Anteeksi, olen niin usein niin moukkamainen, että viittaan kirjoittaessani otsikkoon. Möyh. Tällä pienellä ilmoituksellakin teen juuri niin kuin ei pitäisi.
Anteeksi myös kaikenlaisista epäjohdonmukaisuuksista, joita tässä tekstissä (ja koko blogissa) ilmenee. Nyt voin piiloutua karviskelloni alle, joka näyttää olevan siinä puoli neljän hujakoilla. Yöllä.
Olen hereillä vielä tähän aikaan, koska olen lukenut. Luin eilen aloittamani potterin loppuun, mutta halusin lukea vielä jotain. Valitsin sitten erään kirjan, jota eräs tyyppi on mainostanut hienovaraisesti eräässä blogissaan, jonka eräästä postauksesta olen pöllinyt idean tämän tekstin otsikkoon (anteeksi jälleen, mutta mikä merkitys on otsikolla jos sitä ei saa tekstissä mainita?). Luin tämän kirjan kerralla läpi ja en tiedä millainen se oikeastaan on. Mitäänsanomaton on ensimmäinen sana joka mieleeni tulee, anteeksi. I just can't understand the perks of being a wall flower. Sorry.
Tilasin myös pääsykoekirjani, ruotsia varten. Englannin kirjat hommasin kirjaston kautta, en tiedä edes jaksanko lukea niitä sen kummemmin. Englanti on ollut rakas ystävä jo monen monta vuotta, mutta en tiedä onko meillä kuitenkaan mitään tulevaisuutta. Uskon, että minulla olisi tiedossa monia hienoja seikkailuja vielä paikoin tuntemattoman ja makean-rosoisen ruotsin kanssa. Jos ruotsi on kuin chilitonnikalanuudelit, niin englanti on spagetti bolognese. Ensimmäinen on vielä verrattain uusi ja jännittävä makuelämys, kun taas jälkimmäinen vanha suosikki, joka kuitenkin nykyisin on jo niin tylsää ja liian tavallista.
Jännittävää kuinka nopeasti asiat voi unohtaa. En muista enää milloin oli Korean sota ja ennen kaikkea kaikkea sitä, mikä oli muistamisen arvoista. Ehkä tämä on jonkinlaista toipumista aivoille, jotka ylikuumenivat kun niiden piti muistaa jokainen hyödyllinen ja tärkeä tiedonjyvänen. Nyt nämä faktat korvautuvat muun muassa sellaisilla triviaalitiedoilla kuin että ilmiintyä on englanniksi to disapparate ja että togepi evolvoi kunhan sen pitää onnellisena. Odotan sitä hetkeä kun pääkoppani on typötyhjä ja lähden sitten rakentamaan kaikkea alusta. Kuulostaa hyvältä ainakin minusta, minulle... Olen niin sekaisin näiden sijapäätteiden kanssa!
Olisi hienoa kuvittaa näitä tekstejä joillain ottamillani kuvilla, mutta olen hukannut kamerani latausjohdon. Sekä iPodin. Ja muistin juuri että PMMP:n keikkalippu pitäisi tulostaa. Ja että toisen keikan liput on jo ostettu. Huomisesta tulee pitkä päivä ja mä käytän tätä yötä nukkumiseen sijasta turhanpäiväiseen kirjoittamiseen. Voivoi, onneksi padin akkujen on jo ihan finito ja on pakko lopettaa. Siis hyvää yötä.
Nattinatti, hattivatti.
