maanantai 28. helmikuuta 2011
lauantai 26. helmikuuta 2011
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
People say that life is the thing, but I prefer reading.--Logan Pearsall Smith
Lukeminen on yksi niistä asioista, joka tulee ensimmäisenä mieleeni, kun joku kysyy harrastuksiani. Toisaalta kyseisen listan toinen ajanviettotapa on piirtäminen, jota tapahtuu yleensä siinä tiistaiyönä klo 04:27, jolloin mahdollinen inspiraatio hyökyy mieleeni ja vaatii paperia ja mustetta ympärilleen. Kuten arvata saattaa, on näillä kummallakin harrastuksella sama tappaja: lukio <3
Noh, olen kuitenkin herännyt pikku hiljaa kirjallisesta talviunestani ja alkanut kerätä omaa klassikkohaaremiani, tosin vielä hieman huonoin menestyksin... Mutta kuten olen jo aiemmissa postauksissani vihjaillut, on Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla päässyt tarkemman tutkailun alle. Ja hyvä niin, sillä pidän siitä.
Joidenkin mielestä on varmaan turha lukea mitään suomalaista, koska sehän on niiin junttia ja kaukana siitä sivistyksestä ja ilmaisusta, mitä suuret ja mahtavat maailman klassikkokirjailijat ovat suoltaneet. Minunlaiselleni historiasta ja samalla myös Suomen tapahtumista kiinnostuneelle kuitenkin on myös hyvin antoisaa lukea jotain ihan meidän omaan kulttuuripiiriin kuuluvaa kamaa, eikä montaa Linnaa parempaa kirjailijaa siihen varmasti ole. Vai kuinka moni voi sanoa, että Tuntematon sotilas ei olisi jonkinsortin kansalliseepos ja suomalaisuuden kiteytymä, etenkin siinä joulukuun alkupuolella...
Olenkin siis aloittanut tämän klassikkokirjallisuuden seikkailuretken ihan suomalaisilta pohjilta ja aika kovasta haasteesta. Tavoitteena olisi nimittäin lukea kaikki kolme sarjaan kuuluvaa kirjaa, jolloin yhteissivumäärä yltää reilusti sinne tuhannen paremmalle paremmalle puolelle. Tällä hetkellä haaste vaikuttaa kuitenkin erittäin antoisalta ja innostavalta, ja viimeksi ahmin kyseistä opusta noin 100 sivua kahden tunnin kampaaja-ajalla. Oli hienoa rentoutua heti siinä aamukahdeksan aikaan ja irroittautua kaikesta tanssiahdistuksesta ja stressistä. Nyt olenkin jo sivulla 319, eli reilusti yli puolen välin. Ja sen jälkeen enää kaksi kirjaa jäljellä, hiphuraa!
Muttas muttas, nyt voisin kyllä rentoutua ihan toisella tavalla, eli siirtää huomio bejeweledin pariin. Ah, sunnuntain parhaita puolia... ;)
(ja jooo, ignooraan vanhojentanssit ihan kokonaan ainakin tänä päivänä ;D ehkä myöhemmin jotain aiheeseen liittyvää, nyt ei jaksa...)
Lukeminen on yksi niistä asioista, joka tulee ensimmäisenä mieleeni, kun joku kysyy harrastuksiani. Toisaalta kyseisen listan toinen ajanviettotapa on piirtäminen, jota tapahtuu yleensä siinä tiistaiyönä klo 04:27, jolloin mahdollinen inspiraatio hyökyy mieleeni ja vaatii paperia ja mustetta ympärilleen. Kuten arvata saattaa, on näillä kummallakin harrastuksella sama tappaja: lukio <3
Noh, olen kuitenkin herännyt pikku hiljaa kirjallisesta talviunestani ja alkanut kerätä omaa klassikkohaaremiani, tosin vielä hieman huonoin menestyksin... Mutta kuten olen jo aiemmissa postauksissani vihjaillut, on Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla päässyt tarkemman tutkailun alle. Ja hyvä niin, sillä pidän siitä.
Joidenkin mielestä on varmaan turha lukea mitään suomalaista, koska sehän on niiin junttia ja kaukana siitä sivistyksestä ja ilmaisusta, mitä suuret ja mahtavat maailman klassikkokirjailijat ovat suoltaneet. Minunlaiselleni historiasta ja samalla myös Suomen tapahtumista kiinnostuneelle kuitenkin on myös hyvin antoisaa lukea jotain ihan meidän omaan kulttuuripiiriin kuuluvaa kamaa, eikä montaa Linnaa parempaa kirjailijaa siihen varmasti ole. Vai kuinka moni voi sanoa, että Tuntematon sotilas ei olisi jonkinsortin kansalliseepos ja suomalaisuuden kiteytymä, etenkin siinä joulukuun alkupuolella...
Olenkin siis aloittanut tämän klassikkokirjallisuuden seikkailuretken ihan suomalaisilta pohjilta ja aika kovasta haasteesta. Tavoitteena olisi nimittäin lukea kaikki kolme sarjaan kuuluvaa kirjaa, jolloin yhteissivumäärä yltää reilusti sinne tuhannen paremmalle paremmalle puolelle. Tällä hetkellä haaste vaikuttaa kuitenkin erittäin antoisalta ja innostavalta, ja viimeksi ahmin kyseistä opusta noin 100 sivua kahden tunnin kampaaja-ajalla. Oli hienoa rentoutua heti siinä aamukahdeksan aikaan ja irroittautua kaikesta tanssiahdistuksesta ja stressistä. Nyt olenkin jo sivulla 319, eli reilusti yli puolen välin. Ja sen jälkeen enää kaksi kirjaa jäljellä, hiphuraa!
Muttas muttas, nyt voisin kyllä rentoutua ihan toisella tavalla, eli siirtää huomio bejeweledin pariin. Ah, sunnuntain parhaita puolia... ;)
(ja jooo, ignooraan vanhojentanssit ihan kokonaan ainakin tänä päivänä ;D ehkä myöhemmin jotain aiheeseen liittyvää, nyt ei jaksa...)
tiistai 15. helmikuuta 2011
It's a piece of cake!
Oon nyt taas innostunut pitkästä aikaa leipomisesta oikein kunnolla, suurimpana syynä varmaankin lähestyvät vanhojentanssit. Olen nimittäin lupautunut tekemään sinne muffinsseja. Sen takia etenkin pätkismuffinsseja on tullut leivottua aika moneen otteeseen, parhaimmillaan jopa kolme kertaa saman viikon aikana! Leipomuksia olenkin sitten syötellyt parhaani mukaan muillekin kuin itselleni ja kotiväelle, mutta kieltämättä liian monta on päätynyt omaan nassuun.
Ongelmana tässä leipomisen ilottelussa onkin se, että se kaikki rasva ja sokeri pitäisi sijoittaa jonnekin ihan muualle kuin omaan suuhun. Lukion kahvilakin on vähän vaihtelevasti toiminnassa, joten siellä leivokset eivät kovin helposti enää nykyään mene kaupaksi. Kavereista onneksi löytyy sokerisieppoja tarpeeksi, että sinne voi "ongelmajätteen" sijoittaa >:D
Mutta niin! Innostuksena on tällä hetkellä ruotsalaisen Leila Lindholmin kirja Pala kakkua, josta olenkin jo yhden ohjeen toteuttanut. Asetinkin tavoitteekseni tehdä ainakin 5 ohjetta kirjasta, etenkin leivät (oliivileipä, mm...) kiinnostavat.
Tein siis eilen juliksen luona pehmeää suklaakakkua, josta ei kyllä tullut niin pehmeää kuin olisi pitänyt :D Liian leveässä kakkuvuoassa siitä tuli todella ohut, eikä hieman vanha leivinjauhe ilmeisesti ollut tarpeeksi ponteva nostattaja. Niinpä kakku jäikin aika ohueksi ja kuivui etenkin reunoilta. Sisältä se oli kuitenkin ihan mukava, ei kovinkaan kuiva. Ei kuitenkaan mikään nappisuoritus ja muutenkin aikaimoinen sokeripaukku. NAAT.
Ensi kerralla voisi kokeilla vaikka jotain leipää, ei varmaan vanhojen jälkeen muffinssien leipominen ainakaan innosta. Pitää nimittäin tehdä kolminkertainen annos noita pätkis-muffinsseja, mikä tietää paaaljon muffinssivuokien täyttämistä (inhokkipuuhaani).
Leipomisen lisäksi tällä hetkellä myös lukeminen on innoituksena, siitä kuitenkin ehkä myöhemmin enemmän... ;)
Ongelmana tässä leipomisen ilottelussa onkin se, että se kaikki rasva ja sokeri pitäisi sijoittaa jonnekin ihan muualle kuin omaan suuhun. Lukion kahvilakin on vähän vaihtelevasti toiminnassa, joten siellä leivokset eivät kovin helposti enää nykyään mene kaupaksi. Kavereista onneksi löytyy sokerisieppoja tarpeeksi, että sinne voi "ongelmajätteen" sijoittaa >:D
Mutta niin! Innostuksena on tällä hetkellä ruotsalaisen Leila Lindholmin kirja Pala kakkua, josta olenkin jo yhden ohjeen toteuttanut. Asetinkin tavoitteekseni tehdä ainakin 5 ohjetta kirjasta, etenkin leivät (oliivileipä, mm...) kiinnostavat.
Tein siis eilen juliksen luona pehmeää suklaakakkua, josta ei kyllä tullut niin pehmeää kuin olisi pitänyt :D Liian leveässä kakkuvuoassa siitä tuli todella ohut, eikä hieman vanha leivinjauhe ilmeisesti ollut tarpeeksi ponteva nostattaja. Niinpä kakku jäikin aika ohueksi ja kuivui etenkin reunoilta. Sisältä se oli kuitenkin ihan mukava, ei kovinkaan kuiva. Ei kuitenkaan mikään nappisuoritus ja muutenkin aikaimoinen sokeripaukku. NAAT.
Ensi kerralla voisi kokeilla vaikka jotain leipää, ei varmaan vanhojen jälkeen muffinssien leipominen ainakaan innosta. Pitää nimittäin tehdä kolminkertainen annos noita pätkis-muffinsseja, mikä tietää paaaljon muffinssivuokien täyttämistä (inhokkipuuhaani).
Leipomisen lisäksi tällä hetkellä myös lukeminen on innoituksena, siitä kuitenkin ehkä myöhemmin enemmän... ;)
maanantai 14. helmikuuta 2011
Mä haluan...
- lukea kirjaa (atm Täällä Pohjantähden alla, ei ihan vielä keskivaiheilla)
- tehdä jotain luovaa!
- nukkua
- syödä terveellisesti, mieluiten loppuelämän ajan ja olla täysin tyytyväinen asiaan
- katsoa Myyrää!
- tala svenska med ngn
- oppia jonkun siivoustaian, OLIS IHAN JEES meinaan
- että vanhat ois jo ohi, huoh
perjantai 11. helmikuuta 2011
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Kysyn vaan...
Kysyisin vaan että miksi kaksi mun kavereista on samana päivänä Lapin Kansassa oikein kuvan kera! Kantsii googletella, myös sinä assisassisson, näet kauniin pidätyskuvasi <3
Ja mitä mä tein tänään ja yleisesti elämässäni? Hengailen yksin kotona ja teen vohveleita, tietysti!
Eikä mun kynsi suostu lakkaantumaan.
Ja hissa meni jotenkin.
Sukka.
PFF!
!
(ei, en oo katkera tai mitään :D)
((ja tykkään teistä, vielä...))
(((voi JUUPELI, nyt tuli morkkis >:( )))
Ja mitä mä tein tänään ja yleisesti elämässäni? Hengailen yksin kotona ja teen vohveleita, tietysti!
Eikä mun kynsi suostu lakkaantumaan.
Ja hissa meni jotenkin.
Sukka.
PFF!
!
(ei, en oo katkera tai mitään :D)
((ja tykkään teistä, vielä...))
(((voi JUUPELI, nyt tuli morkkis >:( )))
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Rento kuin seipään niellyt salko
np. YUP - Hokkus pokkus Piippulaan
Laiskottelupitoinen viikonloppu ja koeviikko eivät sovi kovin hyvin yhteen, mutta ah tätä fiilistä <3 Neljän varsinaisen kokeen koeviikko on kyllä nannaa, puhekoe on ihan iisi (kun ei siihen oikein voi lukea) ja ranskan koe on sitten varmaan joskus uusintakokeiden aikaan. Huomenna olis vuorossa matikka, joka on ollut sangen helppo kurssi ollut, ja tiistaina historia, joka on sitten tämän koeviikon tärkein koe. Olisko liikaa vaadittu jos kymppiä toivoisin... ;) Pitää myös tuo tutkielma saada paraatikuntoon ja loppuarvosteluun, siihenkään ei paljoa vaadita kun tein sen niin hyvin valmiiksi tuota opponointia varten.
Olen tällä hetkellä panostanut historian koetta varten lähinnä viihteellisesti, katsottiin nimittäin lauantai-iltana sellainen pläjäys kuin Täällä pohjantähden alla (2009). Kevyttä kamaa :D Njoo, mutta tykkäsin siitä kyllä, mulla on alkanut kiinnostaa tämä Suomen historiakin ihan uudella tavalla. Aiheena kansalaissota on todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mietiskeltiinkin monia juttuja sen jälkeen, en vain muista enää mitä kun oli jo niin myöhä ja väsytti. Miinuspuolena olikin juuri tuo pituus, eli reilut 3 tuntia. Keskivaiheilla olikin vähän hohhoiaa-tilanne, ei niin kiinnostanut. Mutta loppuun asti kunnialla katsottiin, eikä ollut huono juttu ollenkaan. Eniten nyt kyllä kutkuttaa ihan noiden oikeiden kirjojen lukeminen, eikö Väinö Linna nyt kuulu suomalaisten yleissivistykseen? Eli sitten kun on aikaa niin kirjastoon vain! Tai sitten luen ensin tuon kirjahyllyssä odottelevan Saatana saapuu Moskovaan -kirjan, toisaalta myös jo aloitettu Alexandra Salmelan 27, eli kuolema tekee taiteilijan vaatisi myös kunniallista läpilukua. Only if I had time, huoh.
Nyt vielä viimeinen sukellus derivaatan ihmeelliseen maailmaan ja sitten peiton alle, ehkä hissan kirjan kanssa... Ainakin pävittäiset kohdat pitää lukea, en lukenut eilenkään ollenkaan :( Jesajaa ja roomalaisia siis ainakin! Ja autokoulukirjaa... ARGH, taidan vain laittaa vain suosiolla suoraan nukkumaan!!!
Laiskottelupitoinen viikonloppu ja koeviikko eivät sovi kovin hyvin yhteen, mutta ah tätä fiilistä <3 Neljän varsinaisen kokeen koeviikko on kyllä nannaa, puhekoe on ihan iisi (kun ei siihen oikein voi lukea) ja ranskan koe on sitten varmaan joskus uusintakokeiden aikaan. Huomenna olis vuorossa matikka, joka on ollut sangen helppo kurssi ollut, ja tiistaina historia, joka on sitten tämän koeviikon tärkein koe. Olisko liikaa vaadittu jos kymppiä toivoisin... ;) Pitää myös tuo tutkielma saada paraatikuntoon ja loppuarvosteluun, siihenkään ei paljoa vaadita kun tein sen niin hyvin valmiiksi tuota opponointia varten.
Olen tällä hetkellä panostanut historian koetta varten lähinnä viihteellisesti, katsottiin nimittäin lauantai-iltana sellainen pläjäys kuin Täällä pohjantähden alla (2009). Kevyttä kamaa :D Njoo, mutta tykkäsin siitä kyllä, mulla on alkanut kiinnostaa tämä Suomen historiakin ihan uudella tavalla. Aiheena kansalaissota on todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mietiskeltiinkin monia juttuja sen jälkeen, en vain muista enää mitä kun oli jo niin myöhä ja väsytti. Miinuspuolena olikin juuri tuo pituus, eli reilut 3 tuntia. Keskivaiheilla olikin vähän hohhoiaa-tilanne, ei niin kiinnostanut. Mutta loppuun asti kunnialla katsottiin, eikä ollut huono juttu ollenkaan. Eniten nyt kyllä kutkuttaa ihan noiden oikeiden kirjojen lukeminen, eikö Väinö Linna nyt kuulu suomalaisten yleissivistykseen? Eli sitten kun on aikaa niin kirjastoon vain! Tai sitten luen ensin tuon kirjahyllyssä odottelevan Saatana saapuu Moskovaan -kirjan, toisaalta myös jo aloitettu Alexandra Salmelan 27, eli kuolema tekee taiteilijan vaatisi myös kunniallista läpilukua. Only if I had time, huoh.
Nyt vielä viimeinen sukellus derivaatan ihmeelliseen maailmaan ja sitten peiton alle, ehkä hissan kirjan kanssa... Ainakin pävittäiset kohdat pitää lukea, en lukenut eilenkään ollenkaan :( Jesajaa ja roomalaisia siis ainakin! Ja autokoulukirjaa... ARGH, taidan vain laittaa vain suosiolla suoraan nukkumaan!!!
 |
| oli muuten vuoden vanhaa teetä, nice! |
 |
| pakollinen kittycat-kuva, rawr! |
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)