Ei löydy täältä. Siksi onkin aivan hyvä kirjoittaa mitä sattuu ihan vain siksi, että saisi laittaa seuraavan kappaleen tänne. Huterana aasinsiltana voi toimia vaikkapa tuo uusi ulkoasu, joka oikeastaan vaihtui jo pari kuukautta sitten. Se ei varmaan kuvaa Saimaata, mutta onneksi on mielikuvitusta.
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
lauantai 28. joulukuuta 2013
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Mitä sitten teen, mitä sitten teet?
Kotona, hereillä, yöllä. Huone oli siisti kun saavuin ja sen jälkeen sellainen kuin yleensä missä tahansa paikassa, jonne saavun. Hallittu kaaos olisi sangen kuvaavaa.
Tämä on juuri sellainen hetki, jolloin katsellaan filtteröityjä kuvia erinäisiltä sivustoilta ja huokaillen haikaillaan kauniin elämän perään. Omia haaveitani kuvaavat parhaiten seuraavat.
Tämä on juuri sellainen hetki, jolloin katsellaan filtteröityjä kuvia erinäisiltä sivustoilta ja huokaillen haikaillaan kauniin elämän perään. Omia haaveitani kuvaavat parhaiten seuraavat.
Eurooppa kutsuu, mutta mitä minä vastaan?
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
The owls are not what they seem
Junassa kello kolmen hujakoilla ei enää ajatus kulje, mutta onneksi on musiikkia.
Takana on mm. Greyn Anatomiaa (kyllä, olen sortunut… mutta vain junamatkoilla!) ja yksi kutkuttava jakso Twin Peaksia. Kakkostuottarissa homma alkaa mennä hämäräksi, joten yksin katsominen on riskialtista. Onneksi juna on niin hyvin valaistu että mielikuvitus ei toivottavasti ala laukata liikaa.
9% akkua ja noin 6h yöunia houkuttelevat minua jo nukkumaan, joten…. zzz..
Takana on mm. Greyn Anatomiaa (kyllä, olen sortunut… mutta vain junamatkoilla!) ja yksi kutkuttava jakso Twin Peaksia. Kakkostuottarissa homma alkaa mennä hämäräksi, joten yksin katsominen on riskialtista. Onneksi juna on niin hyvin valaistu että mielikuvitus ei toivottavasti ala laukata liikaa.
9% akkua ja noin 6h yöunia houkuttelevat minua jo nukkumaan, joten…. zzz..
maanantai 16. joulukuuta 2013
Ristiriitaista vai ei?
Tällä hetkellä tuntuu siltä että Kempton kutsuu jo vahvasti, mutta uskon että kuukauden kestävän joululoman aikana myös Helsinki vetää puoleensa. Fiilikset vaihtelevat siis varmasti molempien seuraavien biisien suuntaan.
torstai 12. joulukuuta 2013
Safkaa, suufilaisia ja soulia
Mä pidän ruuanlaitosta aika paljon, mutta olen yleensä niin laiska etten jaksa tehdä mitään erikoista vaan jumitan niissä samoissa ruokalajeissa aika usein. Kuitenkin tässä vaiheessa perustaidot on tullut kerättyä, joten vanhojen tuttujen ruokien tuunaus on myös mahdollista - ilman että lopputuloksesta tulee yököttävää kuraa (vinkki: älä laita oliiviöljyä muffinsseihin). Lisäksi ei tarvitse nähdä sitä vaivaa, että opettelisi jonkin uuden reseptin vaan voi tehdä sitä vanhaa mössöä uusilla höystöillä. Jännää.
Mun vanha suosikkini on tonnikalapasta, jonka perusohjeen löysin pari vuotta sitten Pastanjauhantaa-blogista. Oikein maukasta kamaa, mutta nyt halusin hieman soveltaa ja esimerkiksi tomaattimurska puuttui tällä kertaa kaapista, joten korvaustoimenpiteitä tarvittiin muutenkin. Seuraavaksi blogihistorian ensimmäinen resepti, huhhuh!
Mun vanha suosikkini on tonnikalapasta, jonka perusohjeen löysin pari vuotta sitten Pastanjauhantaa-blogista. Oikein maukasta kamaa, mutta nyt halusin hieman soveltaa ja esimerkiksi tomaattimurska puuttui tällä kertaa kaapista, joten korvaustoimenpiteitä tarvittiin muutenkin. Seuraavaksi blogihistorian ensimmäinen resepti, huhhuh!
Laiskan päivän tonnikalapasta
- sipuli
- loraus öljyä
Kuullota. Öljynä itse käytin oliivista versiota mut oonki tällanen hifistelijä :D
- pari rkl purkkiherneitä
Hetken aikaa kuullotusta (semipienellä lämmöllä!) edellisten kanssa.
Itse suhtaudun ennestään noihin pieniin vihreisiin palleroisiin epäluuloisesti,
joten varmuuden vuoksi käristin sit niitä hetken ajan. Jos olet rohkeampi (sellainen
joka rokkaakin syö, minä en) niin voit lisätä vasta seuraavassa vaiheessa.
Itse suhtaudun ennestään noihin pieniin vihreisiin palleroisiin epäluuloisesti,
joten varmuuden vuoksi käristin sit niitä hetken ajan. Jos olet rohkeampi (sellainen
joka rokkaakin syö, minä en) niin voit lisätä vasta seuraavassa vaiheessa.
- 2 prk tonnikalaa
- pari rkl purkkimaissia
- ketsuppia
- tomaatti tai pari
Lisää valutetut tonnikalat ja maissi sekaan, ketsuppia sillai et tulee väriä
ja kosteutta, ei liikaa. Tomaattimurska olis aika ihanteellista, sillä ketsupista
tuli pikkasen liikaa makeutusta. Koska ketsuppi on tollasta lirua niin heitin
muutaman viipaloidun kirsikkatomaatin sekaan ja sit hauduttelin
(kolmosella/nelosella) kaikkea jonkun aikaa et tomaatit&co. pehmenis.
Huom! Tässä vaiheessa lisukepastan keittäminen olis hyvä alottaa!
- kasvisliemikuutio
- jauhettua mustapippuria
murustele kasvisliemikuutio joukkoon ja heitä perään ehkä noin teelusikallinen
mustapippuria. Kasvisliemikuution voi tietty korvata ihan omalla maustekombolla
mutta tänään ei jaksanut alkaa sellaisia miettimään. Hyvää näinkin.
- ja lopulta tärkein: kermaa purkillinen
Jokaisen ruuan suola (hmm, nyt ei kielikuva oikein pelitä) on ruokakerma ♥
No ei vaiskaan, mut toimii hyvin tässäkin ruuassa. Mietin tosin ennen laittoa
et menis ilmankin mut laitoin silti :D Lisää ihan lopuksi ja laita levyä pienelle
samalla. Määrä on aika överi mut ei oo niin nuukaa :D Toki voi laittaa
vaikka puolikkaan vain, mut itsellä jää ne puolikkaat usein
jääkaappiin lopulta homehtumaan.
Lisäksi pastaa tms. lisuketta, juustokin on varmaan ihan jepaa mut tällä
kertaa en jaksanut alkaa raastamaan. Kantsii heittää pastan kaveriksi
ihan reilusti kastiketta, kuivasta pastamössöstä tulee vaan paha mieli.
Sitten vain omnomnom ja lopuksi ylitäysi massu.
 |
| lavastettu kuva, josta on rajattu pöydän todellinen tila (= anarkia) |
Tästä on hyvä kieriä kohti makkaria ja jatkaa huomiseen tenttiin lukemista (islamin peruskurssi). Musta tosin vähän tuntuu siltä että tän mättämisen jälkeen makuuasennossa lukeminen ei ole ehkä kaikista paras idea… Onneksi tentti on kuitenkin vasta kahdelta alkava eli ainahan sitä ehtii huomenna paniikkilukea tai sitten valvoo koko yön päntäten (toimii myös, mutta suosittelen vain erittäin epätoivoisille).
Tämän blogipostauksen kantava voima ruuan lisäksi on myös Buikan musiikki, jonka sielukkaan tyylin kautta saatiin tällainen oikein ihastuttava sanaleikki aikaan. Suufilaiset sen sijaan liittyvät islamiin ja tähän ulottuvuuteen ajattelinkin nyt paneutua tarkemmin. Siis hyvästi jää, kuten Idän ihmeetkin (uusin levy toimi ruuanlaittomusanani) sanoisivat.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Sleepless in Håkansåker
Kello on vasta puoli kahden hujakoilla eli vielä on aikaa… Unirytmin sekoittaminen on varma keino tuhoon, mutta tässä vaiheessa täytyy ottaa kovat aseet käyttöön. Kaksi tenttiä takana, kolme edessä. Yksi on jo menetetty tapaus, mutta lunastettavana on vielä 25 opintopistettä eli kolmen kuukauden opintotuet eli elämän edellytykset. Taistelu elämästä ja kuol…
Okei, tämä 1500/1600-lukujen sotahissa alkaa selvästi tekemään tehtävänsä ja päänsisäinen eeppinen kertojaääni suoltaa latteuksia varsin tehokkaasti. Mikäs siis olisi parempaa kuin kirjoitella sheibeä blogiin ♥
Tällaiset viimeisen illan pakko-opiskelut ovat toisaalta hirveitä mutta silti niin kivoja. Tavallaan rakastan sitä tunnetta kun on pakko mehustaa itsensä ihan äärirajoille ja saada tehtyä jotain, mutta toisaalta stressi ja mahdollinen epäonnistuminen ovat riskitekijöitä.
----
klo. 4:30
Dioja on takana jo lukuisia, mutta puoliväli on vielä saavuttamatta. Hieman nuutunut fiilis, mutta viiden hujakoilla on tiedossa suihku ja toivottavasti myös piristyminen. Lukeminen on ollut aika jaksottaista ja ohessa on niin lakattu kynnet kuin vähän siistitty paikkojakin. Kissa jaksoi urheasti valvoa kanssani ainakin neljään, mutta nyt sekin on jo vetäytynyt yöpuulle - nimittäin raapimispuunsa mukavaan pesäkoloon. Ei ollut siis siitäkään yökyöpeliksi.
---
klo 6:22
wihihihiiihii… Hieman yli puolivälin mutta julmettu kiire taitaa tulla. Ulkona tapahtuu jo jotain, toivon että kyseessä olisi muutto tms. eikä suinkaan murtovarkaus. Mietiskelin jo äsken mitä tapahtuisi jos silminnäkijä havaittaisiin… Suihku piristi, mutta silmiä väsyttääääää…
---
klo 7:30
-_____- zZZzzZZZzzZZZ...
Okei, tämä 1500/1600-lukujen sotahissa alkaa selvästi tekemään tehtävänsä ja päänsisäinen eeppinen kertojaääni suoltaa latteuksia varsin tehokkaasti. Mikäs siis olisi parempaa kuin kirjoitella sheibeä blogiin ♥
Tällaiset viimeisen illan pakko-opiskelut ovat toisaalta hirveitä mutta silti niin kivoja. Tavallaan rakastan sitä tunnetta kun on pakko mehustaa itsensä ihan äärirajoille ja saada tehtyä jotain, mutta toisaalta stressi ja mahdollinen epäonnistuminen ovat riskitekijöitä.
----
klo. 4:30
Dioja on takana jo lukuisia, mutta puoliväli on vielä saavuttamatta. Hieman nuutunut fiilis, mutta viiden hujakoilla on tiedossa suihku ja toivottavasti myös piristyminen. Lukeminen on ollut aika jaksottaista ja ohessa on niin lakattu kynnet kuin vähän siistitty paikkojakin. Kissa jaksoi urheasti valvoa kanssani ainakin neljään, mutta nyt sekin on jo vetäytynyt yöpuulle - nimittäin raapimispuunsa mukavaan pesäkoloon. Ei ollut siis siitäkään yökyöpeliksi.
---
klo 6:22
wihihihiiihii… Hieman yli puolivälin mutta julmettu kiire taitaa tulla. Ulkona tapahtuu jo jotain, toivon että kyseessä olisi muutto tms. eikä suinkaan murtovarkaus. Mietiskelin jo äsken mitä tapahtuisi jos silminnäkijä havaittaisiin… Suihku piristi, mutta silmiä väsyttääääää…
---
klo 7:30
-_____- zZZzzZZZzzZZZ...
tiistai 10. joulukuuta 2013
Nyyhkypyyhky
Liian monta syytä turhautua, vain yksi päivä
- liikaa tenttejä (viisi!) kolmessa päivässä
- yksi essee, yksi luentopäiväkirja, 0 mielenkiintoa
- enemmän tunteja koulussa kuin yöunia
- liikaa vammasia ajoissa olevia bussikuskeja
- liikaa sosiaalista aktiviteettia ja ahdistavia hetkiä
Karvinen puhuu harvinaisen totta, mutta voisin liittää tuohon aika monta päivää kaveriksi.
Tämä viikko tulee oleman yksi elämäni hirveimmistä, trust me…
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
On helppo tarttuu kiinni ja kohta päästää menemään
Jag är igen kär i den här herrens musik. From the bottom of my heart to the tip of my toes.
http://youtu.be/ajx3EXby25s
http://youtu.be/CaEOpIjeduk
http://youtu.be/_FSEEeQOrio
Muuten sitten en ehkä olekaan niin hyvää tahtoa puhkuva, onneksi sosiaaliset taitoni saavat uinua ainakin viikon kun valmistaudun tähän tenttihelvettiinkoetukseen.
Seuraavien viikkojen sisään tieni käy meksikolaisiin pikkujouluihin, kahviloimaan, tuskailemaan kirjastoon ja lopulta kotiin ♥
http://youtu.be/ajx3EXby25s
http://youtu.be/CaEOpIjeduk
http://youtu.be/_FSEEeQOrio
Muuten sitten en ehkä olekaan niin hyvää tahtoa puhkuva, onneksi sosiaaliset taitoni saavat uinua ainakin viikon kun valmistaudun tähän tentti
Seuraavien viikkojen sisään tieni käy meksikolaisiin pikkujouluihin, kahviloimaan, tuskailemaan kirjastoon ja lopulta kotiin ♥
perjantai 6. joulukuuta 2013
Rakkaudesta
"For love is not to be bought, in any sense of the words, its silken wings are instantly shrivelled up when any thing beside a return in kind is sought."
Mary Wollstonecraft, vaikutat naiselta, johon kannattaisi tutustua tarkemmin. Toivottavasti meille löytyy vielä yhteistä aikaa. Ei ole varmasti ollut helppoa olla naisfilosofi 1700-luvulla, mutta tämän lyhyen tutustumisen myötä olen huomannut että ajatuksesi ovat aika rautaisia. Tämä poimimani lainaus vaikuttaa kovin hempeältä, mutta kielikuva natsaa. Kiitos siitä.
Lähde
Mary Wollstonecraft, vaikutat naiselta, johon kannattaisi tutustua tarkemmin. Toivottavasti meille löytyy vielä yhteistä aikaa. Ei ole varmasti ollut helppoa olla naisfilosofi 1700-luvulla, mutta tämän lyhyen tutustumisen myötä olen huomannut että ajatuksesi ovat aika rautaisia. Tämä poimimani lainaus vaikuttaa kovin hempeältä, mutta kielikuva natsaa. Kiitos siitä.
Lähde
lauantai 30. marraskuuta 2013
Oih ja voih
Voi syksy ja ihana melankolia, joka jo 1600-luvulla tunnettiin (historian opiskelijan pakollinen huomio!). Tuo n. 6,66 tunnin kestoinen valoisa aika, joka yleensä tulee todistettua luentosalien ikkunoiden läpi, ei riitä pitämään sisäistä suomijurriani pirteänä. Onko siis mikään ihme että Spotify:sta kajahtavat useammin System of a Downin hevijollotukset kuin kesäisen pirteä Maria Gasolina?
Olen huomannut vuosien saatossa kuinka tiettyinä vuodenaikoina musiikkimakuni muuttuu ja esimerkiksi keväisin hakeudun Anna Järvisen tai Olavi Uusivirran pariin. Mitään jyrkkää rajaa (tyyliin huhtikuun vika päivä Zen Cafe ja toukokuun ekana päivänä vaihtuu John Fruscianteen!) ei tietenkään ole, mutta ilmojen vaihtuessa myös oma soundtrack muotoutuu uudenlaiseksi. Voi toki miettiä johtuuko tämä itse musiikista tai sen tyylistä vai siitä, että liitän tiettynä aikana kuuntelemiini biiseihin sen ajan kokemuksia.
Okei, pakko sanoa et heti kun kirjoitin tuon John Fruscianten nimen niin piti tietenkin heti ettiä joku biisi soimaan taustalle :D
Tänä syksynä (tai talveksihan se taitaa jo kääntyä) olen löytänyt uudestaan yläasteen suosikkini SOAD:in, mutta suosittuja ovat olleet mm. Dido, jonka toiseksi uusimmalta levyltä löysin monta uutta suosikkia, sekä ihan viime päivien perusteella Yann Tiersen. Tiersenin instrumentaalibiisit sopivat hyvin etenkin opiskelumusiikiksi ja olenkin esseiden naputtelun ohella kuunnellut hänen musiikkinsa lisäksi ruotsalaista Detektivbyrånia.
Olen huomannut että viime aikoina olen täällä julkaissut postauksissani lähinnä biisejä, ja useimmiten musiikki tuokin minut tänne. Ehkä jonkinlainen musiikkiblogi olisikin passeli, mutta toisaalta se kuulostaa vähän turhan vakavalta: ihan niin kuin pitäisi julkaista jotain viiltäviä syväanalyysejä ja pohtia syntyjä syviä. Kuuntelen musiikkia todella paljon, joka päivä varmaan useammankin tunnin ajan, ja useimmiten haluaisin jakaa niitä tunteita ja tunnelmia, mitä jokin biisi herättää. Tunteiden auki kirjoittamisen sijasta haluaisin kuitenkin että tunteet välittyvät sen biisin kautta.
Tämän kirjoituksen aikana on julmasti hyväksikäyttäen soitettu seuraavia kappaleita:
http://youtu.be/nwqL-wIIkDI
diippiä John Frusciante -kamaa (mukana myös Josh Klinghoffer, nykyinen RHCP-kitaristi)
http://youtu.be/rlj0Pt19fuA
Yann Tiersenin biisi, laulaja on Dominique A (live-versio Spotify:ssa parempi, laulajan soundi viiltävämpi)
http://youtu.be/XFkzRNyygfk
edellisen videon kautta päädyin sitten tähän :D Radiohead ja Creep. Ah tätä melankoliaa.
Olen huomannut vuosien saatossa kuinka tiettyinä vuodenaikoina musiikkimakuni muuttuu ja esimerkiksi keväisin hakeudun Anna Järvisen tai Olavi Uusivirran pariin. Mitään jyrkkää rajaa (tyyliin huhtikuun vika päivä Zen Cafe ja toukokuun ekana päivänä vaihtuu John Fruscianteen!) ei tietenkään ole, mutta ilmojen vaihtuessa myös oma soundtrack muotoutuu uudenlaiseksi. Voi toki miettiä johtuuko tämä itse musiikista tai sen tyylistä vai siitä, että liitän tiettynä aikana kuuntelemiini biiseihin sen ajan kokemuksia.
Okei, pakko sanoa et heti kun kirjoitin tuon John Fruscianten nimen niin piti tietenkin heti ettiä joku biisi soimaan taustalle :D
Tänä syksynä (tai talveksihan se taitaa jo kääntyä) olen löytänyt uudestaan yläasteen suosikkini SOAD:in, mutta suosittuja ovat olleet mm. Dido, jonka toiseksi uusimmalta levyltä löysin monta uutta suosikkia, sekä ihan viime päivien perusteella Yann Tiersen. Tiersenin instrumentaalibiisit sopivat hyvin etenkin opiskelumusiikiksi ja olenkin esseiden naputtelun ohella kuunnellut hänen musiikkinsa lisäksi ruotsalaista Detektivbyrånia.
Olen huomannut että viime aikoina olen täällä julkaissut postauksissani lähinnä biisejä, ja useimmiten musiikki tuokin minut tänne. Ehkä jonkinlainen musiikkiblogi olisikin passeli, mutta toisaalta se kuulostaa vähän turhan vakavalta: ihan niin kuin pitäisi julkaista jotain viiltäviä syväanalyysejä ja pohtia syntyjä syviä. Kuuntelen musiikkia todella paljon, joka päivä varmaan useammankin tunnin ajan, ja useimmiten haluaisin jakaa niitä tunteita ja tunnelmia, mitä jokin biisi herättää. Tunteiden auki kirjoittamisen sijasta haluaisin kuitenkin että tunteet välittyvät sen biisin kautta.
Tämän kirjoituksen aikana on julmasti hyväksikäyttäen soitettu seuraavia kappaleita:
http://youtu.be/nwqL-wIIkDI
diippiä John Frusciante -kamaa (mukana myös Josh Klinghoffer, nykyinen RHCP-kitaristi)
http://youtu.be/rlj0Pt19fuA
Yann Tiersenin biisi, laulaja on Dominique A (live-versio Spotify:ssa parempi, laulajan soundi viiltävämpi)
http://youtu.be/XFkzRNyygfk
edellisen videon kautta päädyin sitten tähän :D Radiohead ja Creep. Ah tätä melankoliaa.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Kirjallista sivistymistä
Olen nyt tänä syksynä aloittanut uuden harrastuksen eli lukupiirin. Oikeastaan liityin jo olemassaolevaan kirjallisuuskerhoon eli mistään suuresta kulttuurin palon sytyttämisestä minua ei voi oikein syytää, mutta kuitenkin: on kiva lukea kirjoja ja lähes yhtä kivaa on keskustella niistä kuuman kaakaon ääressä kahvilassa.
Miettiessäni ensi vuoden alkuun jotain mielenkiintoista kirjaa luettavaksi, muistin oman vanhan klassikkohaasteeni jo lähes kolmen vuoden takaa. Silloin olin vielä lukiossa, mutta luettuja klassikoita oli kertynyt jo ihan mukavasti: 5/100 BBC:n listasta sekä 12/100 Keskisuomalaisen listasta. Mutta mikä onkaan tilanne nyt, kun ikää on jo kertynyt sen verran että se ei ole enää oiva tekosyy, jonka taakse piiloutua.
Pikainen tsekkaus tuotti seuraavanlaisen tuloksen: BBC 12/100 ja Keskisuomalainen 18/100. Kolmessa vuodessa olen siis BBC:n listalta jopa seitsemän ja Keskisuomalaisen listalta kuusi kirjaa. Osa on toki samoja - esimerkiksi Tuulen viemää ja Sieppari ruispellossa - mutta olen kuitenkin ihan ylpeä tuloksesta. On myös hauska miettiä missä tilanteissa kirjoja on tullut luettua: esimerkiksi Sieppari ruispellossa -kirjan luin lukiossa englannin kirjaesitelmää varten ja Tuulen viemää tuli luettua monen muun kirjan lisäksi kesätöissä kirkkoesittelijänä. Myös esimerkiksi Jan Guilloun Ondskan on jäänyt mieleen, sillä luin sen viime syksynä yliopistossa ruotsiksi Skönlitteratur-kurssia varten.
Listan tutkailusta oli nytkin hyötyä ja aionkin ehdottaa jatkossa lukupiiriin kirjoja tältä listalta. Esimerkiksi Sylvia Plathin The Bell Jar on jäänyt mieleen jo aiemmin ja päätyi nyt listalleni. Pieni kirjastoreissu olisi kuitenkin ehkä tehokkaampi keino, sillä siellä kirjojen takakannet myyvät ainakin minulle varsin hyvin mielenkiintoisia kirjoja.
Miettiessäni ensi vuoden alkuun jotain mielenkiintoista kirjaa luettavaksi, muistin oman vanhan klassikkohaasteeni jo lähes kolmen vuoden takaa. Silloin olin vielä lukiossa, mutta luettuja klassikoita oli kertynyt jo ihan mukavasti: 5/100 BBC:n listasta sekä 12/100 Keskisuomalaisen listasta. Mutta mikä onkaan tilanne nyt, kun ikää on jo kertynyt sen verran että se ei ole enää oiva tekosyy, jonka taakse piiloutua.
Pikainen tsekkaus tuotti seuraavanlaisen tuloksen: BBC 12/100 ja Keskisuomalainen 18/100. Kolmessa vuodessa olen siis BBC:n listalta jopa seitsemän ja Keskisuomalaisen listalta kuusi kirjaa. Osa on toki samoja - esimerkiksi Tuulen viemää ja Sieppari ruispellossa - mutta olen kuitenkin ihan ylpeä tuloksesta. On myös hauska miettiä missä tilanteissa kirjoja on tullut luettua: esimerkiksi Sieppari ruispellossa -kirjan luin lukiossa englannin kirjaesitelmää varten ja Tuulen viemää tuli luettua monen muun kirjan lisäksi kesätöissä kirkkoesittelijänä. Myös esimerkiksi Jan Guilloun Ondskan on jäänyt mieleen, sillä luin sen viime syksynä yliopistossa ruotsiksi Skönlitteratur-kurssia varten.
Listan tutkailusta oli nytkin hyötyä ja aionkin ehdottaa jatkossa lukupiiriin kirjoja tältä listalta. Esimerkiksi Sylvia Plathin The Bell Jar on jäänyt mieleen jo aiemmin ja päätyi nyt listalleni. Pieni kirjastoreissu olisi kuitenkin ehkä tehokkaampi keino, sillä siellä kirjojen takakannet myyvät ainakin minulle varsin hyvin mielenkiintoisia kirjoja.
perjantai 18. lokakuuta 2013
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Älä suomi, sinä norja ja korea!
Ah, tämä jo jonkin aikaa luonnoksissa kellinyt otsikko kaipasikin jo huomiota ja julkaisua! Vitsi lähti liikkeelle jo huhtikuussa jossain Baltian päällä kun matkasimme Marjutin kanssa Istanbulin ihmemaasta kohti (nyt kotoisaa!) Helsinkiä. Eipä silloin tiennyt tyttö että samalla lennolla luettavana ollut Helsingin yliopiston pääsykoekirja olisi jo viiden kuukauden kuluttua uudelleen käsittelyssä, nyt kyseisen opinahjon esseetä varten. Voin sanoa, hieman hajottaa (mutta viikon päästä enemmän, silloin on deadline, ehe ehe).
Koulu krhm, siis yliopisto (joka on Suomen ainoa huippuyliopisto, paras ikinä, briljantti yms. ainakin jos näitä kaikkia kurssien alkuhöpinöitä uskoo...) on alkanut ihan jepasti, mitä nyt asioiden tekeminen tuntuu hieman oudolta n. 8 kuukauden kesäloman jälkeen. Uusia ihmisiä on joka puolella ja nimimuisti alkaa pikku hiljaa selvitä siitä alun ylikuormittumisesta. Olen jo meinannut sotkea itseni moneen hommaan mukaan, mutta onneksi sisäinen laiskurini on hidastellut tahtia sopivasti. Eka hönä lintsauspäiväkin on jo takana kuten myös viime hetken esseenpalautus, mikä osoittaa että joka syksyiset kauniit ajatukset ahkerasta opiskelusta ja omien opiskelumallien uudistamisesta ovat yhtä häilyviä kuin aina muulloinkin. Ah, siellä se sisäinen alisuoriutujani edelleen on ♥
Mitäs muuta sitten..? Noh, elämä Helsingissä on aika helppoa ja hämmentävän normaalia eli mitään ihmeempää tajunnanräjäytystä ei sitten tullutkaan (pettymys). Kaiken kaikkiaan elämä täällä 10 kilsan päässä keskustasta on aika samanlaista kuin Kemptonissa. Monen sortin kauppoja, palveluita ja häppeninkejä kyllä löytyy mut silti löhöän kotona ja katson Siltaa (hyvä sarja!) ja vedän herkkuja nassuun. Pleikkarin ja HP nelosen pelaaminen on myös kivaa...
Tähän loputtomaan laiskuuteen ja sen ylistykseen olis varmaan hyvä lopettaa, MUTTA pakko sanoa et taidan aloitella tokan esseen kirjoituksen just nyt. Ihan vain kumotakseni kaiken minkä sanoin aiemmin.
Tajunnanvirtaa lauantailta ja sunnuntailta, jolloin katsottiin yksi tv-sarja (n. 10h), syötiin paljon (∞ kcal) ja käytiin vain lähikaupassa ja kissan kanssa kierros talon ympäri. Sounds like a perfect weekend to me (toim. huomio)
Mitäs muuta sitten..? Noh, elämä Helsingissä on aika helppoa ja hämmentävän normaalia eli mitään ihmeempää tajunnanräjäytystä ei sitten tullutkaan (pettymys). Kaiken kaikkiaan elämä täällä 10 kilsan päässä keskustasta on aika samanlaista kuin Kemptonissa. Monen sortin kauppoja, palveluita ja häppeninkejä kyllä löytyy mut silti löhöän kotona ja katson Siltaa (hyvä sarja!) ja vedän herkkuja nassuun. Pleikkarin ja HP nelosen pelaaminen on myös kivaa...
Tähän loputtomaan laiskuuteen ja sen ylistykseen olis varmaan hyvä lopettaa, MUTTA pakko sanoa et taidan aloitella tokan esseen kirjoituksen just nyt. Ihan vain kumotakseni kaiken minkä sanoin aiemmin.
Tajunnanvirtaa lauantailta ja sunnuntailta, jolloin katsottiin yksi tv-sarja (n. 10h), syötiin paljon (∞ kcal) ja käytiin vain lähikaupassa ja kissan kanssa kierros talon ympäri. Sounds like a perfect weekend to me (toim. huomio)
 |
| Joidenkin |
torstai 12. syyskuuta 2013
perjantai 9. elokuuta 2013
Syysviisuja, villasukkia ja teetä
(anteeksi, olen selvästi tylsä ihminen kun haluan puhua vain säästä ja vuodenajoista...)
Kyllä, syksy on saapunut niin mieleen kuin maahan. Ulkona hämärtyy kiihtyvään tahtiin, ilmassa on kolea tuulahdus ja jalat hakeutuvat (pienellä käsien avustuksella) villasukkiin kuin itsestään. Jollain tavalla se on haikeaa, mutta lopulta kuitenkin helpoitus. Kesä on lämpöä ja valoa, joita pitäisi imeä itseensä kaikin voimin, sekä niiden asioiden tekemistä, mitä talvella kaihoten kaipaa. Äh, en mä jaksaisi. Kun koko kesän ajan on ollut töissä, niin ne vähäiset tunnit kotona viettäisi mieluiten koneen ääressä ja neljän seinän sisällä eikä hilluen ulkona. Poikkeuksia toki on, mutta pääsääntöisesti huomaa kokevansa pientä kesämorkkista hienojen säiden tuhlaamisesta. Siksi syksy onkin niin mahtavaa aikaa: on enemmänkin kuin sallittua lämmitellä viltin sisällä teetä juoden ja polttaa kynttilöitä. Niin ja datailla.
Syksyssä on myös aina mukana ripaus uutta alkua, vähän niin kuin uuden vuoden alussa. Yhdistävä tekijä on takana oleva rilluttelu (vrt. kesän grilliherkut ja joulun suklaamättö), mutta koulutuksen suossa tarpovalle syksy on kuitenkin aina tuntunut merkittävämmältä. Itselleni varsinkin muutto isoon cityyn on sangen mullistava uudistus, joka tuntuu mukavan kutkuttavalta (ja öisin peiton alla liiankin jännittävältä, nyyhpyyh). On itse asiassa ihan mukavaa että muutin viime vuonna Ouluun, sillä olisi todella outoa muuttaa Kempan lintukodosta suoraan suureen Helsinkiin. Oulussa asuminen opetti ainakin sen että a) mamman apua saa helposti myös puhelimitse, b) hunajaa on todella hankalaa saada irti matosta ja c) että pitää yrittää tutustua uusiin ihmisiin ettei ihan mökkihöperöidy. Näillä siis mennään ja varmasti hyvin pärjätään!
Lopuksi vielä syksyn tavoitelista:
Kyllä, syksy on saapunut niin mieleen kuin maahan. Ulkona hämärtyy kiihtyvään tahtiin, ilmassa on kolea tuulahdus ja jalat hakeutuvat (pienellä käsien avustuksella) villasukkiin kuin itsestään. Jollain tavalla se on haikeaa, mutta lopulta kuitenkin helpoitus. Kesä on lämpöä ja valoa, joita pitäisi imeä itseensä kaikin voimin, sekä niiden asioiden tekemistä, mitä talvella kaihoten kaipaa. Äh, en mä jaksaisi. Kun koko kesän ajan on ollut töissä, niin ne vähäiset tunnit kotona viettäisi mieluiten koneen ääressä ja neljän seinän sisällä eikä hilluen ulkona. Poikkeuksia toki on, mutta pääsääntöisesti huomaa kokevansa pientä kesämorkkista hienojen säiden tuhlaamisesta. Siksi syksy onkin niin mahtavaa aikaa: on enemmänkin kuin sallittua lämmitellä viltin sisällä teetä juoden ja polttaa kynttilöitä. Niin ja datailla.
Syksyssä on myös aina mukana ripaus uutta alkua, vähän niin kuin uuden vuoden alussa. Yhdistävä tekijä on takana oleva rilluttelu (vrt. kesän grilliherkut ja joulun suklaamättö), mutta koulutuksen suossa tarpovalle syksy on kuitenkin aina tuntunut merkittävämmältä. Itselleni varsinkin muutto isoon cityyn on sangen mullistava uudistus, joka tuntuu mukavan kutkuttavalta (ja öisin peiton alla liiankin jännittävältä, nyyhpyyh). On itse asiassa ihan mukavaa että muutin viime vuonna Ouluun, sillä olisi todella outoa muuttaa Kempan lintukodosta suoraan suureen Helsinkiin. Oulussa asuminen opetti ainakin sen että a) mamman apua saa helposti myös puhelimitse, b) hunajaa on todella hankalaa saada irti matosta ja c) että pitää yrittää tutustua uusiin ihmisiin ettei ihan mökkihöperöidy. Näillä siis mennään ja varmasti hyvin pärjätään!
Lopuksi vielä syksyn tavoitelista:
- juo teetä
- polta kynttilöitä
- tee lapaset
- hengaile
- koeta olla jäämättä auton/bussin/junan/metron/hullun pyöräilijän alle
Syksyjä, hyvät ystävät!
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Mikä kesä (?)
Se on LOPPU NYT! Olen ollut kärsivällinen ja pitkämielinen, yrittänyt ajatella kivoja asioita ja olla positiivinen. Optimistisuuteni on ollut ylitsevuotavaista, mutta nyt lähde on viimeinkin tyrehtynyt. Tämä kesä on virallisesti huono ja kalsea. Kyllä, muistan edelleen ne pari lämmintä (okei, kuumaa) viikkoa toukokuun lopulla ja jokusen lämpimän viikon kesäkuunkin puolella, mutta muuten: tämä kesä on pettänyt kaikki odotukseni.
Tämän takia on ihan ok syödä kaksi suklaapatukkaa ja katsoa HIMYM:iä koko päivä.
(Does anyone smell the scent of guilty conscience? Anyone?)
torstai 4. heinäkuuta 2013
How you doin'?
Njoo, anteeksi vain kaikki epileptikot ja migreeniin taipuvaiset edellisestä "kirjoituksesta": yritän jatkossa ilmaista itseäni ihan sanallisesti ja liikkumattomin kuvin noiden (ah niin jännittävien!) gif-animaatioiden sijasta. Muttas muttas, mitä voidaankaan päätellä noista triumfaalisista virtuaalituuletuksista? Kyllä, usean kuukauden urakka on ohi ja tuotti hyvin hedelmää, sillä ensi syksynä aukeavat Helsingin yliopiston ovet (huom, Porthanian pyöröovista puikkelehtiminen on yllättävän hankalaa, totesin pääsykokeeseen mennessäni – kielikuvalla on siis myös käytännöllinen aspekti!), ja maalaishiiri toivottavasti oppii kaupunkilaisen elkeitä ja muuttuu kosmpoliitiksi cityrotaksi.
Pääsykokeiden tulosten jännäämisen ohella olen raatanut enemmän ja vähemmän kesätöissä: kaiken kaikkiaan tänä kesänä työskentelen kahdessa työpaikassa yhteensä 10 viikkoa. Koululaisen kesälomat olisivat kai siinä ajassa hurahtaneet täysin, mutta tällaiselle kevään ajan lusmuilleelle tyypille, jolle pääsykoekirjojen lukeminen ei ikävä kyllä useinkaan käynyt työstä, on töiden tekeminen ihan hyödyllistä. Aikatauluihin tottuminen on hyvästä ensi syksyä ajatellen ja niin myös raha: isoon pahaan pääkaupunkiin muuttaminen pelottaa jo valmiiksi lompakkoani. Kaikki raha ei kuitenkaan ole sujahtanut kiltisti pankkitilille haudottavaksi vaan ostin taimitarhassa todellakin raadetuilla ja ansaituilla rahoilla itselleni uuden MacBook Airin. Tälläkin hetkellä teksti soljuu näppäimistölle kuin unelma ja iltapäivän hiljaiset tunnit kirkolla kuluvat mukavasti HIMYM:in parissa.
Tällä hetkellä siis olen töissä kirkon oppaana, mikä on ihan kivaa. Paikka ja työ ovat tuttuja, sillä olen ollut kahtena kesänä aiemminkin töissä täällä. Työ on mukavaa ja koostuu lähinnä turistien kanssa asioimisesta, mutta miinuksena on pitkä työaika (klo 10-18) ja tuhottoman runsas luppoaika. Kirjat ja tietokone ovatkin ehdottomia viihdykkeitä! Huomisen jälkeen olen ollut jo kolme viikkoa täällä ja tarkoituksena olisi jatkaa vielä neljä viikkoa lisää: elokuun alussa fiilis voi siis olla eri, sillä seitsemän viikkoa on todellakin kova sana. Onneksi yliopisto alkaa vasta elokuun viimeisellä viikolla, joten minäkin voin edes pari viikkoa nauttia kesästä. Muutto tosin taitaa jo painaa siinä vaiheessa kovaa päälle eli jää nähtäväksi kuinka paljon maltankaan vain olla...
Kappas, viimeinen tunti on jo alkanut ja taitaa olla aika katsoa päivän ensimmäinen HIMYM-jakso! Kova sana, sillä esim. eilen katsoin valehtelematta varmasti reilut kymmenen jaksoa, ainakin... :) Tällä vauhdilla neloskausi on pian katsottu – vapiskaa A&A, otan teidät pian kiinni!
Pääsykokeiden tulosten jännäämisen ohella olen raatanut enemmän ja vähemmän kesätöissä: kaiken kaikkiaan tänä kesänä työskentelen kahdessa työpaikassa yhteensä 10 viikkoa. Koululaisen kesälomat olisivat kai siinä ajassa hurahtaneet täysin, mutta tällaiselle kevään ajan lusmuilleelle tyypille, jolle pääsykoekirjojen lukeminen ei ikävä kyllä useinkaan käynyt työstä, on töiden tekeminen ihan hyödyllistä. Aikatauluihin tottuminen on hyvästä ensi syksyä ajatellen ja niin myös raha: isoon pahaan pääkaupunkiin muuttaminen pelottaa jo valmiiksi lompakkoani. Kaikki raha ei kuitenkaan ole sujahtanut kiltisti pankkitilille haudottavaksi vaan ostin taimitarhassa todellakin raadetuilla ja ansaituilla rahoilla itselleni uuden MacBook Airin. Tälläkin hetkellä teksti soljuu näppäimistölle kuin unelma ja iltapäivän hiljaiset tunnit kirkolla kuluvat mukavasti HIMYM:in parissa.
Tällä hetkellä siis olen töissä kirkon oppaana, mikä on ihan kivaa. Paikka ja työ ovat tuttuja, sillä olen ollut kahtena kesänä aiemminkin töissä täällä. Työ on mukavaa ja koostuu lähinnä turistien kanssa asioimisesta, mutta miinuksena on pitkä työaika (klo 10-18) ja tuhottoman runsas luppoaika. Kirjat ja tietokone ovatkin ehdottomia viihdykkeitä! Huomisen jälkeen olen ollut jo kolme viikkoa täällä ja tarkoituksena olisi jatkaa vielä neljä viikkoa lisää: elokuun alussa fiilis voi siis olla eri, sillä seitsemän viikkoa on todellakin kova sana. Onneksi yliopisto alkaa vasta elokuun viimeisellä viikolla, joten minäkin voin edes pari viikkoa nauttia kesästä. Muutto tosin taitaa jo painaa siinä vaiheessa kovaa päälle eli jää nähtäväksi kuinka paljon maltankaan vain olla...
Kappas, viimeinen tunti on jo alkanut ja taitaa olla aika katsoa päivän ensimmäinen HIMYM-jakso! Kova sana, sillä esim. eilen katsoin valehtelematta varmasti reilut kymmenen jaksoa, ainakin... :) Tällä vauhdilla neloskausi on pian katsottu – vapiskaa A&A, otan teidät pian kiinni!
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
torstai 18. huhtikuuta 2013
Loppukiri
Elämä koostuu tällä hetkellä identtisistä päivistä, jotka alkavat seitsemän maissa ja päättyvät yhdentoista maissa. Väliin mahtuu n. 25 sivua Euroopan historiaa, joka pitäisi tuottaa mielellään omin sanoin driven bittiavaruusarkistoon. Aikaa 35 päivää, lukemattomia sivuja vielä lukuisia. Ymmärrettävistä syistä päivästä ei jääkään kauheasti aikaa ylimääräiseen, ei ainakaan pitäisi. Liikunta koostuu lähinnä villasukkahiihtelystä kirjaston käytävillä tai kävelymatkasta kotiovelta autolle ja päinvastoin.
Vielä kuukausi, sitten koittaa tyhjänpanttius. Huh.
Vielä kuukausi, sitten koittaa tyhjänpanttius. Huh.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Tuska.
ARGH, ärsyttää ja väsyttää samalla kerralla. Olo on kuin kastemadolla ja homma ei todellakaan toimi. Työpäivä pitkästä aikaa, mutta olen alkanut epäillä kaikkea: kannattaako historian opiskelu, olisiko minusta mihinkään muuhun kuin opettajaksi ja onko opettajan työ näin TYLSÄÄ. Tuntuu inhottavalta olla sijaisena kun tekee perus sijaishommia eli teettää itsenäistä työtä koneen tai kirjan ääressä. Puuduttavaa, tiedän, ja se ärsyttää suunnattomasti. Toisaalta en voi muutakaan, sillä oma tieto ei riitä filosofian tunneille ja Suomen sodat ovat autuaasti unohdettuja. Inhottaa tehdä hommat huonosti ja ennen kaikkea oppilaiden kannalta tylsästi, mutta ei ole muuta mahdollisuutta.
Pääsykokeisiin lukeminenkin laahaa ja olen hyvin usein ollut lähellä luovuttamista. Mitä turhia enää yrittämään kun peli on jo menetetty, eikä mulla muutenkaan mitään mahkuja olisi? Ei näin! Motivaatiota on pitänyt haravoida vähän sieltä sun täältä viime aikoina, mutta onneksi on vielä aikaa. Pitäisi vain saada raahattua itsensä useammin kirjastoon tai nuokkarille, sillä ne ovat sopivan virikkeettömiä paikkoja. Kotona kiinnostavat enemmän tv-sarjat, käsityöt tai muuten vain laiskottelu.
Pääsykokeisiin lukeminenkin laahaa ja olen hyvin usein ollut lähellä luovuttamista. Mitä turhia enää yrittämään kun peli on jo menetetty, eikä mulla muutenkaan mitään mahkuja olisi? Ei näin! Motivaatiota on pitänyt haravoida vähän sieltä sun täältä viime aikoina, mutta onneksi on vielä aikaa. Pitäisi vain saada raahattua itsensä useammin kirjastoon tai nuokkarille, sillä ne ovat sopivan virikkeettömiä paikkoja. Kotona kiinnostavat enemmän tv-sarjat, käsityöt tai muuten vain laiskottelu.
torstai 21. maaliskuuta 2013
Mä putoan
Se sanoittaja, joka pukelsi ylläolevan kaltaisen iskelmähelmen paperilta äänitteelle ja sitä kautta myös minun päähäni, ei ole suosiossani tällä hetkellä. Sen lisäksi, että hän on tehnyt ärsyttävän viisun, joka jää päähäni jumiin loppupäiväksi (köh, yöksi...), antaa se myös epärealistisen kuvan putoamisesta, tai kuten minun tapauksessani kaatumisesta. Njoo, eri verbi eri merkitys, tiedän, mutta myös mainion kehno aasinsilta. Khej, taitaa aasi tippua rotkoon... KORJAAN: pudota!
Kuitenkin, olen siis viime aikoina ollut raivostuttavan usein kosketuksissa valkean, kostean ja vaarallisen liukkaan pinnan kanssa. Oli kyseessä sitten pyörätie taikka suihkun lattia, voin sanoa: ärsyttää! Tuntuu siltä että tuuri parantuu entisestään ja seuraava luiskahdus tapahtuu neljän pyörän päällä. Mikäs siinä, onhan siitä jo aikaa kun viimeksi mursin nimettömäni. Nyt sillä on sentään jotain suojaa.
Huokaus sentään. Huomenna on töitä (hih, sijaisen rankka työtahti on 7 tuntia kuussa - mutta palkkakin on sen mukaista...) ja olen vielä hereillä. Kello tosin on vielä armollisella päällä, mutta ei anna anteeksi kovin pitkää valveilla vetvomista. Siispä, öitä!
Kuitenkin, olen siis viime aikoina ollut raivostuttavan usein kosketuksissa valkean, kostean ja vaarallisen liukkaan pinnan kanssa. Oli kyseessä sitten pyörätie taikka suihkun lattia, voin sanoa: ärsyttää! Tuntuu siltä että tuuri parantuu entisestään ja seuraava luiskahdus tapahtuu neljän pyörän päällä. Mikäs siinä, onhan siitä jo aikaa kun viimeksi mursin nimettömäni. Nyt sillä on sentään jotain suojaa.
Huokaus sentään. Huomenna on töitä (hih, sijaisen rankka työtahti on 7 tuntia kuussa - mutta palkkakin on sen mukaista...) ja olen vielä hereillä. Kello tosin on vielä armollisella päällä, mutta ei anna anteeksi kovin pitkää valveilla vetvomista. Siispä, öitä!
maanantai 18. maaliskuuta 2013
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Bulibuli Istanbuli!
Lennot on vihdoin lunastettu ja reissu muuttui sanoista teoiksi, huhhuh. Lähtöön on 18 päivää, mikä tuntuu älyttömän vähältä ajalta - tähän asti olen ajatellut sen olevan kaukana tulevaisuudessa mutta kalenterin tsekkaaminen osoitti ajan julman tahdin.
Reissu tulee olemaan jännä monesta syystä: näen Niinan pitkästä aikaa (reilistä on jo 7 kuukautta, wtf!), budjetti on matalampaakin matalampi ja käyn ekaa kertaa toisessa maanosassa! Istanbulhan jakautuu Euroopan ja Aasian puolelle ja Niina asuu Aasian puolella, joten siellä tulemme luonnollisesti hengailemaan. Niin ja reissu on sangen pitkä myös, sillä tulemme Istanbuliin 1.4. ja palaamme Helsinkiin 8.4. Lennot ovat suoria eikä hintakaan ollut kauhistuttava (248€), mutta hieman ärsyttää että vielä eilen se maksoi reilun kympin vähemmän. Pikkusumma joo, mutta kun lentojen päälle tulee vielä junamatkat, vakuutukset, majoitukset sun muut niin kympin säästökin olisi ollut ihan jees. Noh, onneksi liput ostettiin kuitenkin nyt, ties kuinka paljon ne olisivat maksaneet parin päivän päästä.
Reissu tulee olemaan jännä monesta syystä: näen Niinan pitkästä aikaa (reilistä on jo 7 kuukautta, wtf!), budjetti on matalampaakin matalampi ja käyn ekaa kertaa toisessa maanosassa! Istanbulhan jakautuu Euroopan ja Aasian puolelle ja Niina asuu Aasian puolella, joten siellä tulemme luonnollisesti hengailemaan. Niin ja reissu on sangen pitkä myös, sillä tulemme Istanbuliin 1.4. ja palaamme Helsinkiin 8.4. Lennot ovat suoria eikä hintakaan ollut kauhistuttava (248€), mutta hieman ärsyttää että vielä eilen se maksoi reilun kympin vähemmän. Pikkusumma joo, mutta kun lentojen päälle tulee vielä junamatkat, vakuutukset, majoitukset sun muut niin kympin säästökin olisi ollut ihan jees. Noh, onneksi liput ostettiin kuitenkin nyt, ties kuinka paljon ne olisivat maksaneet parin päivän päästä.
Mutta jee, tuonne aivan pian! :)
tiistai 26. helmikuuta 2013
Vår vår
AHHHHHH, aurinkoa valoholistille! Inhoan Suomen pimeää talvea, mutta se antaa sangen mahtavan pohjan tälle valon määrän asteittaiselle nousulle. Olo on kuin joulukuussa, sillä suunnilleen lasken päiviä kevätpäiväntasaukseen ja 12 tunnin pituiseen päivään!
Odottamisen ohella voi kuunnella uutta hemppismusiikkia ja herätellä taas kiinnostusta historiaan.
Voisi juoda teetä.
Voisi juoda teetä.
torstai 7. helmikuuta 2013
Kerran kuussa on aivan hyvä
Näinpä (ah, taas moukkamainen viittaus otsikkoon, when do I learn these things...)
Huomisaamuna tekstitaidon koe, toinen kerta eikä suoraan sanottuna huoleta kuin n. 3%. Viime vuonna tuohon perään olis varmaan voinut laittaa ainakin yhden nollan, mutta fiilis oli silloinkin aika kevyt. Tosin enemmän sen takia että ei kiinnostanut, nyt ehkä siksi että tiedän että osaankin jotain. Tai no, sen näkee sitten kun Heiska antaa tuomionsa.
Tällä viikolla olen alkanut noudattaa aika orjallista aikataulua, nimittäin lukuaikataulua... Pelkkä sana levittää ympärilleen kalman hajua ja pyörrytystä, ainakin mulle. Hämmentävän kivutonta tämä on kuitenkin ollut, sillä olen saanut ihan kivasti tehtyä muistiinpanoja (sivuja yhteensä nyt 22, kirjasta tahkottu 71 sivua). Hyvä tosin sanoa jälkeenpäin, sillä fiilis vaihtelee "mielummin kuin selkäänsä ottais":in ja "¤%#¤#¤%":n välillä. Silti sitä jaksaa ja yhden pomodoron aikana huomaa jopa saavuttavansa jonkinlaisen flow-tilan. Silti joskus tuntee aivan vastustamatonta halua imuroida koko huoneensa tai lähteä salille rääkkäämään itseänsä, kummasti.
Liikkumisen suhteenkin on pientä edistystä, tähän päivään mennessä (torstai) olen käynyt jo kolmesti liikkumassa (kahdesti jumpassa ja yhdesti salilla). Hyvän päivän takaa aikainen herääminen, salilla käynti aamupäivällä ja salaatti (kanan tai lohen kera, omnom). Pikkukivinä matkalla taas ovat herkkujen syönti (kalevisuklaata ja runebergintorttuja, OMNOMSS<3>) ja mielikuvituksettomat ruotsalaishallitsijoiden nimet (esmes eerik eerikinpoika, maunu eerikinpoika, erik maununpoika ETC...)
Muttas muttas, pitäs varmaan nukkumaan laittaa. Aamulla eväsretkelle, jee! <3>
Flight of the conchords, löysin sinut jälleen<3>
Huomisaamuna tekstitaidon koe, toinen kerta eikä suoraan sanottuna huoleta kuin n. 3%. Viime vuonna tuohon perään olis varmaan voinut laittaa ainakin yhden nollan, mutta fiilis oli silloinkin aika kevyt. Tosin enemmän sen takia että ei kiinnostanut, nyt ehkä siksi että tiedän että osaankin jotain. Tai no, sen näkee sitten kun Heiska antaa tuomionsa.
Tällä viikolla olen alkanut noudattaa aika orjallista aikataulua, nimittäin lukuaikataulua... Pelkkä sana levittää ympärilleen kalman hajua ja pyörrytystä, ainakin mulle. Hämmentävän kivutonta tämä on kuitenkin ollut, sillä olen saanut ihan kivasti tehtyä muistiinpanoja (sivuja yhteensä nyt 22, kirjasta tahkottu 71 sivua). Hyvä tosin sanoa jälkeenpäin, sillä fiilis vaihtelee "mielummin kuin selkäänsä ottais":in ja "¤%#¤#¤%":n välillä. Silti sitä jaksaa ja yhden pomodoron aikana huomaa jopa saavuttavansa jonkinlaisen flow-tilan. Silti joskus tuntee aivan vastustamatonta halua imuroida koko huoneensa tai lähteä salille rääkkäämään itseänsä, kummasti.
Liikkumisen suhteenkin on pientä edistystä, tähän päivään mennessä (torstai) olen käynyt jo kolmesti liikkumassa (kahdesti jumpassa ja yhdesti salilla). Hyvän päivän takaa aikainen herääminen, salilla käynti aamupäivällä ja salaatti (kanan tai lohen kera, omnom). Pikkukivinä matkalla taas ovat herkkujen syönti (kalevisuklaata ja runebergintorttuja, OMNOMSS<3>) ja mielikuvituksettomat ruotsalaishallitsijoiden nimet (esmes eerik eerikinpoika, maunu eerikinpoika, erik maununpoika ETC...)
Muttas muttas, pitäs varmaan nukkumaan laittaa. Aamulla eväsretkelle, jee! <3>
Flight of the conchords, löysin sinut jälleen<3>
"No bro, she had her eye on me
She had her eye on me
Well how could she have her eye on both of us?
Wait a minute, you talkin' bout the girl with the lazy eye?
I think she might have had a slight little lazy eye
We're both in love with a sexy lady with an eye thats lazy"
perjantai 11. tammikuuta 2013
Long time no see
Jei, vuosi vaihtui ja edellisestä tekstistä on aikaa. Voisin toki vaipua epätoivoon ja haudata koko blogin bittiavaruuden suloiseen unohdukseen, mutta ei! Sinnittelen.
Joulukuussa tapahtui paljon kaikenlaista: muutin, stressasin tenttien kanssa, väänsin kirjallisia kidutustöitä viime hetkeen asti ja loppukuun harjoittelin laiskottelua. Nyt koen hallitsevani sen kelvollisesti ja vähän liiankin hyvin, sillä toimeen eli Suomen historian pikkujättiläiseen tarttuminen on entistäkin hankalampaa. Lisäksi pitäisi harjoitella äidinkielen kirjoittamista tekstitaidon ja esseen muodossa, mikä tuntuu - jos mahdollista - vieläkin hankalemmalta.
Äidinkielen yo-kirjoitukset kummittelevat muutenkin mielessä: mitä jos munaan yhtä pahasti kuin viime vuonna? Tällä kertaa ajattelin olla kuitenkin nöyrempi ja olen jo tarttunut opaskirjoihin. Tekstitaito kun todella on jokseenkin verrattavissa nuorallakävelyyn: ainakin minulle se on ollut aina vaikeaa ja suurin syy on ollut tiedon puute. Vastan abikurssilla sain tietää aivan oleellisia asioita, kuten sen, että tekstin oletetaan olevan tuttu lukijalle ja taisin vielä itse kokeessa olla hieman hukassa asioiden kanssa. Ylioppilastekstejä-kirjaset ovat avanneet tätä salattua maailmaa hyvin ja on ollut hyödyllistä huomata millaiset huomiot ovat hyödyllisiä. Opit ovat menneet jopa sen verran hyvin perille että olen alkanut tutkailla esimerkiksi uutisia tekstitaidollisten silmien läpi ja miettinyt millaisia retorisia keinoja niistä löytyy. Kenties minusta sittenkin sukeutuu kriittinen lukija!
Vaikeaa on kuitenkin tasapainotella kirjoituksiin ja pääsykokeisiin lukemisen kanssa, sillä luovutan edelleen niin helposti. Jos puheen tyyliseikat eivät kerralla aukene, siirryn suosiolla tetriksen tai jonkun muun aivottoman pelin pariin eikä historian lukeminen tule kuuloonkaan. Tiedän, typerää ja laiskaa, mutta niin helppoa. Pääsykokeisiin lukiessa iskee myös helposti ahdistus lukemisen määrästä: tuhansia sivuja vielä jäljellä. Tällaisiin epätoivon hetkiin tepsii kuitenkin pilkkominen ja selkeiden tavoitteiden asettaminen: tammi-helmikuussa Suomen historiaa, maalis-huhtikuussa maailmanhistoriaa ja toukokuussa kertaamista. Toisaalta tällaisia suunnitelmia täytyy noudattaa, koska muuten hommat kasautuvat ja lopulta kosahtavat. Motivaatio pitää siis hyväksikäyttää silloin harvoin kun se käy kylässä ja muuten vain tyytyä puurtamaan. Noh, helpommin sanottu kuin tehty kieltämättä.
Tällaisen motivaatiopuheen jälkeen täytyy kyllä tehdä kerrankin niin kuin itse sanoo ja siirtyä sängylle lukemaan. Toivottavasti tuo ovela katti, joka kerällä makoilee sikeässä unessa, ei saa minua mukaansa unten maille.
Joulukuussa tapahtui paljon kaikenlaista: muutin, stressasin tenttien kanssa, väänsin kirjallisia kidutustöitä viime hetkeen asti ja loppukuun harjoittelin laiskottelua. Nyt koen hallitsevani sen kelvollisesti ja vähän liiankin hyvin, sillä toimeen eli Suomen historian pikkujättiläiseen tarttuminen on entistäkin hankalampaa. Lisäksi pitäisi harjoitella äidinkielen kirjoittamista tekstitaidon ja esseen muodossa, mikä tuntuu - jos mahdollista - vieläkin hankalemmalta.
Äidinkielen yo-kirjoitukset kummittelevat muutenkin mielessä: mitä jos munaan yhtä pahasti kuin viime vuonna? Tällä kertaa ajattelin olla kuitenkin nöyrempi ja olen jo tarttunut opaskirjoihin. Tekstitaito kun todella on jokseenkin verrattavissa nuorallakävelyyn: ainakin minulle se on ollut aina vaikeaa ja suurin syy on ollut tiedon puute. Vastan abikurssilla sain tietää aivan oleellisia asioita, kuten sen, että tekstin oletetaan olevan tuttu lukijalle ja taisin vielä itse kokeessa olla hieman hukassa asioiden kanssa. Ylioppilastekstejä-kirjaset ovat avanneet tätä salattua maailmaa hyvin ja on ollut hyödyllistä huomata millaiset huomiot ovat hyödyllisiä. Opit ovat menneet jopa sen verran hyvin perille että olen alkanut tutkailla esimerkiksi uutisia tekstitaidollisten silmien läpi ja miettinyt millaisia retorisia keinoja niistä löytyy. Kenties minusta sittenkin sukeutuu kriittinen lukija!
Vaikeaa on kuitenkin tasapainotella kirjoituksiin ja pääsykokeisiin lukemisen kanssa, sillä luovutan edelleen niin helposti. Jos puheen tyyliseikat eivät kerralla aukene, siirryn suosiolla tetriksen tai jonkun muun aivottoman pelin pariin eikä historian lukeminen tule kuuloonkaan. Tiedän, typerää ja laiskaa, mutta niin helppoa. Pääsykokeisiin lukiessa iskee myös helposti ahdistus lukemisen määrästä: tuhansia sivuja vielä jäljellä. Tällaisiin epätoivon hetkiin tepsii kuitenkin pilkkominen ja selkeiden tavoitteiden asettaminen: tammi-helmikuussa Suomen historiaa, maalis-huhtikuussa maailmanhistoriaa ja toukokuussa kertaamista. Toisaalta tällaisia suunnitelmia täytyy noudattaa, koska muuten hommat kasautuvat ja lopulta kosahtavat. Motivaatio pitää siis hyväksikäyttää silloin harvoin kun se käy kylässä ja muuten vain tyytyä puurtamaan. Noh, helpommin sanottu kuin tehty kieltämättä.
Tällaisen motivaatiopuheen jälkeen täytyy kyllä tehdä kerrankin niin kuin itse sanoo ja siirtyä sängylle lukemaan. Toivottavasti tuo ovela katti, joka kerällä makoilee sikeässä unessa, ei saa minua mukaansa unten maille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)