Normipäivä

Tämä päivä tuntui aivan sunnuntailta mutta kappas, sehän olikin maanantai! Syynä on lukujärjestykseni, joka vaihtelee siten että joko maanatai tai keskiviikko on vapaapäivä täst'edes. Mahtavaa! Täysin yliopistovapaata päivää en kuitenkaan saanut sillä meillä oli alumni-ilta.

Almuni-ilta oli tosi mukava kokemus, vaikka: a) en aio jatkaa ruotsin opintoja, b) se alkoi klo 16 ja kesti kuuteen saakka. Käytännössä saimme siis kuulla neljän entisen pohjoismaisen filologian opiskelijan kokemuksista valmistumisen jälkeen ja etenkin työelämästä. Tällaiselle tulevaisuudestaan epävarmalle oli todella hyödyllistä kuulla ihan käytännön kokemuksia ja ennen kaikkea se oli mielenkiintoista. Hauska kuulla miten elämä vie eikä noudata omia suunnitelmia ja miten asiat kuitenkin rullaavat kohdalleen. Sattumaa vai johdatusta..? Niin ja tietenkin, tärkeimpänä kaikesta: saatiin eväitä (hedelmiä, mehuja, karkkia)! :D

Hämmentävää (ja ikävää) on muuten se, miten vähän olen tänne viime aikoina kirjoitellut! Vaikka elämässä tapahtuu (noh, ei kauheasti mutta jotain kuitenkin) ja muutoksia on tapahtunut ei kirjoittaminen tunnu niin luontevalta. Ehkä syy on ajanpuute tai inspiraation puute, yhdessä vaiheessa se ainakin oli kameran puute. Nyt olen kuitenkin aivan tarkoituksellisesti pyrkinyt kuvaamaan paljon "jotta voisi sitten blogiinkin laittaa jotain", mutta ei, ei se vain onnistu. Pitäisi varmaan siis haastaa itsensä ja ryhdistää tätä blogia pikkuhiljaa. Nooh, pitää katsoa jaksaako... ;)

Seuraavaksi fiiliksiä lokakuulta (ja hitusen marraskuultakin), ihan kuvamuodossa. Enemmän kuin sata sanaa ja sillai! ;)

Käytiin Ruotsissa! (Haaparannalla, krhm...)

Perhepotretti :)

Kitty on viikon ajan mun vieraana ♥

Torttuhirviö (pikkujoulut vol.1!)

Pikkujoulut vol.1

Requiem

Sain kipinän tähän blogitekstiin eräästä jännittävästä faktasta, jonka huomasin sanakirjaa selatessani: "Sinä on sanan se essiivi. ". WHAAT, mitä jumpea, kuulostaa oudolta mutta on totta kun miettii tarkemmin! Jännä homma tämä kieli... Turha kuitenkaan odottaa minusta mitään kielineroa, suomen kielen rakenne nipin napin läpi :)

Noh, miksei huono tenttitulos haittaa? Siihen löytyy syy Helsingin yliopiston sivuilta, tarkalleen ottaen humanistisen tiedekunnan puolelta. Olen pitänyt silmällä vuoden 2013 valintakokeita käsittelevää sivua ja huomasin eilen että historian osuus oli päivittynyt! Aiheena olivat Suomen ja Pohjoismaiden historia 1100-1600 luvuilla (eli suunnilleen Suomen ristiretkistä Sigismundiin) ja yleinen historia 500-1500 luvuilla (varhaisesta keskiajasta renessanssiin). Täytyy sanoa, että mulle tämä on aika paha nakki, sillä keskiaika ei ole koskaan ollut mikään suosikkini, mutta eipä se haittaa! Pitäähän nämä asiat kuitenkin vaiheessa opiskella ja mulla on paljon uutta opittavaa. Positiivinen asenne on kunniassa vielä tällä hetkellä, katsotaan uudelleen sitten parin kuukauden kuluttua kun tuskailen keskiajan taloushistorian parissa...

Historian lisäksi minulla on myös paljon muuta tehtävää: skönlitteraturiin pitäisi lukea romaani, nordistiikan tehtävät pitäisi saada lähestulkoon valmiiksi ja skriftligin kriittinen essee pitäisi korkata. Onneksi ensi viikolla on perioditauko, joka myös syyslomaksi kutsutaan. Vaikka lomasta tulee varmasti työntäyteinen, voin ottaa iisisti ja reissata taas vaihteeksi (kuukauden sisällä olen käynyt jo kerran Kempassa, Tampereella ja Tervolassa - eri kertoina). Noh, matkailu avartaa (ainakin lompakkoa!) ja junailu on kivaa! :)

Hyh, olenpas ällöttävän positiivinen tänään. Kenties syy on se, että tänään mulla oli vain yksi luento♥

Hei hei mitä kuuluu?

(jotain joka on ollut varmaan jo viikon hautomossa)

Kaikkien korvissa pitäisi alkaa heti soimaan takavuosien klassikkobiisi, jos ei teille niin ainakin mulle. Rakkaita lapsuusmuistoja♥

Niin mutta ei tämän nyt tällai pitänyt mennä, ei siis läksitä yhtään pidemmälle tuollaisen nostalgisoinnin kanssa! Idea olisi vähän kertoa mun menoista nykyaikana. Olen työstänyt mietintämyssyssäni ideoita siitä asti kun huomasin jonkun huligaanin kommentin, joka penäsi minulta tietoja elämästäni täällä Oulussa, elämän koulussa (ei muuten kuultu nuokkarilla viime viikonloppuna vuosittaista oulukoulu-tsoukkia, sukkaa!).

alkuviikkojen kalenterinäkymä - it's a bit crowded!

Muutin siis Ouluun ihan elokuun viimeisinä päivinä, viikko reilin jälkeen. Fiilis oli hämmenytynyt, sillä olin ollut edellisen kuukauden ihan muissa ma(ailmo)issa ja kierrellyt ympäri Eurooppaa. Kotiin tullessa pitikin jo sitten pakata kamoja ja hyvästellä kära Kemppa&kumppanit. Viimeinen Kemijärvi-iltani huipentui näkötornilla, jossa tiirailin Jiikkösen kanssa tulevaa entistä kotikaupunkia. Sniif, silmäthän siinä vallan vetistyivät, jos eivät ihan liikutuksesta niin ainakin siitä jäätävästä viimasta.

Oulussa sain hengailla jonkun aikaa vapaasti ennen kuin opiskeluni varsinaisesti alkoivat, mutta en jäänyt turhia laiskottelemaan vaan järjestin pienen yllärin tuolle y-kromosomisemmalle puoliskolleni ja päätin kosia sipsillä (kyllä, se onnistuu erittäin helposti!). Myöhemmin nämä jo syödyt rinkulat korvattiin ihan kultaisilla versioilla, mutta juttu säilyi silti syyskuun loppupuolelle asti salaisuutena.

etsi pyöreä ja kellertävä esine

 Koulu alkoi myös hyvin, eka tenttikin häämöttää jo parin viikon päässä. Ruotsin kielen opiskelu on ihan mielenkiintoista, mutta mun oikeasta kiinostuksesta kertoo jotain se, että parhaat kurssit tällä hetkellä ovat yleiset kielten kurssit (esim. yleinen kielitiede) tai vähänkin historiaa käsittelevät kurssit t(esim. Nordistik). Ruotsi alkaa luonnistua koko ajan paremmin ja tulee jo englanninkin yli, mutta parantaa voi vielä paljon,

Vapaa-aikaa täällä vievät paljolti ruuan laitto, pyykin pesemin ym. kotiaskareet (köh, siivoamiseen voisi tietysti panostaa hieman enemmän), mutta myös erinäiset fuksitapahtumat jotka ajoittuvat varsin vahvasti viikolle. Aika haukkaa myös erään sarjan tiiraileminen, se vain on niin sopivan kevyt ja kasuaali ajanviettotapa. Liikunta, siitä olen kuullut vain villejä legendoja enkä järin paljon ole sitä siis kerennyt harrastamaan. Ainiin, koulu, sekin vie ihan kivasti aikaa mutta voisihan siihen keskittyä vähän enemmän.

tehtiin kerran hyvää ruokaa :))

Öämm, mitäs muuta täällä... Noh, olen tutustunut jo kirppareihin ja tehnyt löytäjäkin. Olen myös käynyt Oulun EO:lla pari kertaa, tehnyt hyvää ruokaa, valvonut itsekseni kuunnellen vain musiikkia, viettänyt yksinäisen viikonlopun, polkenut melkein parikymmentä kilometriä päivässä ja käynyt Nokialla testissä. Niin ja pilkkinyt hyvin monella luennolla. Yksin asuminen ja opiskelijaelämä on päällisin puolin varsin mukavaa.

Loppuun vielä kuva Nellistä ja valaasta, njau! :)

Toinen on kämppikseni

Yellow submarines and pink funiculars

Näin tänä aamuna ilmeisesti niin jännittävää unta sukellusveneistä (jotka eivät kyllä olleet ihan pääosassa) että päätin alitajuntaisesti koisailla tunnin enemmän kuin pitäisi. Seurauksena tietenkin (taas) myöhästyminen Kultur och samhälle -tunnilta, mulla ei oo ollut järin hyvä tuuri tuon kurssin kanssa missään vaiheessa.

Noh, ei siinä muuta kuin aamupalaa nassuun ja tottakai koneelle. Netin pyörteissä huomasin kuitenkin jotain ihan oikeasti kiinnostavaa: John Frusciantelta on tullut uusi levy. Nimeltään albumi on PBX Funicular Intaglio Zone, väriltään marjapuuromaisen vaaleanpunainen ja sisällöltään ilmeisen elektronisvaikutteinen. Varsin kiinnostava tapaus siis. Kokeilin tässä jo koetilata levyä jäbän sivujen nettikaupasta, mutta täytyy pitää mielessä että koskaan ei kannata tehdä mitään leivän voitelemista vakavampaa ennen kello kahtatoista. Sama pätee myös yöaikaan, käänteisesti vain.



Mistakes from Record Collection on Vimeo.

Snart är den blommande sommaren slut

Tämä päivä, oikeastaan koko viikko, on mennyt hetkessä. Olen vain ollut, syönyt, käynyt pyörähtämässä yliopistolla, tehnyt ruokaa, kastunut sateessa, syönyt vähän lisää, kastunut vielä enemmän yyämäs. Tänään kuitenkin riehaannuin ja tein sen mitä aioinkin: menin leffaan!

Huomasin jo aiemmin että keskiviikkoisin Finnikinossa pääsee ilmaiseksi leffaan plussaseteliä vastaan. Mahtavaa, sanoin ja tilasin samantien kotipuolesta pari seteliä. Yksi meni jo parempiin suihin (piti tehdä pitsaa viikonloppuna!), mutta onneksi jäljellä oli vielä yksi, jonka vaihdoin tänään klo 17:35 leffalippuun. Tavoitteeni oli tsekata Wes Andersonin uusin, Moonrise Kingdom, jonka trailerin näin viimeksi leffassa ollessani (tuolloin katsoin Matkalla/On the Road- nimisen pätkän, joka oli myös vallan hyvä elokuvakokemus). Värikäs traileri jäi mieleen ja päätin joku päivä nähdä elokuvan ihan kokonaisuudessaan.

Leffa lunasti oletukseni ja oli todella piristävä, niin 60-lukulaisen ulkomuotonsa kuin tarinansa puolesta. Harmittavaa että näinkin mainiota leffaa oli katsomassa lisäkseni vain neljä ihmistä vaikka leffa on tullut vasta viikko sitten. Menkääpä siis korjaamaan virheenne ja käykää katsomassa leffa. Joko teatterissa nyt tai sitten kotisohvalla myöhemmin. Itse luultavasti korjaan leffan talteen dvd:nä kunhan sellainen vain ilmestyy.

Huomasin muuten että on syksy, sillä koko ajan sataa ja tuulee. Osansa saattaa olla tietenkin maantieteellisellä sijainnillani, olen huomannut että Oulussa todellakin tuulee koko ajan. Ainakin noilla silloilla. Harkitsen piakoin siirtymistä villakangastakkiini, hrrrr.

Niin ja voin sanoa, on aika tympeää kirjoittaa ruotsiksi mitään. Tälläkin hetkellä minun pitäisi rustailla sångrecensionia, mutta homma tökkii aika pahasti. Sisäinen perfektionistini ei vain suostu kirjoittamaan tönkköistä päälausemössöä. Onneksi tein eilen keksejä, niitä todellakin tarvitaan tänä iltana (kenties yölläkin...).

Onneksi on kaunistakin ruotsinkieltä, seuraava biisi on mainio esimerkki sellaisesta. Lyssna och njut!

So see you when you're 40, lost and all alone

You think you are complicated, deep mystery to all
Well it's taken me a while to see, you're not so special
All energy no meaning, with a lot of words
So paper thin that one real feeling, could knock you down

Hyvästi!

Reissu alkaa nyt, jtän siis hellät jäähyväiset teille! Tosin vain seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Reilitunnelmia ja -kokemuksia voi lukea sivupalkin bannerin kautta. Cya there! :)

Onnellista ateriaa odotellessa (ja muistellessa)

Uh ja ah, joskus on kyllä niin pienestä kiinni mielentila! Musta tuntuu et jos mun pään sisäistä säätilaani ennustaisi joku Aivoilmatieteenlaitos niin se povaisi varmasti sadetta poutapäivänä ja päin vastoin. Aivoni kiihtyvät nollasta sataan, eka ärsyttää kaikki ja kuitenkin pian kaikki on (lähestulkoon) täydellistä.

 Kun on enää viikko H-hetkeen, siihen päivään jolloin rinkat on pakattu ja kaikki vain junan lähtövihellystä vaille valmiina, on tällainen henkinen epätasapainoilu mielestäni kuitenkin sallittua. Jos päivän ainoa juna on täynnä ja yksi matkapäivä menee sittenkin vielä kotikulmilla pyörimiseen, on oikeus masistella. Onneksi pieniin murheisiin löytyy ratkaisu pienten ilojen kautta, kuten halvan hotellin löytäminen sesonkiajan Barcelonasta.

Onnea tuo myös ruoka, joko tulevan ilmaisen hotelliaamiaisen tai sitten menneen muffinssikaakaottelun muodossa. Todellista iloa ei kuitenkaan tuo kaikista mehevinkään croisantti jollei seura ole hyvä :)

It was a happy day :)

Korkeasaari keväällä, karhut heräilevät

Kesä kuluu ja lyhenee lyhenemistään, melkein yhtä nopeasti kuin tiimalasin hiekka Aliaksen tiimellyksessä. Päivämäärät, joita on pyöritelty kalenterissa ja mielessä ovatkin jo historiaa. Kohta koittaa the Trip, reissu joka on ajatuksissa ollut hamassa tulevaisuudessa, mutta Stenvallin ankkakalenterin mukaan koittaa jo kolmen viikon päästä (!!!!!). Nyt kyllä hämmentää ja sekoittaa päätä ihan järjettömän iso kauha!

 Noh, eipäs taas aloiteta tuosta reilistä pälättämistä vaan siirrytään vaihteeksi kirjoihin. Tai siis töihin: olen nimittäin aloittanut kesätyöpaikka no. kakkosessa eli kirkkoesitelijänä Kempan kirkolla. Työnkuva on leppoisa, mutta ei pelkkää tyhjänpanttina istuskelua. Ensimmäisenä päivänä kävijöitä oli huikeasti, melkein yksi seurue per tunti ja aamulla jopa bussillinen saksalaisia. Kirkkokierrokselle ja nippelitiedoillani pätemään en kuitenkaan päässyt kuin yhdelle suomalaiselle pariskunnalle. Oli mukava huomata, että en unohtanut tärkeitä faktoja tai munannut muutenkaan pahasti. Työ on siis kivaa, mutta vapaa-aikaa jää paljon ja se ärsyttää kovasti, jollei ole tekemistä. Mulle mahtava ajantappokeino on kirjojen lukeminen, mistä päästään siis ihan alkuperäiseen pointtiini.

Ajattelin siis koota listan kirjoista, jotka haluaisin lukea. Aikarajaa en halua asettaa, mutta kirjojen määrän asetan viiteenkymmeneen. Lisäilen varmaan listan omalle sivulleen tohon otsikon alle, sillä muokkailen sitä sitten ajan myötä kun olen kirjan saanut luettua.

Blah, iski väsymys. Pahoittelen. zzzZZZzzZZZzzz..

ps. uudella pmmp:n levyllä on pari täysosumaa. Kuunnelkaa.

Aika jepaa!

Jälleen askelen lähempänä Eurooppaa... (voi kära Anniina♥)

Jumijumitusta

Onko niheämpää asiaa kuin olla sairaana kesällä? Joo, ei todellakaan. Ärsyttää kun pitäisi huhkia huoneen siivoamisen, kirpparitavaroiden ja reilisuunnittelemisen parissa ja päässä tuntuu siltä että se on täynnä sahanpurua. Onneksi vaivaan löytyy myös lääke: jäätelö! Saa nähdä pureeko tämä ihmetroppi flunssaan vai täytyykö turvautua toiseen melkein yhtä ihmeelliseen lääkkeeseen eli buranaan.

Noh, olo on mitä on. Tärkeintä on kuitenkin se, että interrail-reissu näyttää koko ajan lupaavammalta! Varasimme eilen hotellihuoneen kahdeksi yöksi Pariisista ja suunnittelimme muutenkin reissua taas hieman. Blogikin on jo tehty ja täydessä toiminnassa, mutta toistaiseksi se pysyy meidän neljän suunnittelupäiväkirjana. Heinäkuun 29.päivä osoite julkaistaan kuitenkin viimeistään!

Ei mulla sen ihmeempiä, nautiskelen täällä kauniista kesäpäivästä sujuvasti koneen ääressä kissojen kanssa. Kohta pitäisi suhautella kaupungille.

Tylsiä juttuja

Blogi on (kuten olette varmasti huomanneet) jäänyt viime aikoina hieman retuperälle eli sivuosaan. Mitään ihmeempää ei ole kuitenkaan taustalla, olen vain ollut niiiin kiireinen. Pääsykokeet, lakkiaiset, työt ja yleinen kesähengaus nielevät aikaa kummasti, eikä blogin päivittäminen ole tuntunut kauhean mielekkäältä. Ilmassa on kesätaukoilun henkeä, en siis yritä päivitellä tänne joka viikko tai edes joka kuukausi. Kesä on tällaista vähän vapaampaa aikaa, myös blogin puolella ;)

Nähdään siis tässä joskus, mä lähden nyt Sodankylään!

PS. Tulevaa interrail-reissua olen kuitenkin ajatellut juhlistaa ihan oman blogin muodossa, joten sinne tulee varmaan jatkossa enemmänkin tarinaa. Laittelen linkkiä kunhan saan sen aikaan :D

Note to self

Katso tämä ennen ensi maanantaita! Vaikuttaa jännältä ja historiallinen tausta on vain mansikkana kakun päällä (sillä kirsikat ovat hyviä vain suoraan puusta noukittuina).

Step out from the boat

  Ihme ja kumma tää oli mun päivän biisi, huolimatta taimisväsymyksestä. Hämmentävää, minäkin olen joskus ihan pakosta väsynyt. Hohoo, nii varmaa! (eiku oikeesti...)

Kaikki Veneeseen

Kun kaikki ovat veneessä, niin kaikki on hyvin. Onhan se nyt paljon mukavampaa kun kaikki ovat veneessä ja kun kukaan ei jää sen ulkopuolelle. Sitten veneestä käsin voidaan vaikka yhdessä kalastaa tai tehdä jotain muuta mukavaa.
No jätetään veneen spekulointi sikseen, ja keskitytään olennaiseen, eli minuun. Minulla oli tänään niin hullun mahtavat synttäribileet että ei mitään rajaa. Oli mukavaa kun talo täyttyi iloisista ihmistä, joilla vaikutti myös olevan oikein mukavaa. Kohta tämäkin ilo kuitenkin loppui ja vieraat poistuivat kalkonniemeen. Sitten minä aloin tekemään erityisen jänniä juttuja. Mutta niistä ei kerrota nyt. Lopulta tärkeintä oli, että kaikki olivat veneessä ja muurahaiset olivat päällekkäin siellä ladossa.
Jottei tästä tulisi liian sekavaa kerron nyt hieman alkuviikon tapahtumia maanantaista lähtien. Maanantaina ymmärsin, että muumit ovat hyvä sarja. Katsoimme niitä äitimme kanssa ruotsiksi. Tiistaina kävin hieman kirpparilla. Sieltä ostin hienon leningin ja tossut. Tiistaina oli sitten siivouspäivä. Ajattelin siivotessani koko ajan anniinaa, ja ihmettelin hänen käsittämätöntä siivoiusvimmaansa. Torstaina sitten olikin vapaapäivä. Silloin olin juliuksen kanssa. Nyt onkin sitten perjantai, ja minusta elämä on mukavaa.
Noniin ehkä tämä nyt riittää. Ja ainiin Aapo on muuten tosi kiva!

Hyvä päivä

Testing testing

Olen nyt vihdoin päässyt pureutumaan gif-animaatioiden villiin maailmaan, mutta mitään syvällisempää tulosta ei ole vielä syntynyt. Lisää on tulossa, kunhan pääsykokeet ovat ohitse.

Ah

Löysin vanhan musikaalisen rakkauteni <3







hihihi, tunnen olevani jälleen 15-vuotias :D

We never fail to do whats right

Päivän tarttuvin korvamato, mutta ihan hyvä sellainen. Mahtava leffa!

Tänään lähti myös crlinen oma pieni keksitehdas pyörimään, vähän yli kuukauden päästä häämöttäviä lakkiaisia (?!!!?!) varten pitäisi saada itsetehtyjä keksejä aikaan juhlapöytää varten. Voisin laittaa myöhemmin kuvia ja ehkä reseptinkin, on nimittäin aika hyviä! Pitäkää kuitenkin huoli siitä, että olette täällä Kankaan hoodeilla niitä itse ahmimassa toinen kesäkuuta, niin rakkaudella mä niitä tehtailen ;)

Nyt kuitenkin taas leffan (the rescuersin jatko-osa itse asiassa!) ja neulepuikkojen pariin!

Me elämme viimeistä kesää

Iskee aika kovaa tällä hetkellä.

Aurinko aurinko blaa blaa

Läs

Anteeksi, olen niin usein niin moukkamainen, että viittaan kirjoittaessani otsikkoon. Möyh. Tällä pienellä ilmoituksellakin teen juuri niin kuin ei pitäisi.

Anteeksi myös kaikenlaisista epäjohdonmukaisuuksista, joita tässä tekstissä (ja koko blogissa) ilmenee. Nyt voin piiloutua karviskelloni alle, joka näyttää olevan siinä puoli neljän hujakoilla. Yöllä.

Olen hereillä vielä tähän aikaan, koska olen lukenut. Luin eilen aloittamani potterin loppuun, mutta halusin lukea vielä jotain. Valitsin sitten erään kirjan, jota eräs tyyppi on mainostanut hienovaraisesti eräässä blogissaan, jonka eräästä postauksesta olen pöllinyt idean tämän tekstin otsikkoon (anteeksi jälleen, mutta mikä merkitys on otsikolla jos sitä ei saa tekstissä mainita?). Luin tämän kirjan kerralla läpi ja en tiedä millainen se oikeastaan on. Mitäänsanomaton on ensimmäinen sana joka mieleeni tulee, anteeksi. I just can't understand the perks of being a wall flower. Sorry.

Tilasin myös pääsykoekirjani, ruotsia varten. Englannin kirjat hommasin kirjaston kautta, en tiedä edes jaksanko lukea niitä sen kummemmin. Englanti on ollut rakas ystävä jo monen monta vuotta, mutta en tiedä onko meillä kuitenkaan mitään tulevaisuutta. Uskon, että minulla olisi tiedossa monia hienoja seikkailuja vielä paikoin tuntemattoman ja makean-rosoisen ruotsin kanssa. Jos ruotsi on kuin chilitonnikalanuudelit, niin englanti on spagetti bolognese. Ensimmäinen on vielä verrattain uusi ja jännittävä makuelämys, kun taas jälkimmäinen vanha suosikki, joka kuitenkin nykyisin on jo niin tylsää ja liian tavallista.

Jännittävää kuinka nopeasti asiat voi unohtaa. En muista enää milloin oli Korean sota ja ennen kaikkea kaikkea sitä, mikä oli muistamisen arvoista. Ehkä tämä on jonkinlaista toipumista aivoille, jotka ylikuumenivat kun niiden piti muistaa jokainen hyödyllinen ja tärkeä tiedonjyvänen. Nyt nämä faktat korvautuvat muun muassa sellaisilla triviaalitiedoilla kuin että ilmiintyä on englanniksi to disapparate ja että togepi evolvoi kunhan sen pitää onnellisena. Odotan sitä hetkeä kun pääkoppani on typötyhjä ja lähden sitten rakentamaan kaikkea alusta. Kuulostaa hyvältä ainakin minusta, minulle... Olen niin sekaisin näiden sijapäätteiden kanssa!

Olisi hienoa kuvittaa näitä tekstejä joillain ottamillani kuvilla, mutta olen hukannut kamerani latausjohdon. Sekä iPodin. Ja muistin juuri että PMMP:n keikkalippu pitäisi tulostaa. Ja että toisen keikan liput on jo ostettu. Huomisesta tulee pitkä päivä ja mä käytän tätä yötä nukkumiseen sijasta turhanpäiväiseen kirjoittamiseen. Voivoi, onneksi padin akkujen on jo ihan finito ja on pakko lopettaa. Siis hyvää yötä.

Nattinatti, hattivatti.

Mah deiz

Indeed <3

Armas päivä

Jos ette vielä tähän mennessä ole vakuuttuneet mun oudosta musiikkimausta niin tulette toteamaan sen viimeistään tänään.

Niin ja seuraavat ∞ vuotta tulette tuntemaan mut myös "yhyy sain pistettä vaille ällän hissasta" -tyyppinä. Kehoitankin siis oman terveytenne vuoksi: älkää kysykö miten kirjoitukset meni tai varautukaa puolen tunnin mittaiseen katkeraan monologiin aiheesta. Tieto lisää tuskaa, trust me.

Iltasatu vol. 2

Not gonna happen.

Iltasatu

Vinkki: Suomen historia

HELP!

Onko aihetta huolestua, jos iltayhdeksältä mieluiten vertailee eri astiasarjoja, kuuntelee tilulilumusiikkia ja harkitsee nukkumaanmenoa vakavasti.

Minusta se on, joten kerään viimeiset teinivuoteni kasaan ja villisti valvon. Ainakin kymmeneen.

Senkin nurkkapatriootti!

Hohohoo, rikon normeja ja laitan päivän toisen postauksen. Oon aika rebellious chick! >:D

Toisaalta, aina löytyy keinoja välttää (itse asiassa kerrankin hieman mielenkiintoista) yhteiskuntaopin lukemista. Kyseessä siis vika kurssi, Euroopan unioniin littyen. Alkupuoli on kivaa, sillä se on historiaa. Jotenkin mun tutkaan vaan jää ne vuosiluvut, nimet ja valtapolitiikan pragmaattiset syyt eikä suinkaan ne kauppakirjan solmimisen perusteet. Hu oh, voin sanoa vielä kerran että inhoan, vihaan, epätykkään ja loathaan tätä ainetta niiiin täysillä (pakko päästää tällaisia epäsuomen kielisiä paineita pois esseen jälkeen, puuh). Onneksi viikon ja kahden päivän päästä historia.

Mutta nyt musaiikkia kirjoittajille...

...kun tuntuu siltä että pää räjähtää, kuuntele seuraavat biisit ja nyrkkeile tyynyä vastaan. VINKKI! Vielä tehokkaampaa on jos kirjoitat kangastussilla kyseiseen säkkiin maagisen kirjainyhdistelmän Y, T ja L. ARGH!





...kun kaikki kaatuu päälle, kuuntele seuraavat biisit ja ota pala kakkua. Kyllä se siitä. VINKKI! Nämä biisit soveltuvat hienosti etenkin kirjoitusaamuun, jopa kymmenen minaa ennen h-hetkeä. Dermatologisesti testattu!





...silloin kun ei kiinnosta mikään, ihan sama vaikka äikkä/matikka/kemia/hissa/ruotsi/(insert random oppiaine here) menis ihan penkin alle.





...sitten kun kaikki on ohi. Oih sitä autuutta!



Lopuksi hieno ylijäämäbiisi (vain tähän listaukseen), kivan lyhytelokuvan taustalla.

Kukko sanoi: "Hui kauhistus!"

Äikkä oli ja meni, nyt olen helpottunut. Pahin on silti vielä edessä, ylihuomenna tiedossa yhteiskunnallista soopaa (ainakin mun konseptilla...).

Historiaan on kuitenkin onneksi vielä aikaa, kirjoja ja kiinnostusta on nimittäin vielä jäljellä!

Ei mitään järkevämpää, I'm in the middle of KIRJOITUKSET atm, älkää odottako mitään muuta!

Niin! (kolmas huutomerkki toden sanoo)

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä

Totuus löytyy puhuvien sarjakuvakoirien suusta.

Maailmankirjat ovat totisesti sekaisin, sillä huomaan nauttivani lakitiedon pänttäämisestä. Kenties se imeytyy päähän jotenkin normaalia helpommin, sillä koko aamu- ja iltapäivän ajan olen tankannut toisen maailmansodan päivämääriä. Lakikäsitteiden kryptinen kielikin tuntuu akuankkamaisen soljuvalta tuollaisen jälkeen.

Avittajana saatta kuitenkin toimia myös eräs klassikoalbumi, joka sointuu varsin sopivasti lukemismusaksi. Taloustiedollekin löytyy oma nimikkobiisi, jee.

Nyt kuitenkin siirryn taas toviksi oikeushenkilöiden, tasinkojen ja direktiivien maailmaan, puff.

:))

Kevät on parasta ja siitä saa kaiken ilon irti kun kuuntelee hyvää musaa. Nyt seuraakin siis hyvän mielen biisejä!

Historian raskas taakka

Kannan maailmanhistorian raskasta taakkaa huomenna noin klo 16-23 aikaan. Puhumattakaan yhteiskuntaopista, englannista, matematiikasta tai äidinkielestä. Jep, lukulomamatkailun ihania kiroja <3

abiabiabiabiabiabiabiabiabiabiabiabi

Spring sprang sprung

Mun kevät kuulostaa Anna Järviseltä (jälleen).

Anna Järvinen - En sommardag som stängs av

Anna Järvinen - Lilla Anna

Kylmiä kamuja

Tunsin tänään taas vaihteeksi jotain vanhaa ja tuttua, sieltä parin vuoden takaa. Koukkuna toimi muuan musiikkinautinto, jota oli pakko luukuttaa taas pitkästä aikaa (ei kuitenkaan ihan täysillä).

Saman orkesterin t-paita sai tänään myös Nellin herkistymään ja kehräämään kovin surullisesti. Sillä on ilmeisesti vähän ikävä kyseisen paidan omistajaa. Ei ole ainoa tapaus, tällaista tautia on liikkeellä.

Mutta eipä tässä muuta kuin että antaa sen kesän vaan tulla.

Kaiken maailman ajat

Pistin elämäni risaiseksi ja vaihdoin seinäni aikajanaan. Niin bitti- kuin irl-muodossa.

tähän tulee kuva joskus.

Parasta ikinä :D

Reality hits you hard bro

Yleinen tiedote: Tietokoneaika tippuu huomisesta alkaen yhteen tuntiin per päivä. Koska Hitl... Korjaan, kirjoitukset :) Pahuksen YTL...

Tätä voi pitää jonkinlaisena paastona, mutta varsinainen tarkoitus ei ihan mätsää paaston määritelmän kanssa: Paastonajan tarkoitus on hypätä pois suorittamisen ja hauskanpidon oravanpyörästä sekä tavoitella yksinkertaisempaa ja pohdiskelevampaa elämää. Njoo, hauskanpito on kyllä poissuljettu, mutta suorittaminen on (ikävä kyllä) läsnä, joten tämä on enemmän karun todellisuuden kohtaamista kuin mitään hienoja tavoitteita.

Enjoy the silence

Kun pitää saada äidinkielen essee aikaan alle kolmessa tunnissa, on aika kirjoitella blogia. Olen lahjakas kiertämään asioita sivuilta, edestä ja takaa, mutta yleensä päädyn sinne maaliin lopulta. Vaikka sitten viisi minuuttia myöhässä.

Lukulomalla on turha odottaa mitään kovin järkeviä ajatuksia, mielessä pyörivät lähinnä finanssitalous ja neoliittinen vallankumous, unohtamatta englannin epäsäännöllisiä verbejä, todennäköisyyslaskentaa tai kaiken maailman pohjatekstejä. Kyllä tästä vielä yli ryömitään.

Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Tänään mielenpäällä on ollut paljon huomisaamun äidinkielen tekstitaidon koe ja ihan syystäkin. Tässä vaiheessa on kuitenkin turha itkeä sitä, mitä alle 12 tunnin päästä tapahtuu.

Sen sijaan muutaman jos jopa useamman kyyneleen voisi tuhlata tulevaisuudelle. Jos tuntuu siltä, että omaa arvomaailmaa loukataan sekä henkilökohtaisesti että yleisesti, on se aika musertavaa. Pitää kuitenkin nostaa itsensä sieltä säälin syövereistä ja alkaa teroittaa niitä säilöjään.

On hyvä aina välissä nostaa katse niihin tärkeimpiin asioihin. Ja vaikka avata se Raamattu kielenhuollon sijaan.

Innovaatioita

Huolestuttavaa että uni ruåtsalaisessa ikeassa seikkailemisesta ohitti tähän aamuun tarkoitetun yyhoon opiskelun, mutta nyt ainakin tiedän millaisia kansioita tulen ostamaan joku päivä :)

It's allright

Löysin uuden aamupalasuosikin: valion luomujogurtti (rasvaton ja maustamaton), viinirypälesiivuja, maustamatonta mysliä ja vähän hunajaa. C'est parfait, tai pikemminkin para-para-paradise!

Tässä lauantaissa on siis vielä toivoa!

Jälleen yksi teiniankka enemmän kulkemassa kaduilla. Beware.

Indeed

I wish I could buy me a spaceship and fly past the sky

Keskiviikkofiilistä jälleen, on aika kovis olo kun on herännyt jo neljä tuntia sitten ja saanut aikaankin asioita. Tänään vielä luvassa kirjastohengailua ja leipomisia, joten vielä on tehtävää. Illalla Kinos-leffaan sitten.


Kanye West - Spaceship

Keskeneräisyyden mestari

Into aloittaa aina jotain uutta, jonka sitten voi unohtaa kaapin perälle seuraavaksi kuukaudeksi. Yup, sounds familiar.

Tällä hetkellä neljä keskeneräistä neuletyötä (kahdet sukat, yhdet lapaset, yksi huivi). Parhaimmillaan tasolla toinen valmis, toinen aloittamatta. Note to self: hommaa ne toiset puikot ja tee kumpiakin samalla aikaa.

Piirroksista vaiheissa on (edelleen, aina ja ikuisesti) äidinkielen sarjakuva. Kerronta on luokkaa "A syntyi, eli, kävi kaupassa ja kuoli". Mielellään kaikki tuo kahdessa ruudussa, kolmessa jos tekee tiukkaa. Että mestariteos tekeillään. Myös muuan nakertava lintunen jäi kaulasta alaspäin aika alastomaksi, värittäminen on tylsää.

Ei sitten puhuta mitään kirjoituksista, kiitos.

Keskeneräisyys on kaunista, eikö niin? 8)

// tässä muuten pari mun suosikkikuvaa tosta sarjiksesta. Ilmeet on lähes HC-Anniinan tasoisia :DD

Voihan viikinki!

Muistuttakaa mulle jatkossa että kuusisivuinen sarjakuva kannattaa aloittaa vähän aikaisemmin kuin ensimmäisenä deadline-päivänä. Ja että viikonlopun lisäaika ei ole oikeasti hyvä idea. Ja sunnuntai-iltana jumpan jälkeen ei hotsittais kauheasti väkerrellä mitään muuta kuin jalkoja sängyn suuntaan.

Onneksi on kuitenkin sellaisia hetkiä, jotka tekevät sunnuntaista viikon parhaan päivän. Runebergin tortut ja vaniljatee, tortillahetki med mamma och Bono (it's a BJUUTIFULLL DEEEI...) jaaa kaikkea muuta yhtä jännää. Kaiken huippuna vielä puolen tunnin pynttäytyminen 10 minuutin kauppareissulle, ah <3

Mutta niin, pidetään se järki mukana ja suurudenhulluus kaukana. End of story. Nyt kivoja kuvia, hei hei.

Kyllästymisen kivivyöry

Voisin kokeilla sellaista kahden viikon mediaeristäytymistä, sillä alkaa pian keittää yli tämä touhu. Mielummin juon lakritsiteetä ja hengailen derivaatan parissa kuin tuskastun idiootteihin (tai siis anti-idiootteihin oikeastaan, vink vink antiikin kreikka!). Hu ja oh.

Ei ees piirrätytä, hmph.

// Onneksi on uuttavanhaa musaiikkia. Biisi alkaa minuutin tienoilta jos Ylpön ja H. Piirisen löpinät ei kiinnosta.

Puffins

Sain idean äikän työhön.

puffins and a random white bird (seagul?) - 20.1.2012

Surprising surprises

Olen yllättänyt ja ylittänyt itseäni viime aikoina aika paljonkin.

bird sketch 19.1.2012

Yllätyksellistä on ollut mm. se, että lainasin tänään kirjastosta runokirjan, joka olisi tosin ollut kivempi alkuperäiskielellä (eli på svenska). Olen myös noudattanut lukemisaikataulujani, joita on siis kaksi kipaletta, ja vieläpä aika innoissani. Jännittävää huomata kuinka kiinnostus vaihtelee: viime viikolla luin päivän aikana kokonaisen historian kirjan ja lusmuilin täysin muista aineista, tällä viikolla taas muut aineet innostavat ja historiasta on selvästi saatu pieni yliannostus. Viimeinen yllättävä seikka, joka mieleeni tulee tällä hetkellä (väitän etten ole niin tylsä että vain kolme asiaa olisi tapahtunut, en siis vain muista niitä muita!) on aikaisin herääminen. Tänä aamuna uni loppui jo viisi yli seitsemän, kun esimerkiksi tiistaina herääminen venyi puoleen asti. Kun huomioon ottaa vielä sen, että koulu on alkanut kumpanakin aamuna kahdeksalta, on 25 minuutilla todellakin merkitystä!

blue yellow macaw 19.1.2012

Itseni olen ylittänyt hyvin paljon viime aikoina palaamalla vanhan harrastuksen pariin. Olen nimittäin asettanut itselleni epäviralliseksi uudenvuodenlupaukseksi tavoitteen piirtää joka päivä. Päivittäinen rustailu ei ole ihan onnistunut enkä siihen ole pinnistellyt, mutta A5-kokoiseen luonnoskirjaan on ilmestynyt kuvia ihan lupaavalla tahdilla. Nyt tuskailen skannerin kanssa, haluaisin nimittäin mielelläni laittaa joitain piirroksia tännekin. Mutta eipä vielä onnista, täydellinen neonkeltainen sävy ei vain suostu piirtymään näytölle...  Onneksi olen tykästynyt mustavalkoiseen jälkeenkin, joten jotain näytteitä tänne voin laittaa.

Alituksista ja tylsistä hetkistä ei nyt puhuta, joten taidan jättää tämän kirjoituksen tähän. Puff, olen nopeiden lopetusten mestari. Kuin seinään.

Du som aldrig gått ut ur ditt trädgårdsland

Du som aldrig gått ut ur ditt trädgårdsland,
har du nånsin i längtan vid gallret stått
och sett hur på drömmande stigar
kvällen förtonat i blått?
Var det icke en försmak av ogråtna tårar
som liksom en eld på din tunga brann,
när över vägar du aldrig gått
en blodröd sol försvann?
  
- Edith Södergran, Dikter

Groovy hour

Keskiviikkoa vaan teillekin, hissan parissa menee mun päivä nyt. Musaa joka piristää ja saa vipaatamaan seuraavaksi.

Mon français n'est pas très bonne (so I prefer a translator)

Edith Piaff - La vie en rose

Jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi on parasta vain keskittyä johonkin muuhun. Kuten Spotifyn suosittelemaan Piaffiin ja ihan tarpeellisiin enkun läksyihin. En vain tiedä onko loppujen lopuksi vain siirtää asioita taaksepäin. Mun pöydällä se ei ainakaan toimi: jotain tippuu aina laidan yli.

Mutta oli kiva päivä, jeruzalem on ihan kingi kyllä! :)

15 junanvaunuja on aika pitkä matka

Vaikka kello 3.42 lähtevään junaan on kai yleensä helppo keretä ilman ongelmia niin kyllä siitäkin voi myöhästyä. Niin ei vain nyt tapahtunut, sillä auto kuvasi pari minuuttia ennen junan lähtöä pihalle ja juoksin heti ensimmäseen vaunuun. Harmi vain että se oli juuri tuon 15 vaunun päässä omastani, jonne karvainen vieraani kelpuutettaisiin.

Mutta nyt ollaan omassa vaunussa ja kisukin valmistautuu nukkumaan iltapesun kautta. Päätä siis VR:n köpötyynyyn itsekin kohta sovittelen ja nukun toivottavasti aamuun asti.
W

Let the sunshine in!

Otsikko on jokseenkin ironinen, sillä nyt on YÖ ja talvi (aurinko heittää heipat jo ennen neljää päivällä), mutta minkäs sille voin että viljelen tuollaista lausetta t-paidassani näinä aikoina?

Tänään mm. survottiin kurdeja ja katottiin starbawars'sia. Oli jo aikakin saada aikaiseksi katsoa nuo elokuvamaailman kaksinkertaiset avaruusräiskintätrilogiat ihan peräkanaa. Samalla saattoi kutoa kalajokea eteenpäin, vain huomatakseen että taas se kavennus tuli liian aikaisin. Höh, ihan sukka tulossa, sanon mitä sanon! >:(

Nyt kello on jo ihan liian paljon ja uni silti kaukana, kattikin jo mulkoilee mua sillä ilmeellä että pitäisi jo painua pehkuihin. Hähhää, enpäs mene. Ainakaan hetkeen, tai toiseen, jumittelen blogimaailmassa ja tutkiskelen uusia jänniä löytöjä. Pitkästä aikaa osui kohdille sellainen pientä kaunokirjallisuudellista helmeä vastaava yksilö ja oli pakko lukea se melkein läpikotaisin. Mietin myös samalla (tai oikeastaan vessassa meikkejä putsaillessani, vessatauot on mulle aina suuria oivallushetkiä!) mikä tekee blogista oikeastaan niin mielenkiintoisen, että se kiinnittää jopa satojen ihmisten mielenkiinnon. Tällainen loistotapaus koostuu mielestäni sopivasta ja kiinnostavasta kuvamäärästä ja -kokonaisuudesta, hauskoista ja ajatuksellisista teksteistä ja ennen kaikkea siitä ihmisestä joka niitä ajatuksiaan naputtelee esiteltäväksi. Se on se persoona, joka paistaa sieltä kaiken alta ja kannattelee koko komeutta.

Hmph, oon todellakin viettänyt hiljaiseloa ihan huomaamattakin viime aikoina ja etenkin tässä viimeisen kuukauden sisällä. Jotenkin nuo kirjoitukset vain ulottavat limaiset lonkeronsa kaikkialle tai ainakin pään sisälle (plus ovat oiva syyllinen kaikkiin mun ongelmiin muutenkin) ja silloin kun ei ole kirjassa kiinni tulee suuri omantunnontuska jos yrittääkin tehdä muuta. Joten pian sitä huomaakin katsovansa jo päivän kolmatta Täykkäri-jaksoa ja kellon olevan jo sen verran että aamulla tuskin kerkeää edes syödä ennen heräämistä. Sellaista kokopäiväkoomailua vaan, josta ei todellakaan ole mitään sanottavaa, puhumattakaan siitä että jotain kiinnostaisi lukea sellaisesta. Nyt olen kuitenkin saanut latailla vähän poiskulunutta puhtia ja samalla tehtyä jopa jotain hyödyllistäkin. HI01 on jo kaluttu aikalailla, enää viisi vastaavaa jäljellä (tällaisen kylmän faktan kirjoittaminen saikin kaiken innon ja energian häipymään taas talviteloille...).

Huomenna, jos luoja suo ja vr myy liput, olen matkalla kohti kotoista kotia, jota ihmeekseni vähän ikävöin. Ekana ehkä todellakin halaan ihanaa Helmi-kattia ja kaipailen kummallista kyllä hiihtoladulle (näen itseni sivakoimassa sitä kolmen kilsan latua termari täynnä kuumaa kaakaota ja itsetehtyä pullapitkoa selässäni repussa kiikkuen, mmm....) Mukanani tuttuun ja turvalliseen Kemppatowniin tuon ainakin yhden täyteen ahdetun kassin ja luultavasti pari enemmänkin, mutta myös jotain yllättävää ja varsin kivaa. Siellä pohjoisemmassa päässä majapaikkaansa vielä pitävät voivat siis valmistautua henkisesti lauantaista eteenpäin, tykkäätte varmaan tekin tästä... ;)

Nyt. Sänkyyn. Mars. Must. Sleep. Zzzzz...


// niin ja ei kuvia, mä ja ÄksönMacson ei tulla vielä toimeen niin hyvin.

Ja minä vain nukun ja nukun

Lomaillessa ajantaju menee sekaisin, oon hengaillut täällä Töhiksessä jo ties kuinka kauan ja mieli on edelleen jossain viime vuoden puolella. Nyt kuitenkin nostan itseäni fiktiivisesti niskasta, laitan volumea vähän isommalle ja alan tiskata Club for Fiven tahtiin.

On vähän ikävä ihmisiä, onneksi on juusonaksuja syövä kissa ja kotoisa sotkuisuus. Näin yöllä monta unta, joissa mm. oltiin kirjastossa, kehiteltiin salapoliisiteorioita ja muuan LASSiE yllätti niin kovasti että heräsin saman tien.

Mutta eipä muuta, terveisiä vaan täältä muuttolaatikoiden seasta.

Aikaa on vielä

No need to say anything else.