Kyllä, syksy on saapunut niin mieleen kuin maahan. Ulkona hämärtyy kiihtyvään tahtiin, ilmassa on kolea tuulahdus ja jalat hakeutuvat (pienellä käsien avustuksella) villasukkiin kuin itsestään. Jollain tavalla se on haikeaa, mutta lopulta kuitenkin helpoitus. Kesä on lämpöä ja valoa, joita pitäisi imeä itseensä kaikin voimin, sekä niiden asioiden tekemistä, mitä talvella kaihoten kaipaa. Äh, en mä jaksaisi. Kun koko kesän ajan on ollut töissä, niin ne vähäiset tunnit kotona viettäisi mieluiten koneen ääressä ja neljän seinän sisällä eikä hilluen ulkona. Poikkeuksia toki on, mutta pääsääntöisesti huomaa kokevansa pientä kesämorkkista hienojen säiden tuhlaamisesta. Siksi syksy onkin niin mahtavaa aikaa: on enemmänkin kuin sallittua lämmitellä viltin sisällä teetä juoden ja polttaa kynttilöitä. Niin ja datailla.
Syksyssä on myös aina mukana ripaus uutta alkua, vähän niin kuin uuden vuoden alussa. Yhdistävä tekijä on takana oleva rilluttelu (vrt. kesän grilliherkut ja joulun suklaamättö), mutta koulutuksen suossa tarpovalle syksy on kuitenkin aina tuntunut merkittävämmältä. Itselleni varsinkin muutto isoon cityyn on sangen mullistava uudistus, joka tuntuu mukavan kutkuttavalta (ja öisin peiton alla liiankin jännittävältä, nyyhpyyh). On itse asiassa ihan mukavaa että muutin viime vuonna Ouluun, sillä olisi todella outoa muuttaa Kempan lintukodosta suoraan suureen Helsinkiin. Oulussa asuminen opetti ainakin sen että a) mamman apua saa helposti myös puhelimitse, b) hunajaa on todella hankalaa saada irti matosta ja c) että pitää yrittää tutustua uusiin ihmisiin ettei ihan mökkihöperöidy. Näillä siis mennään ja varmasti hyvin pärjätään!
Lopuksi vielä syksyn tavoitelista:
- juo teetä
- polta kynttilöitä
- tee lapaset
- hengaile
- koeta olla jäämättä auton/bussin/junan/metron/hullun pyöräilijän alle
Syksyjä, hyvät ystävät!
