Jei, vuosi vaihtui ja edellisestä tekstistä on aikaa. Voisin toki vaipua epätoivoon ja haudata koko blogin bittiavaruuden suloiseen unohdukseen, mutta ei! Sinnittelen.
Joulukuussa tapahtui paljon kaikenlaista: muutin, stressasin tenttien kanssa, väänsin kirjallisia kidutustöitä viime hetkeen asti ja loppukuun harjoittelin laiskottelua. Nyt koen hallitsevani sen kelvollisesti ja vähän liiankin hyvin, sillä toimeen eli Suomen historian pikkujättiläiseen tarttuminen on entistäkin hankalampaa. Lisäksi pitäisi harjoitella äidinkielen kirjoittamista tekstitaidon ja esseen muodossa, mikä tuntuu - jos mahdollista - vieläkin hankalemmalta.
Äidinkielen yo-kirjoitukset kummittelevat muutenkin mielessä: mitä jos munaan yhtä pahasti kuin viime vuonna? Tällä kertaa ajattelin olla kuitenkin nöyrempi ja olen jo tarttunut opaskirjoihin. Tekstitaito kun todella on jokseenkin verrattavissa nuorallakävelyyn: ainakin minulle se on ollut aina vaikeaa ja suurin syy on ollut tiedon puute. Vastan abikurssilla sain tietää aivan oleellisia asioita, kuten sen, että tekstin oletetaan olevan tuttu lukijalle ja taisin vielä itse kokeessa olla hieman hukassa asioiden kanssa. Ylioppilastekstejä-kirjaset ovat avanneet tätä salattua maailmaa hyvin ja on ollut hyödyllistä huomata millaiset huomiot ovat hyödyllisiä. Opit ovat menneet jopa sen verran hyvin perille että olen alkanut tutkailla esimerkiksi uutisia tekstitaidollisten silmien läpi ja miettinyt millaisia retorisia keinoja niistä löytyy. Kenties minusta sittenkin sukeutuu kriittinen lukija!
Vaikeaa on kuitenkin tasapainotella kirjoituksiin ja pääsykokeisiin lukemisen kanssa, sillä luovutan edelleen niin helposti. Jos puheen tyyliseikat eivät kerralla aukene, siirryn suosiolla tetriksen tai jonkun muun aivottoman pelin pariin eikä historian lukeminen tule kuuloonkaan. Tiedän, typerää ja laiskaa, mutta niin helppoa. Pääsykokeisiin lukiessa iskee myös helposti ahdistus lukemisen määrästä: tuhansia sivuja vielä jäljellä. Tällaisiin epätoivon hetkiin tepsii kuitenkin pilkkominen ja selkeiden tavoitteiden asettaminen: tammi-helmikuussa Suomen historiaa, maalis-huhtikuussa maailmanhistoriaa ja toukokuussa kertaamista. Toisaalta tällaisia suunnitelmia täytyy noudattaa, koska muuten hommat kasautuvat ja lopulta kosahtavat. Motivaatio pitää siis hyväksikäyttää silloin harvoin kun se käy kylässä ja muuten vain tyytyä puurtamaan. Noh, helpommin sanottu kuin tehty kieltämättä.
Tällaisen motivaatiopuheen jälkeen täytyy kyllä tehdä kerrankin niin kuin itse sanoo ja siirtyä sängylle lukemaan. Toivottavasti tuo ovela katti, joka kerällä makoilee sikeässä unessa, ei saa minua mukaansa unten maille.
