torstai 12. joulukuuta 2013

Safkaa, suufilaisia ja soulia

Mä pidän ruuanlaitosta aika paljon, mutta olen yleensä niin laiska etten jaksa tehdä mitään erikoista vaan jumitan niissä samoissa ruokalajeissa aika usein. Kuitenkin tässä vaiheessa perustaidot on tullut kerättyä, joten vanhojen tuttujen ruokien tuunaus on myös mahdollista - ilman että lopputuloksesta tulee yököttävää kuraa (vinkki: älä laita oliiviöljyä muffinsseihin). Lisäksi ei tarvitse nähdä sitä vaivaa, että opettelisi jonkin uuden reseptin vaan voi tehdä sitä vanhaa mössöä uusilla höystöillä. Jännää.

Mun vanha suosikkini on tonnikalapasta, jonka perusohjeen löysin pari vuotta sitten Pastanjauhantaa-blogista. Oikein maukasta kamaa, mutta nyt halusin hieman soveltaa ja esimerkiksi tomaattimurska puuttui tällä kertaa kaapista, joten korvaustoimenpiteitä tarvittiin muutenkin. Seuraavaksi blogihistorian ensimmäinen resepti, huhhuh!

Laiskan päivän tonnikalapasta

- sipuli
- loraus öljyä

Kuullota. Öljynä itse käytin oliivista versiota mut oonki tällanen hifistelijä :D

- pari rkl purkkiherneitä

Hetken aikaa kuullotusta (semipienellä lämmöllä!) edellisten kanssa.
Itse suhtaudun ennestään noihin pieniin vihreisiin palleroisiin epäluuloisesti, 
joten varmuuden vuoksi käristin sit niitä hetken ajan. Jos olet rohkeampi (sellainen 
joka rokkaakin syö, minä en) niin voit lisätä vasta seuraavassa vaiheessa.

- 2 prk tonnikalaa
- pari rkl purkkimaissia
- ketsuppia
- tomaatti tai pari

Lisää valutetut tonnikalat ja maissi sekaan, ketsuppia sillai et tulee väriä 
ja kosteutta, ei liikaa. Tomaattimurska olis aika ihanteellista, sillä ketsupista 
tuli pikkasen liikaa makeutusta. Koska ketsuppi on tollasta lirua niin heitin 
muutaman viipaloidun kirsikkatomaatin sekaan ja sit hauduttelin 
(kolmosella/nelosella) kaikkea jonkun aikaa et tomaatit&co. pehmenis.
Huom! Tässä vaiheessa lisukepastan keittäminen olis hyvä alottaa! 

- kasvisliemikuutio
- jauhettua mustapippuria

murustele kasvisliemikuutio joukkoon ja heitä perään ehkä noin teelusikallinen
mustapippuria. Kasvisliemikuution voi tietty korvata ihan omalla maustekombolla
mutta tänään ei jaksanut alkaa sellaisia miettimään. Hyvää näinkin.

- ja lopulta tärkein: kermaa purkillinen

Jokaisen ruuan suola (hmm, nyt ei kielikuva oikein pelitä) on ruokakerma 
No ei vaiskaan, mut toimii hyvin tässäkin ruuassa. Mietin tosin ennen laittoa
et menis ilmankin mut laitoin silti :D Lisää ihan lopuksi ja laita levyä pienelle
samalla. Määrä on aika överi mut ei oo niin nuukaa :D Toki voi laittaa
vaikka puolikkaan vain, mut itsellä jää ne puolikkaat usein 
jääkaappiin lopulta homehtumaan.

Lisäksi pastaa tms. lisuketta, juustokin on varmaan ihan jepaa mut tällä 
kertaa en jaksanut alkaa raastamaan. Kantsii heittää pastan kaveriksi
ihan reilusti kastiketta, kuivasta pastamössöstä tulee vaan paha mieli.

Sitten vain omnomnom ja lopuksi ylitäysi massu.

lavastettu kuva, josta on rajattu pöydän todellinen tila (= anarkia)


Tästä on hyvä kieriä kohti makkaria ja jatkaa huomiseen tenttiin lukemista (islamin peruskurssi). Musta tosin vähän tuntuu siltä että tän mättämisen jälkeen makuuasennossa lukeminen ei ole ehkä kaikista paras idea… Onneksi tentti on kuitenkin vasta kahdelta alkava eli ainahan sitä ehtii huomenna paniikkilukea tai sitten valvoo koko yön päntäten (toimii myös, mutta suosittelen vain erittäin epätoivoisille). 

Tämän blogipostauksen kantava voima ruuan lisäksi on myös Buikan musiikki, jonka sielukkaan tyylin kautta saatiin tällainen oikein ihastuttava sanaleikki aikaan. Suufilaiset sen sijaan liittyvät islamiin ja tähän ulottuvuuteen ajattelinkin nyt paneutua tarkemmin. Siis hyvästi jää, kuten Idän ihmeetkin (uusin levy toimi ruuanlaittomusanani) sanoisivat.

Ei kommentteja: