People say that life is the thing, but I prefer reading.--Logan Pearsall Smith

Lukeminen on yksi niistä asioista, joka tulee ensimmäisenä mieleeni, kun joku kysyy harrastuksiani. Toisaalta kyseisen listan toinen ajanviettotapa on piirtäminen, jota tapahtuu yleensä siinä tiistaiyönä klo 04:27, jolloin mahdollinen inspiraatio hyökyy mieleeni ja vaatii paperia ja mustetta ympärilleen. Kuten arvata saattaa, on näillä kummallakin harrastuksella sama tappaja: lukio <3

Noh, olen kuitenkin herännyt pikku hiljaa kirjallisesta talviunestani ja alkanut kerätä omaa klassikkohaaremiani, tosin vielä hieman huonoin menestyksin... Mutta kuten olen jo aiemmissa postauksissani vihjaillut, on Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla päässyt tarkemman tutkailun alle. Ja hyvä niin, sillä pidän siitä.

Joidenkin mielestä on varmaan turha lukea mitään suomalaista, koska sehän on niiin junttia ja kaukana siitä sivistyksestä ja ilmaisusta, mitä suuret ja mahtavat maailman klassikkokirjailijat ovat suoltaneet. Minunlaiselleni historiasta ja samalla myös Suomen tapahtumista kiinnostuneelle kuitenkin on myös hyvin antoisaa lukea jotain ihan meidän omaan kulttuuripiiriin kuuluvaa kamaa, eikä montaa Linnaa parempaa kirjailijaa siihen varmasti ole. Vai kuinka moni voi sanoa, että Tuntematon sotilas ei olisi jonkinsortin kansalliseepos ja suomalaisuuden kiteytymä, etenkin siinä joulukuun alkupuolella...

Olenkin siis aloittanut tämän klassikkokirjallisuuden seikkailuretken ihan suomalaisilta pohjilta ja aika kovasta haasteesta. Tavoitteena olisi nimittäin lukea kaikki kolme sarjaan kuuluvaa kirjaa, jolloin yhteissivumäärä yltää reilusti sinne tuhannen paremmalle paremmalle puolelle. Tällä hetkellä haaste vaikuttaa kuitenkin erittäin antoisalta ja innostavalta, ja viimeksi ahmin kyseistä opusta noin 100 sivua kahden tunnin kampaaja-ajalla. Oli hienoa rentoutua heti siinä aamukahdeksan aikaan ja irroittautua kaikesta tanssiahdistuksesta ja stressistä.  Nyt olenkin jo sivulla 319, eli reilusti yli puolen välin. Ja sen jälkeen enää kaksi kirjaa jäljellä, hiphuraa!

Muttas muttas, nyt voisin kyllä rentoutua ihan toisella tavalla, eli siirtää huomio bejeweledin pariin. Ah, sunnuntain parhaita puolia... ;)

(ja jooo, ignooraan vanhojentanssit ihan kokonaan ainakin tänä päivänä ;D ehkä myöhemmin jotain aiheeseen liittyvää, nyt ei jaksa...)