Äff, täytyy kyllä vähän nostaa itseään niskasta ja raahautua koneen äärelle, vaikka olo onkin aika tällainen. Eli ilmeisesti mun villi pyöräilyviikonloppu ei mennytkään ihan putkeen, ainakaan seuraamusten kannalta... Ehkä pitäisi etsiä se pipo ja käyttää sitä mukisematta toukokuun loppuun, kiitos Lapin kevään. No, nyt kärsin taas pitkästä aikaa sohvan pohjalla. Kuumetta oli parhaimmillaan 37.8 astetta, eikä olo ollut häävi, mutta onneksi on ihana miekkonen (joka tuo keksejä!) ja ihan kiva kissa (joka maukui itsensä lopulta uneen siinä parin tunnin jälkeen).
Aamulla heräsin tähän kivaan tiistaipäivään siinä kahdeksan aikaan, ihan tukossa ja kiiruhdin sitten lukion vaalitenttiin. Ehdokkaita oli kuusi, kaikista suurista puolueista Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Olin itse ollut mukana keksimässä kysymyksiä ja ihan muutenkin oli mielenkiintoista tutkailla ehdokkaita muualtakin kuin lehtien sivuilta, vaikka itse ei ole vielä ihan äänestysiässä. Keskivaiheilla meininki meni kyllä sitten tylsäksi, sillä ehdokkaat vastasivat todella pyöreästi ja pitkäveteisesti, niiden rinnalla lyhyiden ja ytimekkäiden pointtien arvostus nousi kyllä heti. Toisaalta lyhyt miettimisaika ei anna armoa ja jotkut eivät vain pysy mukana. Sanavalmius on pop.
Mutta jos pelkästään näiden ehdokkaiden luoman mielikuvan ja esiintymisen perusteella, eikä puolueeseen liittyen, olisi äänestettäväksi varmaan itsellä valikoitunut perussuomalainen tai kristillisdemokraatti. Etenkin persujen edustaja onnistui vakuuttamaan minut pelkillä pointeillaan ja olemuksellaan, nuori nainen kun ei vastaa kuvaa keski-ikäisistä pönöttäjämiehistä, millaisiksi persut kuitenkin yleensä mielletään. Mutta hyvä etten saa äänestää vielä, valitsisin ehdokkaani varmaan väärillä perusteilla. Ja mielikuvani puolueista eivät ole vielä niin vankalla pohjalla, että voisin kohdistaa ääneni myös koko puoleelle.
Mutta niin, vielä tästä päivästä. Voin sanoa, että sairaana telkkarin katsominen on kyllä niin pop, sillä aivot kiehuu jo niin paljon valmiiksi ja äo on miinuksen puolella, että kaikki lifestyle-ohjelmat uppoa kyllä syvimpiin sopukoihin. Niinpä olen tänään nähnyt viidet eri häät, sekä tsiljoonittain hääpukuja à la America. Että juu, on tekemistä. Niissä voi kuitenkin välissä lepuuttaa silmiäänkin, sillä ne ohjelmat ei ole ihan kaikkein naulitsevimpia. Eli välissä saattoi torkahtaa ja herätä vieläkin pahempaan oloon. Kaikinpuolin siis kovin ihanaa, eikö totta? ;)
// Mutta viime sunnuntain aamupäivä oli kyllä such a beautiful day, U2 kera tottakai. Kirkkokahvien sijasta kirkkokruisailut, jej!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti