Että oeoe vaan, kolmen päivän sairastamisen jälkeen palaaminen tuttuun arkeen tuntuu tylsältä ja varsin ankealta, mutta viikonloppu siihen perään on ihan piristävä lisä. Ainoa huono puoli siinä onkin sitten se, että viikonloppu vaikuttaa täysin tyhjältä. Ei minkäänlaista suunnitelmaa tai ajanvietettä, paitsi illalle. Ja hei, pitäiskö sitä uhrata kaikki päivät rästitehtäville? No way!
Tähän väliin tekis mieli heittää mainosmainen "Vaivaan on myös lääke, piip piip", mutta tällä hetkellä sellaista ei ole näköpiirissä. Olen usein kehunut itseäni yksin viihtyväksi ja itsenäiseksi tyypiksi, joka ei tarvi muita ihmisiä viihtymiseen. Mutta pitää ilmeisesti syödä sanansa ja katsella itkua tiipertäen Poirotin ja Housen dvd-bokseja ja kaipailla kaukaisten kavereiden perään, voi nyyhky :'(
Tämä jääköön tähän, hejdå vaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti