And it wasn't awful!
Happy birthday me! :3
tiistai 20. toukokuuta 2014
maanantai 19. toukokuuta 2014
Öölnaitteri
Diippi viikonloppu takana, ja tällä hetkellä wordissa 12 sivua, 1949 sanaa ja 14895 merkkiä ILMAN välilyöntejä. Kolme sivua vähintään lisää, jaksaa jaksaa...
Onneksi huominen ja kesä♥
perjantai 16. toukokuuta 2014
Kylven ilossa, asun Voikilossa
Jännä huomio kerrostaloelämästä: kuulin eteisen suunnasta puhelimen värinähälytysääntä, joten menin tsekkaamaan onko puhelin siellä suunnassa. Ei ollut, ilmeisesti naapurista kantautui. Hämmentävän ohuet seinät.
Siitä tulikin mieleheni seuraava klassikkobiisi. Just like my life.
Yleisön pyynnöstä
Möö.
Yleisin tervehdykseni joka osoittaa sitä lämpöä ja rakkautta, jota sosiaalisissa kontakteissani jakelen ah niin antoisasti.
Ei mulla kyllä ihmeempää ole meneillään. Helsinki on oikein kiva paikka, jos unohdetaan se, että koivut yrittävät ei-niin-hiljalleen tukehduttaa mut. Kouluhommat on melkein finaalissa ja enää yksi essee kiusaa minua. Onneksi aihe on kuitenkin jokseenkin rakas ja vie helposti mukaville sivuraiteille, kuten googlen kuvahakuun. Siitä inspiroituneena seuraavat gif-animaatiot. Vivien Leigh ja Clark Cable, ah.
t. FanGirl_93
Yleisin tervehdykseni joka osoittaa sitä lämpöä ja rakkautta, jota sosiaalisissa kontakteissani jakelen ah niin antoisasti.
Ei mulla kyllä ihmeempää ole meneillään. Helsinki on oikein kiva paikka, jos unohdetaan se, että koivut yrittävät ei-niin-hiljalleen tukehduttaa mut. Kouluhommat on melkein finaalissa ja enää yksi essee kiusaa minua. Onneksi aihe on kuitenkin jokseenkin rakas ja vie helposti mukaville sivuraiteille, kuten googlen kuvahakuun. Siitä inspiroituneena seuraavat gif-animaatiot. Vivien Leigh ja Clark Cable, ah.
t. FanGirl_93
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Virtaavia ajatuksia eikä todellakaan niitä parhaita selkäpaloja
Hiljaisuus. Täällä vaan ei täällä. Blogi kuorsaa kuin vanhus nojatuolissaan, mutta Helsinki kuhisee. Elämää ja kiirettään. Samoin on vähän minullakin: aikaa vie opiskelujen mukana raahautuminen sekä typerä ylikuormituskykyni. Kaikki tänne vain joo! Teen minä, ihan varmasti! Ja miten käykään, niin...
Noh, yksi suuri muutos tapahtui kuitenkin tässä vuodessa, sillä sain vihdoin oman kämppäni. Koti, luukku, läävä, oma pesä. Vähän kaikkea sekaisin, mutta pidän silti. Voisi ottaa jopa muutaman kuvatuksen jossain vaiheessa. Ehkä.
Aloitin blogin syksyllä vuonna 2010, jolloin kävin ensimmäistä kertaa kunnolla Helsingissä. Siis ihan sillä tavalla että tallustelin katuja ja yövyin hotellissa, oma sukupiiri kun asustelee lähellä mutta silti niin kaukana, että Helsinki on jäänyt aiemmin etäiseksi. Asustettiin yksi yö Cumulus-hotellissa Kaisaniemessä ja reissusta on jäänyt parhaiten mieleen pöllöleffa, kanariankeltainen yö ja hotellin katon pilvikoristeet. Aika psykedeelinen reissu, pakko sanoa. Helsinki-kuva sen jälkeen oli yhtä hajanainen kuin ennekin ja kaupunki oli outo. Hauskaa että yli kolme vuotta myöhemmin kuljen kyseisen hotellin ohi joka päivä ja se todellakin on arkea.
Helsingin kevät on antanut pieniä tirkistelymahdollisuuksia ja kiusannut niin, että uskalsin laittaa jopa kevättakin. Virhe. Iltasella viima iski ja lujaa, mutta onneksi oli auto ja lämmin vierustoveri. Un voisin. Sydäntä lämmitti kuitenkin enemmän illan musikaalinen nautinto eli tunnelmallinen Simojoen Pekan "olohuonekeikka". Läsnäolo ja lämmin yleistunnelma iskivät, mutta samoin sanoma. Tuli seurakuntaikävä, jota ajattelin alkaa parantaa tässä myös.
Silmiä väsyttää, hämmentävää. Itsekuria pitäisi kyllä kehittää, sillä uni olisi tervetullut kaveri, ainakin aamu-minän mielestä. Hämmentävää tämä "vähän vielä" -fiilis, joka iskee aina iltaisin... Siksipä: puff. Olen poissa.
Noh, yksi suuri muutos tapahtui kuitenkin tässä vuodessa, sillä sain vihdoin oman kämppäni. Koti, luukku, läävä, oma pesä. Vähän kaikkea sekaisin, mutta pidän silti. Voisi ottaa jopa muutaman kuvatuksen jossain vaiheessa. Ehkä.
Aloitin blogin syksyllä vuonna 2010, jolloin kävin ensimmäistä kertaa kunnolla Helsingissä. Siis ihan sillä tavalla että tallustelin katuja ja yövyin hotellissa, oma sukupiiri kun asustelee lähellä mutta silti niin kaukana, että Helsinki on jäänyt aiemmin etäiseksi. Asustettiin yksi yö Cumulus-hotellissa Kaisaniemessä ja reissusta on jäänyt parhaiten mieleen pöllöleffa, kanariankeltainen yö ja hotellin katon pilvikoristeet. Aika psykedeelinen reissu, pakko sanoa. Helsinki-kuva sen jälkeen oli yhtä hajanainen kuin ennekin ja kaupunki oli outo. Hauskaa että yli kolme vuotta myöhemmin kuljen kyseisen hotellin ohi joka päivä ja se todellakin on arkea.
Helsingin kevät on antanut pieniä tirkistelymahdollisuuksia ja kiusannut niin, että uskalsin laittaa jopa kevättakin. Virhe. Iltasella viima iski ja lujaa, mutta onneksi oli auto ja lämmin vierustoveri. Un voisin. Sydäntä lämmitti kuitenkin enemmän illan musikaalinen nautinto eli tunnelmallinen Simojoen Pekan "olohuonekeikka". Läsnäolo ja lämmin yleistunnelma iskivät, mutta samoin sanoma. Tuli seurakuntaikävä, jota ajattelin alkaa parantaa tässä myös.
Silmiä väsyttää, hämmentävää. Itsekuria pitäisi kyllä kehittää, sillä uni olisi tervetullut kaveri, ainakin aamu-minän mielestä. Hämmentävää tämä "vähän vielä" -fiilis, joka iskee aina iltaisin... Siksipä: puff. Olen poissa.
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Päätä tai häntää
Ei löydy täältä. Siksi onkin aivan hyvä kirjoittaa mitä sattuu ihan vain siksi, että saisi laittaa seuraavan kappaleen tänne. Huterana aasinsiltana voi toimia vaikkapa tuo uusi ulkoasu, joka oikeastaan vaihtui jo pari kuukautta sitten. Se ei varmaan kuvaa Saimaata, mutta onneksi on mielikuvitusta.
lauantai 28. joulukuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)