Kylven ilossa, asun Voikilossa

Jännä huomio kerrostaloelämästä: kuulin eteisen suunnasta puhelimen värinähälytysääntä, joten menin tsekkaamaan onko puhelin siellä suunnassa. Ei ollut, ilmeisesti naapurista kantautui. Hämmentävän ohuet seinät.

Siitä tulikin mieleheni seuraava klassikkobiisi. Just like my life.

Virtaavia ajatuksia eikä todellakaan niitä parhaita selkäpaloja

Hiljaisuus. Täällä vaan ei täällä. Blogi kuorsaa kuin vanhus nojatuolissaan, mutta Helsinki kuhisee. Elämää ja kiirettään. Samoin on vähän minullakin: aikaa vie opiskelujen mukana raahautuminen sekä typerä ylikuormituskykyni. Kaikki tänne vain joo! Teen minä, ihan varmasti! Ja miten käykään, niin...

Noh, yksi suuri muutos tapahtui kuitenkin tässä vuodessa, sillä sain vihdoin oman kämppäni. Koti, luukku, läävä, oma pesä. Vähän kaikkea sekaisin, mutta pidän silti. Voisi ottaa jopa muutaman kuvatuksen jossain vaiheessa. Ehkä.

Aloitin blogin syksyllä vuonna 2010, jolloin kävin ensimmäistä kertaa kunnolla Helsingissä. Siis ihan sillä tavalla että tallustelin katuja ja yövyin hotellissa, oma sukupiiri kun asustelee lähellä mutta silti niin kaukana, että Helsinki on jäänyt aiemmin etäiseksi. Asustettiin yksi yö Cumulus-hotellissa Kaisaniemessä ja reissusta on jäänyt parhaiten mieleen pöllöleffa, kanariankeltainen yö ja hotellin katon pilvikoristeet. Aika psykedeelinen reissu, pakko sanoa. Helsinki-kuva sen jälkeen oli yhtä hajanainen kuin ennekin ja kaupunki oli outo. Hauskaa että yli kolme vuotta myöhemmin kuljen kyseisen hotellin ohi joka päivä ja se todellakin on arkea.

Helsingin kevät on antanut pieniä tirkistelymahdollisuuksia ja kiusannut niin, että uskalsin laittaa jopa kevättakin. Virhe. Iltasella viima iski ja lujaa, mutta onneksi oli auto ja lämmin vierustoveri.  Un voisin. Sydäntä lämmitti kuitenkin enemmän illan musikaalinen nautinto eli tunnelmallinen Simojoen Pekan "olohuonekeikka". Läsnäolo ja lämmin yleistunnelma iskivät, mutta samoin sanoma. Tuli seurakuntaikävä, jota ajattelin alkaa parantaa tässä myös.

Silmiä väsyttää, hämmentävää. Itsekuria pitäisi kyllä kehittää, sillä uni olisi tervetullut kaveri, ainakin aamu-minän mielestä. Hämmentävää tämä "vähän vielä" -fiilis, joka iskee aina iltaisin... Siksipä: puff. Olen poissa.

Mitä sitten teen, mitä sitten teet?

Kotona, hereillä, yöllä. Huone oli siisti kun saavuin ja sen jälkeen sellainen kuin yleensä missä tahansa paikassa, jonne saavun. Hallittu kaaos olisi sangen kuvaavaa.

Tämä on juuri sellainen hetki, jolloin katsellaan filtteröityjä kuvia erinäisiltä sivustoilta ja huokaillen haikaillaan kauniin elämän perään. Omia haaveitani kuvaavat parhaiten seuraavat.

Eurooppa kutsuu, mutta mitä minä vastaan?

Rakkaudesta

"For love is not to be bought, in any sense of the words, its silken wings are instantly shrivelled up when any thing beside a return in kind is sought."

Mary Wollstonecraft, vaikutat naiselta, johon kannattaisi tutustua tarkemmin. Toivottavasti meille löytyy vielä yhteistä aikaa. Ei ole varmasti ollut helppoa olla naisfilosofi 1700-luvulla, mutta tämän lyhyen tutustumisen myötä olen huomannut että ajatuksesi ovat aika rautaisia. Tämä poimimani lainaus vaikuttaa kovin hempeältä, mutta kielikuva natsaa. Kiitos siitä.

Lähde

Kirjallista sivistymistä

Olen nyt tänä syksynä aloittanut uuden harrastuksen eli lukupiirin. Oikeastaan liityin jo olemassaolevaan kirjallisuuskerhoon eli mistään suuresta kulttuurin palon sytyttämisestä minua ei voi oikein syytää, mutta kuitenkin: on kiva lukea kirjoja ja lähes yhtä kivaa on keskustella niistä kuuman kaakaon ääressä kahvilassa.

Miettiessäni ensi vuoden alkuun jotain mielenkiintoista kirjaa luettavaksi, muistin oman vanhan klassikkohaasteeni jo lähes kolmen vuoden takaa. Silloin olin vielä lukiossa, mutta luettuja klassikoita oli kertynyt jo ihan mukavasti: 5/100 BBC:n listasta sekä 12/100 Keskisuomalaisen listasta. Mutta mikä onkaan tilanne nyt, kun ikää on jo kertynyt sen verran että se ei ole enää oiva tekosyy, jonka taakse piiloutua.

Pikainen tsekkaus tuotti seuraavanlaisen tuloksen: BBC 12/100 ja Keskisuomalainen 18/100. Kolmessa vuodessa olen siis BBC:n listalta jopa seitsemän ja Keskisuomalaisen listalta kuusi kirjaa. Osa on toki samoja - esimerkiksi Tuulen viemää ja Sieppari ruispellossa - mutta olen kuitenkin ihan ylpeä tuloksesta. On myös hauska miettiä missä tilanteissa kirjoja on tullut luettua: esimerkiksi Sieppari ruispellossa -kirjan luin lukiossa englannin kirjaesitelmää varten ja Tuulen viemää tuli luettua monen muun kirjan lisäksi kesätöissä kirkkoesittelijänä. Myös esimerkiksi Jan Guilloun Ondskan on jäänyt mieleen, sillä luin sen viime syksynä yliopistossa ruotsiksi Skönlitteratur-kurssia varten.

Listan tutkailusta oli nytkin hyötyä ja aionkin ehdottaa jatkossa lukupiiriin kirjoja tältä listalta. Esimerkiksi Sylvia Plathin The Bell Jar on jäänyt mieleen jo aiemmin ja päätyi nyt listalleni. Pieni kirjastoreissu olisi kuitenkin ehkä tehokkaampi keino, sillä siellä kirjojen takakannet myyvät ainakin minulle varsin hyvin mielenkiintoisia kirjoja.

Is this the end?

Mietityttää.

Syysviisuja, villasukkia ja teetä

(anteeksi, olen selvästi tylsä ihminen kun haluan puhua vain säästä ja vuodenajoista...)

Kyllä, syksy on saapunut niin mieleen kuin maahan. Ulkona hämärtyy kiihtyvään tahtiin, ilmassa on kolea tuulahdus ja jalat hakeutuvat (pienellä käsien avustuksella) villasukkiin kuin itsestään. Jollain tavalla se on haikeaa, mutta lopulta kuitenkin helpoitus. Kesä on lämpöä ja valoa, joita pitäisi imeä itseensä kaikin voimin, sekä niiden asioiden tekemistä, mitä talvella kaihoten kaipaa. Äh, en mä jaksaisi. Kun koko kesän ajan on ollut töissä, niin ne vähäiset tunnit kotona viettäisi mieluiten koneen ääressä ja neljän seinän sisällä eikä hilluen ulkona. Poikkeuksia toki on, mutta pääsääntöisesti huomaa kokevansa pientä kesämorkkista hienojen säiden tuhlaamisesta. Siksi syksy onkin niin mahtavaa aikaa: on enemmänkin kuin sallittua lämmitellä viltin sisällä teetä juoden ja polttaa kynttilöitä. Niin ja datailla.

Syksyssä on myös aina mukana ripaus uutta alkua, vähän niin kuin uuden vuoden alussa. Yhdistävä tekijä on takana oleva rilluttelu (vrt. kesän grilliherkut ja joulun suklaamättö), mutta koulutuksen suossa tarpovalle syksy on kuitenkin aina tuntunut merkittävämmältä. Itselleni varsinkin muutto isoon cityyn on sangen mullistava uudistus, joka tuntuu mukavan kutkuttavalta (ja öisin peiton alla liiankin jännittävältä, nyyhpyyh). On itse asiassa ihan mukavaa että muutin viime vuonna Ouluun, sillä olisi todella outoa muuttaa Kempan lintukodosta suoraan suureen Helsinkiin. Oulussa asuminen opetti ainakin sen että a) mamman apua saa helposti myös puhelimitse, b) hunajaa on todella hankalaa saada irti matosta ja c) että  pitää yrittää tutustua uusiin ihmisiin ettei ihan mökkihöperöidy. Näillä siis mennään ja varmasti hyvin pärjätään!

Lopuksi vielä syksyn tavoitelista:

• juo teetä
• polta kynttilöitä
• tee lapaset
• hengaile
• koeta olla jäämättä auton/bussin/junan/metron/hullun pyöräilijän alle

Syksyjä, hyvät ystävät!

Loppukiri

Elämä koostuu tällä hetkellä identtisistä päivistä, jotka alkavat seitsemän maissa ja päättyvät yhdentoista maissa. Väliin mahtuu n. 25 sivua Euroopan historiaa, joka pitäisi tuottaa mielellään omin sanoin driven bittiavaruusarkistoon. Aikaa 35 päivää, lukemattomia sivuja vielä lukuisia. Ymmärrettävistä syistä päivästä ei jääkään kauheasti aikaa ylimääräiseen, ei ainakaan pitäisi. Liikunta koostuu lähinnä villasukkahiihtelystä kirjaston käytävillä tai kävelymatkasta kotiovelta autolle ja päinvastoin.

Vielä kuukausi, sitten koittaa tyhjänpanttius. Huh.

Vår vår

AHHHHHH, aurinkoa valoholistille! Inhoan Suomen pimeää talvea, mutta se antaa sangen mahtavan pohjan tälle valon määrän asteittaiselle nousulle. Olo on kuin joulukuussa, sillä suunnilleen lasken päiviä kevätpäiväntasaukseen ja 12 tunnin pituiseen päivään!

Odottamisen ohella voi kuunnella uutta hemppismusiikkia ja herätellä taas kiinnostusta historiaan.

Voisi juoda teetä.

Step out from the boat

  Ihme ja kumma tää oli mun päivän biisi, huolimatta taimisväsymyksestä. Hämmentävää, minäkin olen joskus ihan pakosta väsynyt. Hohoo, nii varmaa! (eiku oikeesti...)

Läs

Anteeksi, olen niin usein niin moukkamainen, että viittaan kirjoittaessani otsikkoon. Möyh. Tällä pienellä ilmoituksellakin teen juuri niin kuin ei pitäisi.

Anteeksi myös kaikenlaisista epäjohdonmukaisuuksista, joita tässä tekstissä (ja koko blogissa) ilmenee. Nyt voin piiloutua karviskelloni alle, joka näyttää olevan siinä puoli neljän hujakoilla. Yöllä.

Olen hereillä vielä tähän aikaan, koska olen lukenut. Luin eilen aloittamani potterin loppuun, mutta halusin lukea vielä jotain. Valitsin sitten erään kirjan, jota eräs tyyppi on mainostanut hienovaraisesti eräässä blogissaan, jonka eräästä postauksesta olen pöllinyt idean tämän tekstin otsikkoon (anteeksi jälleen, mutta mikä merkitys on otsikolla jos sitä ei saa tekstissä mainita?). Luin tämän kirjan kerralla läpi ja en tiedä millainen se oikeastaan on. Mitäänsanomaton on ensimmäinen sana joka mieleeni tulee, anteeksi. I just can't understand the perks of being a wall flower. Sorry.

Tilasin myös pääsykoekirjani, ruotsia varten. Englannin kirjat hommasin kirjaston kautta, en tiedä edes jaksanko lukea niitä sen kummemmin. Englanti on ollut rakas ystävä jo monen monta vuotta, mutta en tiedä onko meillä kuitenkaan mitään tulevaisuutta. Uskon, että minulla olisi tiedossa monia hienoja seikkailuja vielä paikoin tuntemattoman ja makean-rosoisen ruotsin kanssa. Jos ruotsi on kuin chilitonnikalanuudelit, niin englanti on spagetti bolognese. Ensimmäinen on vielä verrattain uusi ja jännittävä makuelämys, kun taas jälkimmäinen vanha suosikki, joka kuitenkin nykyisin on jo niin tylsää ja liian tavallista.

Jännittävää kuinka nopeasti asiat voi unohtaa. En muista enää milloin oli Korean sota ja ennen kaikkea kaikkea sitä, mikä oli muistamisen arvoista. Ehkä tämä on jonkinlaista toipumista aivoille, jotka ylikuumenivat kun niiden piti muistaa jokainen hyödyllinen ja tärkeä tiedonjyvänen. Nyt nämä faktat korvautuvat muun muassa sellaisilla triviaalitiedoilla kuin että ilmiintyä on englanniksi to disapparate ja että togepi evolvoi kunhan sen pitää onnellisena. Odotan sitä hetkeä kun pääkoppani on typötyhjä ja lähden sitten rakentamaan kaikkea alusta. Kuulostaa hyvältä ainakin minusta, minulle... Olen niin sekaisin näiden sijapäätteiden kanssa!

Olisi hienoa kuvittaa näitä tekstejä joillain ottamillani kuvilla, mutta olen hukannut kamerani latausjohdon. Sekä iPodin. Ja muistin juuri että PMMP:n keikkalippu pitäisi tulostaa. Ja että toisen keikan liput on jo ostettu. Huomisesta tulee pitkä päivä ja mä käytän tätä yötä nukkumiseen sijasta turhanpäiväiseen kirjoittamiseen. Voivoi, onneksi padin akkujen on jo ihan finito ja on pakko lopettaa. Siis hyvää yötä.

Nattinatti, hattivatti.

HELP!

Onko aihetta huolestua, jos iltayhdeksältä mieluiten vertailee eri astiasarjoja, kuuntelee tilulilumusiikkia ja harkitsee nukkumaanmenoa vakavasti.

Minusta se on, joten kerään viimeiset teinivuoteni kasaan ja villisti valvon. Ainakin kymmeneen.

Senkin nurkkapatriootti!

Hohohoo, rikon normeja ja laitan päivän toisen postauksen. Oon aika rebellious chick! >:D

Toisaalta, aina löytyy keinoja välttää (itse asiassa kerrankin hieman mielenkiintoista) yhteiskuntaopin lukemista. Kyseessä siis vika kurssi, Euroopan unioniin littyen. Alkupuoli on kivaa, sillä se on historiaa. Jotenkin mun tutkaan vaan jää ne vuosiluvut, nimet ja valtapolitiikan pragmaattiset syyt eikä suinkaan ne kauppakirjan solmimisen perusteet. Hu oh, voin sanoa vielä kerran että inhoan, vihaan, epätykkään ja loathaan tätä ainetta niiiin täysillä (pakko päästää tällaisia epäsuomen kielisiä paineita pois esseen jälkeen, puuh). Onneksi viikon ja kahden päivän päästä historia.

Mutta nyt musaiikkia kirjoittajille...

...kun tuntuu siltä että pää räjähtää, kuuntele seuraavat biisit ja nyrkkeile tyynyä vastaan. VINKKI! Vielä tehokkaampaa on jos kirjoitat kangastussilla kyseiseen säkkiin maagisen kirjainyhdistelmän Y, T ja L. ARGH!





...kun kaikki kaatuu päälle, kuuntele seuraavat biisit ja ota pala kakkua. Kyllä se siitä. VINKKI! Nämä biisit soveltuvat hienosti etenkin kirjoitusaamuun, jopa kymmenen minaa ennen h-hetkeä. Dermatologisesti testattu!





...silloin kun ei kiinnosta mikään, ihan sama vaikka äikkä/matikka/kemia/hissa/ruotsi/(insert random oppiaine here) menis ihan penkin alle.





...sitten kun kaikki on ohi. Oih sitä autuutta!



Lopuksi hieno ylijäämäbiisi (vain tähän listaukseen), kivan lyhytelokuvan taustalla.

Kylmiä kamuja

Tunsin tänään taas vaihteeksi jotain vanhaa ja tuttua, sieltä parin vuoden takaa. Koukkuna toimi muuan musiikkinautinto, jota oli pakko luukuttaa taas pitkästä aikaa (ei kuitenkaan ihan täysillä).

Saman orkesterin t-paita sai tänään myös Nellin herkistymään ja kehräämään kovin surullisesti. Sillä on ilmeisesti vähän ikävä kyseisen paidan omistajaa. Ei ole ainoa tapaus, tällaista tautia on liikkeellä.

Mutta eipä tässä muuta kuin että antaa sen kesän vaan tulla.

Kaiken maailman ajat

Pistin elämäni risaiseksi ja vaihdoin seinäni aikajanaan. Niin bitti- kuin irl-muodossa.

tähän tulee kuva joskus.

Parasta ikinä :D

Innovaatioita

Huolestuttavaa että uni ruåtsalaisessa ikeassa seikkailemisesta ohitti tähän aamuun tarkoitetun yyhoon opiskelun, mutta nyt ainakin tiedän millaisia kansioita tulen ostamaan joku päivä :)

Voihan viikinki!

Muistuttakaa mulle jatkossa että kuusisivuinen sarjakuva kannattaa aloittaa vähän aikaisemmin kuin ensimmäisenä deadline-päivänä. Ja että viikonlopun lisäaika ei ole oikeasti hyvä idea. Ja sunnuntai-iltana jumpan jälkeen ei hotsittais kauheasti väkerrellä mitään muuta kuin jalkoja sängyn suuntaan.

Onneksi on kuitenkin sellaisia hetkiä, jotka tekevät sunnuntaista viikon parhaan päivän. Runebergin tortut ja vaniljatee, tortillahetki med mamma och Bono (it's a BJUUTIFULLL DEEEI...) jaaa kaikkea muuta yhtä jännää. Kaiken huippuna vielä puolen tunnin pynttäytyminen 10 minuutin kauppareissulle, ah <3

Mutta niin, pidetään se järki mukana ja suurudenhulluus kaukana. End of story. Nyt kivoja kuvia, hei hei.

Mon français n'est pas très bonne (so I prefer a translator)

Edith Piaff - La vie en rose

Jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi on parasta vain keskittyä johonkin muuhun. Kuten Spotifyn suosittelemaan Piaffiin ja ihan tarpeellisiin enkun läksyihin. En vain tiedä onko loppujen lopuksi vain siirtää asioita taaksepäin. Mun pöydällä se ei ainakaan toimi: jotain tippuu aina laidan yli.

Mutta oli kiva päivä, jeruzalem on ihan kingi kyllä! :)

Let the sunshine in!

Otsikko on jokseenkin ironinen, sillä nyt on YÖ ja talvi (aurinko heittää heipat jo ennen neljää päivällä), mutta minkäs sille voin että viljelen tuollaista lausetta t-paidassani näinä aikoina?

Tänään mm. survottiin kurdeja ja katottiin starbawars'sia. Oli jo aikakin saada aikaiseksi katsoa nuo elokuvamaailman kaksinkertaiset avaruusräiskintätrilogiat ihan peräkanaa. Samalla saattoi kutoa kalajokea eteenpäin, vain huomatakseen että taas se kavennus tuli liian aikaisin. Höh, ihan sukka tulossa, sanon mitä sanon! >:(

Nyt kello on jo ihan liian paljon ja uni silti kaukana, kattikin jo mulkoilee mua sillä ilmeellä että pitäisi jo painua pehkuihin. Hähhää, enpäs mene. Ainakaan hetkeen, tai toiseen, jumittelen blogimaailmassa ja tutkiskelen uusia jänniä löytöjä. Pitkästä aikaa osui kohdille sellainen pientä kaunokirjallisuudellista helmeä vastaava yksilö ja oli pakko lukea se melkein läpikotaisin. Mietin myös samalla (tai oikeastaan vessassa meikkejä putsaillessani, vessatauot on mulle aina suuria oivallushetkiä!) mikä tekee blogista oikeastaan niin mielenkiintoisen, että se kiinnittää jopa satojen ihmisten mielenkiinnon. Tällainen loistotapaus koostuu mielestäni sopivasta ja kiinnostavasta kuvamäärästä ja -kokonaisuudesta, hauskoista ja ajatuksellisista teksteistä ja ennen kaikkea siitä ihmisestä joka niitä ajatuksiaan naputtelee esiteltäväksi. Se on se persoona, joka paistaa sieltä kaiken alta ja kannattelee koko komeutta.

Hmph, oon todellakin viettänyt hiljaiseloa ihan huomaamattakin viime aikoina ja etenkin tässä viimeisen kuukauden sisällä. Jotenkin nuo kirjoitukset vain ulottavat limaiset lonkeronsa kaikkialle tai ainakin pään sisälle (plus ovat oiva syyllinen kaikkiin mun ongelmiin muutenkin) ja silloin kun ei ole kirjassa kiinni tulee suuri omantunnontuska jos yrittääkin tehdä muuta. Joten pian sitä huomaakin katsovansa jo päivän kolmatta Täykkäri-jaksoa ja kellon olevan jo sen verran että aamulla tuskin kerkeää edes syödä ennen heräämistä. Sellaista kokopäiväkoomailua vaan, josta ei todellakaan ole mitään sanottavaa, puhumattakaan siitä että jotain kiinnostaisi lukea sellaisesta. Nyt olen kuitenkin saanut latailla vähän poiskulunutta puhtia ja samalla tehtyä jopa jotain hyödyllistäkin. HI01 on jo kaluttu aikalailla, enää viisi vastaavaa jäljellä (tällaisen kylmän faktan kirjoittaminen saikin kaiken innon ja energian häipymään taas talviteloille...).

Huomenna, jos luoja suo ja vr myy liput, olen matkalla kohti kotoista kotia, jota ihmeekseni vähän ikävöin. Ekana ehkä todellakin halaan ihanaa Helmi-kattia ja kaipailen kummallista kyllä hiihtoladulle (näen itseni sivakoimassa sitä kolmen kilsan latua termari täynnä kuumaa kaakaota ja itsetehtyä pullapitkoa selässäni repussa kiikkuen, mmm....) Mukanani tuttuun ja turvalliseen Kemppatowniin tuon ainakin yhden täyteen ahdetun kassin ja luultavasti pari enemmänkin, mutta myös jotain yllättävää ja varsin kivaa. Siellä pohjoisemmassa päässä majapaikkaansa vielä pitävät voivat siis valmistautua henkisesti lauantaista eteenpäin, tykkäätte varmaan tekin tästä... ;)

Nyt. Sänkyyn. Mars. Must. Sleep. Zzzzz...


// niin ja ei kuvia, mä ja ÄksönMacson ei tulla vielä toimeen niin hyvin.

Ja minä vain nukun ja nukun

Lomaillessa ajantaju menee sekaisin, oon hengaillut täällä Töhiksessä jo ties kuinka kauan ja mieli on edelleen jossain viime vuoden puolella. Nyt kuitenkin nostan itseäni fiktiivisesti niskasta, laitan volumea vähän isommalle ja alan tiskata Club for Fiven tahtiin.

On vähän ikävä ihmisiä, onneksi on juusonaksuja syövä kissa ja kotoisa sotkuisuus. Näin yöllä monta unta, joissa mm. oltiin kirjastossa, kehiteltiin salapoliisiteorioita ja muuan LASSiE yllätti niin kovasti että heräsin saman tien.

Mutta eipä muuta, terveisiä vaan täältä muuttolaatikoiden seasta.