Njoo, anteeksi vain kaikki epileptikot ja migreeniin taipuvaiset edellisestä "kirjoituksesta": yritän jatkossa ilmaista itseäni ihan sanallisesti ja liikkumattomin kuvin noiden (ah niin jännittävien!) gif-animaatioiden sijasta. Muttas muttas, mitä voidaankaan päätellä noista triumfaalisista virtuaalituuletuksista? Kyllä, usean kuukauden urakka on ohi ja tuotti hyvin hedelmää, sillä ensi syksynä aukeavat Helsingin yliopiston ovet (huom, Porthanian pyöröovista puikkelehtiminen on yllättävän hankalaa, totesin pääsykokeeseen mennessäni – kielikuvalla on siis myös käytännöllinen aspekti!), ja maalaishiiri toivottavasti oppii kaupunkilaisen elkeitä ja muuttuu kosmpoliitiksi cityrotaksi.
Pääsykokeiden tulosten jännäämisen ohella olen raatanut enemmän ja vähemmän kesätöissä: kaiken kaikkiaan tänä kesänä työskentelen kahdessa työpaikassa yhteensä 10 viikkoa. Koululaisen kesälomat olisivat kai siinä ajassa hurahtaneet täysin, mutta tällaiselle kevään ajan lusmuilleelle tyypille, jolle pääsykoekirjojen lukeminen ei ikävä kyllä useinkaan käynyt työstä, on töiden tekeminen ihan hyödyllistä. Aikatauluihin tottuminen on hyvästä ensi syksyä ajatellen ja niin myös raha: isoon pahaan pääkaupunkiin muuttaminen pelottaa jo valmiiksi lompakkoani. Kaikki raha ei kuitenkaan ole sujahtanut kiltisti pankkitilille haudottavaksi vaan ostin taimitarhassa todellakin raadetuilla ja ansaituilla rahoilla itselleni uuden MacBook Airin. Tälläkin hetkellä teksti soljuu näppäimistölle kuin unelma ja iltapäivän hiljaiset tunnit kirkolla kuluvat mukavasti HIMYM:in parissa.
Tällä hetkellä siis olen töissä kirkon oppaana, mikä on ihan kivaa. Paikka ja työ ovat tuttuja, sillä olen ollut kahtena kesänä aiemminkin töissä täällä. Työ on mukavaa ja koostuu lähinnä turistien kanssa asioimisesta, mutta miinuksena on pitkä työaika (klo 10-18) ja tuhottoman runsas luppoaika. Kirjat ja tietokone ovatkin ehdottomia viihdykkeitä! Huomisen jälkeen olen ollut jo kolme viikkoa täällä ja tarkoituksena olisi jatkaa vielä neljä viikkoa lisää: elokuun alussa fiilis voi siis olla eri, sillä seitsemän viikkoa on todellakin kova sana. Onneksi yliopisto alkaa vasta elokuun viimeisellä viikolla, joten minäkin voin edes pari viikkoa nauttia kesästä. Muutto tosin taitaa jo painaa siinä vaiheessa kovaa päälle eli jää nähtäväksi kuinka paljon maltankaan vain olla...
Kappas, viimeinen tunti on jo alkanut ja taitaa olla aika katsoa päivän ensimmäinen HIMYM-jakso! Kova sana, sillä esim. eilen katsoin valehtelematta varmasti reilut kymmenen jaksoa, ainakin... :) Tällä vauhdilla neloskausi on pian katsottu – vapiskaa A&A, otan teidät pian kiinni!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsykoehulabaloo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsykoehulabaloo. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. heinäkuuta 2013
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
torstai 18. huhtikuuta 2013
Loppukiri
Elämä koostuu tällä hetkellä identtisistä päivistä, jotka alkavat seitsemän maissa ja päättyvät yhdentoista maissa. Väliin mahtuu n. 25 sivua Euroopan historiaa, joka pitäisi tuottaa mielellään omin sanoin driven bittiavaruusarkistoon. Aikaa 35 päivää, lukemattomia sivuja vielä lukuisia. Ymmärrettävistä syistä päivästä ei jääkään kauheasti aikaa ylimääräiseen, ei ainakaan pitäisi. Liikunta koostuu lähinnä villasukkahiihtelystä kirjaston käytävillä tai kävelymatkasta kotiovelta autolle ja päinvastoin.
Vielä kuukausi, sitten koittaa tyhjänpanttius. Huh.
Vielä kuukausi, sitten koittaa tyhjänpanttius. Huh.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Tuska.
ARGH, ärsyttää ja väsyttää samalla kerralla. Olo on kuin kastemadolla ja homma ei todellakaan toimi. Työpäivä pitkästä aikaa, mutta olen alkanut epäillä kaikkea: kannattaako historian opiskelu, olisiko minusta mihinkään muuhun kuin opettajaksi ja onko opettajan työ näin TYLSÄÄ. Tuntuu inhottavalta olla sijaisena kun tekee perus sijaishommia eli teettää itsenäistä työtä koneen tai kirjan ääressä. Puuduttavaa, tiedän, ja se ärsyttää suunnattomasti. Toisaalta en voi muutakaan, sillä oma tieto ei riitä filosofian tunneille ja Suomen sodat ovat autuaasti unohdettuja. Inhottaa tehdä hommat huonosti ja ennen kaikkea oppilaiden kannalta tylsästi, mutta ei ole muuta mahdollisuutta.
Pääsykokeisiin lukeminenkin laahaa ja olen hyvin usein ollut lähellä luovuttamista. Mitä turhia enää yrittämään kun peli on jo menetetty, eikä mulla muutenkaan mitään mahkuja olisi? Ei näin! Motivaatiota on pitänyt haravoida vähän sieltä sun täältä viime aikoina, mutta onneksi on vielä aikaa. Pitäisi vain saada raahattua itsensä useammin kirjastoon tai nuokkarille, sillä ne ovat sopivan virikkeettömiä paikkoja. Kotona kiinnostavat enemmän tv-sarjat, käsityöt tai muuten vain laiskottelu.
Pääsykokeisiin lukeminenkin laahaa ja olen hyvin usein ollut lähellä luovuttamista. Mitä turhia enää yrittämään kun peli on jo menetetty, eikä mulla muutenkaan mitään mahkuja olisi? Ei näin! Motivaatiota on pitänyt haravoida vähän sieltä sun täältä viime aikoina, mutta onneksi on vielä aikaa. Pitäisi vain saada raahattua itsensä useammin kirjastoon tai nuokkarille, sillä ne ovat sopivan virikkeettömiä paikkoja. Kotona kiinnostavat enemmän tv-sarjat, käsityöt tai muuten vain laiskottelu.
torstai 7. helmikuuta 2013
Kerran kuussa on aivan hyvä
Näinpä (ah, taas moukkamainen viittaus otsikkoon, when do I learn these things...)
Huomisaamuna tekstitaidon koe, toinen kerta eikä suoraan sanottuna huoleta kuin n. 3%. Viime vuonna tuohon perään olis varmaan voinut laittaa ainakin yhden nollan, mutta fiilis oli silloinkin aika kevyt. Tosin enemmän sen takia että ei kiinnostanut, nyt ehkä siksi että tiedän että osaankin jotain. Tai no, sen näkee sitten kun Heiska antaa tuomionsa.
Tällä viikolla olen alkanut noudattaa aika orjallista aikataulua, nimittäin lukuaikataulua... Pelkkä sana levittää ympärilleen kalman hajua ja pyörrytystä, ainakin mulle. Hämmentävän kivutonta tämä on kuitenkin ollut, sillä olen saanut ihan kivasti tehtyä muistiinpanoja (sivuja yhteensä nyt 22, kirjasta tahkottu 71 sivua). Hyvä tosin sanoa jälkeenpäin, sillä fiilis vaihtelee "mielummin kuin selkäänsä ottais":in ja "¤%#¤#¤%":n välillä. Silti sitä jaksaa ja yhden pomodoron aikana huomaa jopa saavuttavansa jonkinlaisen flow-tilan. Silti joskus tuntee aivan vastustamatonta halua imuroida koko huoneensa tai lähteä salille rääkkäämään itseänsä, kummasti.
Liikkumisen suhteenkin on pientä edistystä, tähän päivään mennessä (torstai) olen käynyt jo kolmesti liikkumassa (kahdesti jumpassa ja yhdesti salilla). Hyvän päivän takaa aikainen herääminen, salilla käynti aamupäivällä ja salaatti (kanan tai lohen kera, omnom). Pikkukivinä matkalla taas ovat herkkujen syönti (kalevisuklaata ja runebergintorttuja, OMNOMSS<3>) ja mielikuvituksettomat ruotsalaishallitsijoiden nimet (esmes eerik eerikinpoika, maunu eerikinpoika, erik maununpoika ETC...)
Muttas muttas, pitäs varmaan nukkumaan laittaa. Aamulla eväsretkelle, jee! <3>
Flight of the conchords, löysin sinut jälleen<3>
Huomisaamuna tekstitaidon koe, toinen kerta eikä suoraan sanottuna huoleta kuin n. 3%. Viime vuonna tuohon perään olis varmaan voinut laittaa ainakin yhden nollan, mutta fiilis oli silloinkin aika kevyt. Tosin enemmän sen takia että ei kiinnostanut, nyt ehkä siksi että tiedän että osaankin jotain. Tai no, sen näkee sitten kun Heiska antaa tuomionsa.
Tällä viikolla olen alkanut noudattaa aika orjallista aikataulua, nimittäin lukuaikataulua... Pelkkä sana levittää ympärilleen kalman hajua ja pyörrytystä, ainakin mulle. Hämmentävän kivutonta tämä on kuitenkin ollut, sillä olen saanut ihan kivasti tehtyä muistiinpanoja (sivuja yhteensä nyt 22, kirjasta tahkottu 71 sivua). Hyvä tosin sanoa jälkeenpäin, sillä fiilis vaihtelee "mielummin kuin selkäänsä ottais":in ja "¤%#¤#¤%":n välillä. Silti sitä jaksaa ja yhden pomodoron aikana huomaa jopa saavuttavansa jonkinlaisen flow-tilan. Silti joskus tuntee aivan vastustamatonta halua imuroida koko huoneensa tai lähteä salille rääkkäämään itseänsä, kummasti.
Liikkumisen suhteenkin on pientä edistystä, tähän päivään mennessä (torstai) olen käynyt jo kolmesti liikkumassa (kahdesti jumpassa ja yhdesti salilla). Hyvän päivän takaa aikainen herääminen, salilla käynti aamupäivällä ja salaatti (kanan tai lohen kera, omnom). Pikkukivinä matkalla taas ovat herkkujen syönti (kalevisuklaata ja runebergintorttuja, OMNOMSS<3>) ja mielikuvituksettomat ruotsalaishallitsijoiden nimet (esmes eerik eerikinpoika, maunu eerikinpoika, erik maununpoika ETC...)
Muttas muttas, pitäs varmaan nukkumaan laittaa. Aamulla eväsretkelle, jee! <3>
Flight of the conchords, löysin sinut jälleen<3>
"No bro, she had her eye on me
She had her eye on me
Well how could she have her eye on both of us?
Wait a minute, you talkin' bout the girl with the lazy eye?
I think she might have had a slight little lazy eye
We're both in love with a sexy lady with an eye thats lazy"
perjantai 11. tammikuuta 2013
Long time no see
Jei, vuosi vaihtui ja edellisestä tekstistä on aikaa. Voisin toki vaipua epätoivoon ja haudata koko blogin bittiavaruuden suloiseen unohdukseen, mutta ei! Sinnittelen.
Joulukuussa tapahtui paljon kaikenlaista: muutin, stressasin tenttien kanssa, väänsin kirjallisia kidutustöitä viime hetkeen asti ja loppukuun harjoittelin laiskottelua. Nyt koen hallitsevani sen kelvollisesti ja vähän liiankin hyvin, sillä toimeen eli Suomen historian pikkujättiläiseen tarttuminen on entistäkin hankalampaa. Lisäksi pitäisi harjoitella äidinkielen kirjoittamista tekstitaidon ja esseen muodossa, mikä tuntuu - jos mahdollista - vieläkin hankalemmalta.
Äidinkielen yo-kirjoitukset kummittelevat muutenkin mielessä: mitä jos munaan yhtä pahasti kuin viime vuonna? Tällä kertaa ajattelin olla kuitenkin nöyrempi ja olen jo tarttunut opaskirjoihin. Tekstitaito kun todella on jokseenkin verrattavissa nuorallakävelyyn: ainakin minulle se on ollut aina vaikeaa ja suurin syy on ollut tiedon puute. Vastan abikurssilla sain tietää aivan oleellisia asioita, kuten sen, että tekstin oletetaan olevan tuttu lukijalle ja taisin vielä itse kokeessa olla hieman hukassa asioiden kanssa. Ylioppilastekstejä-kirjaset ovat avanneet tätä salattua maailmaa hyvin ja on ollut hyödyllistä huomata millaiset huomiot ovat hyödyllisiä. Opit ovat menneet jopa sen verran hyvin perille että olen alkanut tutkailla esimerkiksi uutisia tekstitaidollisten silmien läpi ja miettinyt millaisia retorisia keinoja niistä löytyy. Kenties minusta sittenkin sukeutuu kriittinen lukija!
Vaikeaa on kuitenkin tasapainotella kirjoituksiin ja pääsykokeisiin lukemisen kanssa, sillä luovutan edelleen niin helposti. Jos puheen tyyliseikat eivät kerralla aukene, siirryn suosiolla tetriksen tai jonkun muun aivottoman pelin pariin eikä historian lukeminen tule kuuloonkaan. Tiedän, typerää ja laiskaa, mutta niin helppoa. Pääsykokeisiin lukiessa iskee myös helposti ahdistus lukemisen määrästä: tuhansia sivuja vielä jäljellä. Tällaisiin epätoivon hetkiin tepsii kuitenkin pilkkominen ja selkeiden tavoitteiden asettaminen: tammi-helmikuussa Suomen historiaa, maalis-huhtikuussa maailmanhistoriaa ja toukokuussa kertaamista. Toisaalta tällaisia suunnitelmia täytyy noudattaa, koska muuten hommat kasautuvat ja lopulta kosahtavat. Motivaatio pitää siis hyväksikäyttää silloin harvoin kun se käy kylässä ja muuten vain tyytyä puurtamaan. Noh, helpommin sanottu kuin tehty kieltämättä.
Tällaisen motivaatiopuheen jälkeen täytyy kyllä tehdä kerrankin niin kuin itse sanoo ja siirtyä sängylle lukemaan. Toivottavasti tuo ovela katti, joka kerällä makoilee sikeässä unessa, ei saa minua mukaansa unten maille.
Joulukuussa tapahtui paljon kaikenlaista: muutin, stressasin tenttien kanssa, väänsin kirjallisia kidutustöitä viime hetkeen asti ja loppukuun harjoittelin laiskottelua. Nyt koen hallitsevani sen kelvollisesti ja vähän liiankin hyvin, sillä toimeen eli Suomen historian pikkujättiläiseen tarttuminen on entistäkin hankalampaa. Lisäksi pitäisi harjoitella äidinkielen kirjoittamista tekstitaidon ja esseen muodossa, mikä tuntuu - jos mahdollista - vieläkin hankalemmalta.
Äidinkielen yo-kirjoitukset kummittelevat muutenkin mielessä: mitä jos munaan yhtä pahasti kuin viime vuonna? Tällä kertaa ajattelin olla kuitenkin nöyrempi ja olen jo tarttunut opaskirjoihin. Tekstitaito kun todella on jokseenkin verrattavissa nuorallakävelyyn: ainakin minulle se on ollut aina vaikeaa ja suurin syy on ollut tiedon puute. Vastan abikurssilla sain tietää aivan oleellisia asioita, kuten sen, että tekstin oletetaan olevan tuttu lukijalle ja taisin vielä itse kokeessa olla hieman hukassa asioiden kanssa. Ylioppilastekstejä-kirjaset ovat avanneet tätä salattua maailmaa hyvin ja on ollut hyödyllistä huomata millaiset huomiot ovat hyödyllisiä. Opit ovat menneet jopa sen verran hyvin perille että olen alkanut tutkailla esimerkiksi uutisia tekstitaidollisten silmien läpi ja miettinyt millaisia retorisia keinoja niistä löytyy. Kenties minusta sittenkin sukeutuu kriittinen lukija!
Vaikeaa on kuitenkin tasapainotella kirjoituksiin ja pääsykokeisiin lukemisen kanssa, sillä luovutan edelleen niin helposti. Jos puheen tyyliseikat eivät kerralla aukene, siirryn suosiolla tetriksen tai jonkun muun aivottoman pelin pariin eikä historian lukeminen tule kuuloonkaan. Tiedän, typerää ja laiskaa, mutta niin helppoa. Pääsykokeisiin lukiessa iskee myös helposti ahdistus lukemisen määrästä: tuhansia sivuja vielä jäljellä. Tällaisiin epätoivon hetkiin tepsii kuitenkin pilkkominen ja selkeiden tavoitteiden asettaminen: tammi-helmikuussa Suomen historiaa, maalis-huhtikuussa maailmanhistoriaa ja toukokuussa kertaamista. Toisaalta tällaisia suunnitelmia täytyy noudattaa, koska muuten hommat kasautuvat ja lopulta kosahtavat. Motivaatio pitää siis hyväksikäyttää silloin harvoin kun se käy kylässä ja muuten vain tyytyä puurtamaan. Noh, helpommin sanottu kuin tehty kieltämättä.
Tällaisen motivaatiopuheen jälkeen täytyy kyllä tehdä kerrankin niin kuin itse sanoo ja siirtyä sängylle lukemaan. Toivottavasti tuo ovela katti, joka kerällä makoilee sikeässä unessa, ei saa minua mukaansa unten maille.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Sain kipinän tähän blogitekstiin eräästä jännittävästä faktasta, jonka huomasin sanakirjaa selatessani: "Sinä on sanan se essiivi. ". WHAAT, mitä jumpea, kuulostaa oudolta mutta on totta kun miettii tarkemmin! Jännä homma tämä kieli... Turha kuitenkaan odottaa minusta mitään kielineroa, suomen kielen rakenne nipin napin läpi :)
Noh, miksei huono tenttitulos haittaa? Siihen löytyy syy Helsingin yliopiston sivuilta, tarkalleen ottaen humanistisen tiedekunnan puolelta. Olen pitänyt silmällä vuoden 2013 valintakokeita käsittelevää sivua ja huomasin eilen että historian osuus oli päivittynyt! Aiheena olivat Suomen ja Pohjoismaiden historia 1100-1600 luvuilla (eli suunnilleen Suomen ristiretkistä Sigismundiin) ja yleinen historia 500-1500 luvuilla (varhaisesta keskiajasta renessanssiin). Täytyy sanoa, että mulle tämä on aika paha nakki, sillä keskiaika ei ole koskaan ollut mikään suosikkini, mutta eipä se haittaa! Pitäähän nämä asiat kuitenkin vaiheessa opiskella ja mulla on paljon uutta opittavaa. Positiivinen asenne on kunniassa vielä tällä hetkellä, katsotaan uudelleen sitten parin kuukauden kuluttua kun tuskailen keskiajan taloushistorian parissa...
Historian lisäksi minulla on myös paljon muuta tehtävää: skönlitteraturiin pitäisi lukea romaani, nordistiikan tehtävät pitäisi saada lähestulkoon valmiiksi ja skriftligin kriittinen essee pitäisi korkata. Onneksi ensi viikolla on perioditauko, joka myös syyslomaksi kutsutaan. Vaikka lomasta tulee varmasti työntäyteinen, voin ottaa iisisti ja reissata taas vaihteeksi (kuukauden sisällä olen käynyt jo kerran Kempassa, Tampereella ja Tervolassa - eri kertoina). Noh, matkailu avartaa (ainakin lompakkoa!) ja junailu on kivaa! :)
Hyh, olenpas ällöttävän positiivinen tänään. Kenties syy on se, että tänään mulla oli vain yksi luento♥
Noh, miksei huono tenttitulos haittaa? Siihen löytyy syy Helsingin yliopiston sivuilta, tarkalleen ottaen humanistisen tiedekunnan puolelta. Olen pitänyt silmällä vuoden 2013 valintakokeita käsittelevää sivua ja huomasin eilen että historian osuus oli päivittynyt! Aiheena olivat Suomen ja Pohjoismaiden historia 1100-1600 luvuilla (eli suunnilleen Suomen ristiretkistä Sigismundiin) ja yleinen historia 500-1500 luvuilla (varhaisesta keskiajasta renessanssiin). Täytyy sanoa, että mulle tämä on aika paha nakki, sillä keskiaika ei ole koskaan ollut mikään suosikkini, mutta eipä se haittaa! Pitäähän nämä asiat kuitenkin vaiheessa opiskella ja mulla on paljon uutta opittavaa. Positiivinen asenne on kunniassa vielä tällä hetkellä, katsotaan uudelleen sitten parin kuukauden kuluttua kun tuskailen keskiajan taloushistorian parissa...
Historian lisäksi minulla on myös paljon muuta tehtävää: skönlitteraturiin pitäisi lukea romaani, nordistiikan tehtävät pitäisi saada lähestulkoon valmiiksi ja skriftligin kriittinen essee pitäisi korkata. Onneksi ensi viikolla on perioditauko, joka myös syyslomaksi kutsutaan. Vaikka lomasta tulee varmasti työntäyteinen, voin ottaa iisisti ja reissata taas vaihteeksi (kuukauden sisällä olen käynyt jo kerran Kempassa, Tampereella ja Tervolassa - eri kertoina). Noh, matkailu avartaa (ainakin lompakkoa!) ja junailu on kivaa! :)
Hyh, olenpas ällöttävän positiivinen tänään. Kenties syy on se, että tänään mulla oli vain yksi luento♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)