Keskeneräisyyden mestari

Into aloittaa aina jotain uutta, jonka sitten voi unohtaa kaapin perälle seuraavaksi kuukaudeksi. Yup, sounds familiar.

Tällä hetkellä neljä keskeneräistä neuletyötä (kahdet sukat, yhdet lapaset, yksi huivi). Parhaimmillaan tasolla toinen valmis, toinen aloittamatta. Note to self: hommaa ne toiset puikot ja tee kumpiakin samalla aikaa.

Piirroksista vaiheissa on (edelleen, aina ja ikuisesti) äidinkielen sarjakuva. Kerronta on luokkaa "A syntyi, eli, kävi kaupassa ja kuoli". Mielellään kaikki tuo kahdessa ruudussa, kolmessa jos tekee tiukkaa. Että mestariteos tekeillään. Myös muuan nakertava lintunen jäi kaulasta alaspäin aika alastomaksi, värittäminen on tylsää.

Ei sitten puhuta mitään kirjoituksista, kiitos.

Keskeneräisyys on kaunista, eikö niin? 8)

// tässä muuten pari mun suosikkikuvaa tosta sarjiksesta. Ilmeet on lähes HC-Anniinan tasoisia :DD

A candidate for my soul mate bled

<3

Oon ollut viime aikoina ihan kauhean laiska vähän kaiken suhteen, vaikka läksyt olen saanut sentään tehtyä. Olen löhönnyt kuitenkin koko viikonlopun ja nypertänyt palmikkoa koon kolmekasi sukkiin joista tulikin kakskasit, samalla tuijottaen töllöä ehkä yhtä paljon kuin normaalisti kerran kuukaudessa (olen tosi huono tv:n katsoja...). Nyt pitäis sitten toteuttaa yhtälö

ketusti läksyjä + aikainen aamu = onnistuminen
EPÄTOSI

find a mistake

PS. Kaikki tyypit ostamaan vaatteita, leffoja ja CD:itä Vuokon kirppikseltä! Sieltä perältä lähinnä...

Blogikirjoittamisen sietämätön keveys

Mullapa nyt irtoaa tätä bloggailua, on se jännä :D Mutta terveisiä taas lusmulinnasta, täällä ollaan tiukasti tehty ei-mitään. Mitä nyt turhia rehkimään, samalla linjalla oltu since ´93.

Mutta kiitos Annikan fb-viestittelyn, muistin jo kauan sitten haudatun projektin, joka tunnetaan yleisesti nimellä nuttu. Noin vuosi (vai oliko se kaksi?) sitten innostuimme, kiitos Niinan, nuttujen neulomisesta etiopialaisille vauvoille. Ja tuloksena oli yksi valmis hugenuttu, yksi puolivalmis mininuttu ja yksi epämääräinen nuttu. Jotka tälläkin hetkellä lojuvat tekijöidensä kaapeissa unohdettuina. Itse tunnustan osuuteni toiseen nuttuun, jonka takakappale on edelleenkin aika keskeneräinen. Kaikki kunnia kuitenkin tuolle herättäneelle fb-viestille, jonka takia kaivoin tänään rakkaan nuttuni naftaliinista ja jatkoin sen näpertämistä. Olisi ollut kivaa tehdä sitä nuokkarilal yhdessä muiden kanssa, mutta en sitten päätynytkään sinne, vaikka aluksi se oli suunnitelmissa. Mutta kukapa nyt kylmässä ilmassa haluaisi polkea, en minä ainakaan :p Mutta ohessa kuva keskeneräisestä nutusta (ja meidän vauvasta joka ilmeisesti haluaisi sen itselleen...).

Laiska päivä, olen vätys. Voisin ottaa nyt vihdoin itseäni niskasta ja edetä noiden uskonnon itsenäisten muistiinpanojen kanssa. Eli sayonara vaan, buddhalaisuus, sekä toivottavasti myös japanin & kiinan uskonnot, kutsuvat!