Nyyhkypyyhky

Liian monta syytä turhautua, vain yksi päivä

- liikaa tenttejä (viisi!) kolmessa päivässä

- yksi essee, yksi luentopäiväkirja, 0 mielenkiintoa

- enemmän tunteja koulussa kuin yöunia

- liikaa vammasia ajoissa olevia bussikuskeja

- liikaa sosiaalista aktiviteettia ja ahdistavia hetkiä

Karvinen puhuu harvinaisen totta, mutta voisin liittää tuohon aika monta päivää kaveriksi.

Tämä viikko tulee oleman yksi elämäni hirveimmistä, trust me…

Mikä kesä (?)

Se on LOPPU NYT! Olen ollut kärsivällinen ja pitkämielinen, yrittänyt ajatella kivoja asioita ja olla positiivinen. Optimistisuuteni on ollut ylitsevuotavaista, mutta nyt lähde on viimeinkin tyrehtynyt. Tämä kesä on virallisesti huono ja kalsea. Kyllä, muistan edelleen ne pari lämmintä (okei, kuumaa) viikkoa toukokuun lopulla ja jokusen lämpimän viikon kesäkuunkin puolella, mutta muuten: tämä kesä on pettänyt kaikki odotukseni.

Tämän takia on ihan ok syödä kaksi suklaapatukkaa ja katsoa HIMYM:iä koko päivä.

(Does anyone smell the scent of guilty conscience? Anyone?)

Tuska.

ARGH, ärsyttää ja väsyttää samalla kerralla. Olo on kuin kastemadolla ja homma ei todellakaan toimi. Työpäivä pitkästä aikaa, mutta olen alkanut epäillä kaikkea: kannattaako historian opiskelu, olisiko minusta mihinkään muuhun kuin opettajaksi ja onko opettajan työ näin TYLSÄÄ. Tuntuu inhottavalta olla sijaisena kun tekee perus sijaishommia eli teettää itsenäistä työtä koneen tai kirjan ääressä. Puuduttavaa, tiedän, ja se ärsyttää suunnattomasti. Toisaalta en voi muutakaan, sillä oma tieto ei riitä filosofian tunneille ja Suomen sodat ovat autuaasti unohdettuja. Inhottaa tehdä hommat huonosti ja ennen kaikkea oppilaiden kannalta tylsästi, mutta ei ole muuta mahdollisuutta.

Pääsykokeisiin lukeminenkin laahaa ja olen hyvin usein ollut lähellä luovuttamista. Mitä turhia enää yrittämään kun peli on jo menetetty, eikä mulla muutenkaan mitään mahkuja olisi? Ei näin! Motivaatiota on pitänyt haravoida vähän sieltä sun täältä viime aikoina, mutta onneksi on vielä aikaa. Pitäisi vain saada raahattua itsensä useammin kirjastoon tai nuokkarille, sillä ne ovat sopivan virikkeettömiä paikkoja. Kotona kiinnostavat enemmän tv-sarjat, käsityöt tai muuten vain laiskottelu.

Long time no see

Jei, vuosi vaihtui ja edellisestä tekstistä on aikaa. Voisin toki vaipua epätoivoon ja haudata koko blogin bittiavaruuden suloiseen unohdukseen, mutta ei! Sinnittelen.

Joulukuussa tapahtui paljon kaikenlaista: muutin, stressasin tenttien kanssa, väänsin kirjallisia kidutustöitä viime hetkeen asti ja loppukuun harjoittelin laiskottelua. Nyt koen hallitsevani sen kelvollisesti ja vähän liiankin hyvin, sillä toimeen eli Suomen historian pikkujättiläiseen tarttuminen on entistäkin hankalampaa. Lisäksi pitäisi harjoitella äidinkielen kirjoittamista tekstitaidon ja esseen muodossa, mikä tuntuu - jos mahdollista - vieläkin hankalemmalta.

Äidinkielen yo-kirjoitukset kummittelevat muutenkin mielessä: mitä jos munaan yhtä pahasti kuin viime vuonna? Tällä kertaa ajattelin olla kuitenkin nöyrempi ja olen jo tarttunut opaskirjoihin. Tekstitaito kun todella on jokseenkin verrattavissa nuorallakävelyyn: ainakin minulle se on ollut aina vaikeaa ja suurin syy on ollut tiedon puute. Vastan abikurssilla sain tietää aivan oleellisia asioita, kuten sen, että tekstin oletetaan olevan tuttu lukijalle ja taisin vielä itse kokeessa olla hieman hukassa asioiden kanssa. Ylioppilastekstejä-kirjaset ovat avanneet tätä salattua maailmaa hyvin ja on ollut hyödyllistä huomata millaiset huomiot ovat hyödyllisiä. Opit ovat menneet jopa sen verran hyvin perille että olen alkanut tutkailla esimerkiksi uutisia tekstitaidollisten silmien läpi ja miettinyt millaisia retorisia keinoja niistä löytyy. Kenties minusta sittenkin sukeutuu kriittinen lukija!

Vaikeaa on kuitenkin tasapainotella kirjoituksiin ja pääsykokeisiin lukemisen kanssa, sillä luovutan edelleen niin helposti. Jos puheen tyyliseikat eivät kerralla aukene, siirryn suosiolla tetriksen tai jonkun muun aivottoman pelin pariin eikä historian lukeminen tule kuuloonkaan. Tiedän, typerää ja laiskaa, mutta niin helppoa. Pääsykokeisiin lukiessa iskee myös helposti ahdistus lukemisen määrästä: tuhansia sivuja vielä jäljellä. Tällaisiin epätoivon hetkiin tepsii kuitenkin pilkkominen ja selkeiden tavoitteiden asettaminen: tammi-helmikuussa Suomen historiaa, maalis-huhtikuussa maailmanhistoriaa ja toukokuussa kertaamista. Toisaalta tällaisia suunnitelmia täytyy noudattaa, koska muuten hommat kasautuvat ja lopulta kosahtavat. Motivaatio pitää siis hyväksikäyttää silloin harvoin kun se käy kylässä ja muuten vain tyytyä puurtamaan. Noh, helpommin sanottu kuin tehty kieltämättä.

Tällaisen motivaatiopuheen jälkeen täytyy kyllä tehdä kerrankin niin kuin itse sanoo ja siirtyä sängylle lukemaan. Toivottavasti tuo ovela katti, joka kerällä makoilee sikeässä unessa, ei saa minua mukaansa unten maille.

Jumijumitusta

Onko niheämpää asiaa kuin olla sairaana kesällä? Joo, ei todellakaan. Ärsyttää kun pitäisi huhkia huoneen siivoamisen, kirpparitavaroiden ja reilisuunnittelemisen parissa ja päässä tuntuu siltä että se on täynnä sahanpurua. Onneksi vaivaan löytyy myös lääke: jäätelö! Saa nähdä pureeko tämä ihmetroppi flunssaan vai täytyykö turvautua toiseen melkein yhtä ihmeelliseen lääkkeeseen eli buranaan.

Noh, olo on mitä on. Tärkeintä on kuitenkin se, että interrail-reissu näyttää koko ajan lupaavammalta! Varasimme eilen hotellihuoneen kahdeksi yöksi Pariisista ja suunnittelimme muutenkin reissua taas hieman. Blogikin on jo tehty ja täydessä toiminnassa, mutta toistaiseksi se pysyy meidän neljän suunnittelupäiväkirjana. Heinäkuun 29.päivä osoite julkaistaan kuitenkin viimeistään!

Ei mulla sen ihmeempiä, nautiskelen täällä kauniista kesäpäivästä sujuvasti koneen ääressä kissojen kanssa. Kohta pitäisi suhautella kaupungille.

Senkin nurkkapatriootti!

Hohohoo, rikon normeja ja laitan päivän toisen postauksen. Oon aika rebellious chick! >:D

Toisaalta, aina löytyy keinoja välttää (itse asiassa kerrankin hieman mielenkiintoista) yhteiskuntaopin lukemista. Kyseessä siis vika kurssi, Euroopan unioniin littyen. Alkupuoli on kivaa, sillä se on historiaa. Jotenkin mun tutkaan vaan jää ne vuosiluvut, nimet ja valtapolitiikan pragmaattiset syyt eikä suinkaan ne kauppakirjan solmimisen perusteet. Hu oh, voin sanoa vielä kerran että inhoan, vihaan, epätykkään ja loathaan tätä ainetta niiiin täysillä (pakko päästää tällaisia epäsuomen kielisiä paineita pois esseen jälkeen, puuh). Onneksi viikon ja kahden päivän päästä historia.

Mutta nyt musaiikkia kirjoittajille...

...kun tuntuu siltä että pää räjähtää, kuuntele seuraavat biisit ja nyrkkeile tyynyä vastaan. VINKKI! Vielä tehokkaampaa on jos kirjoitat kangastussilla kyseiseen säkkiin maagisen kirjainyhdistelmän Y, T ja L. ARGH!





...kun kaikki kaatuu päälle, kuuntele seuraavat biisit ja ota pala kakkua. Kyllä se siitä. VINKKI! Nämä biisit soveltuvat hienosti etenkin kirjoitusaamuun, jopa kymmenen minaa ennen h-hetkeä. Dermatologisesti testattu!





...silloin kun ei kiinnosta mikään, ihan sama vaikka äikkä/matikka/kemia/hissa/ruotsi/(insert random oppiaine here) menis ihan penkin alle.





...sitten kun kaikki on ohi. Oih sitä autuutta!



Lopuksi hieno ylijäämäbiisi (vain tähän listaukseen), kivan lyhytelokuvan taustalla.

Jeejeejee

Löysin uuden kivan joulukalenterin, på svenska! :) Ihan vain sitä tulin ilmoittamaan siis. Ja sitä että yhteiskuntaopin lukeminen on tosi tuskaista, nääh.

Möyh

Vaihdoin ulkoasua (kuten varmaan huomaa, köhköh), jee. Muuta tekemistä mulla ei oo oikein tänään ollut. Aikaisen edellisaamun jälkeen univelkaa oli vissiin jäänyt kivasti, joten tänään nousin kunnolla vasta kuudelta. Illalla...

Eilen oltiin siis Abi-päivillä Oulussa, mikä oli ihan jeesiä. Hengailin kyllä lähinnä humanististen alojen puolella, mutta löysin pari juttua jotka oli ihan kiinnostavia. Jäin sitten vielä kaupungille ja menin puoli kuuden junalla Ylivieskaan, josta Toholammille. Nyt oon ollut täällä yhden päivän ja huomenna mennään Ouluun takasin kun Aleksilla on synttärit.

Pitäisi varmaan alkaa lukemaan kokeisiin kun ens viikonloppuna on festarit ja sen jälkeen suoraan koeviikko. Pitäs myös lukea jo kirjoituksia varten, toi reissu innosti kyl lukemaan kun pitäis saada hyvät arvosanat.

Mut joo, eipä tässä enää mitään. Oikeastaan yhtään mitään, juu.

Kaiser Chiefs - Ruby

Meidän mutsi on levoton strutsi

Kutominen on kivaa, mutta kivointa on huristella Transformerilla pitkin poikin kangasta ja kuunnella Leevi and the Leavingsia, siinä on tunnelmaa voin sanoa :)

Tein myös aika köyhiä muffinsseja, siinä ei ollut juuri tunnelmaa.

Tangerines - so cheap and juicy!

Jag skulle vilja teckna men det här saken som kallas KIRJOITUKSET är emot mina luster...

Jag skulle också vilja ha dessa skivor, skulle jag få mycketmycket pengar...?

TACKSÅMYCKET!

Ahdistus

Mulla ahdistaa tällä hetkellä moni asia.

• NÄLKÄ! Hyvin ymmärrettävä ja luonnollinen reaktio, mutta jääkaappi on kaukana ja täynnä tyhjää (ainakin sellaista mitä mä söisin)
• KOULU! Tämä sisältää kaiken uusintakokeista läksyihin ja aineenkirjoituksista vastuuhommiin. Tuskaa...
• AUTOKOULU! Joo, huomasin jo että musta ei luultavasti kovin hyvää kuskia ainakaan lähiaikoina ole tulossa ja teoriaakin pitäisi (muka) jaksaa lukea. Ja Petee, mikset sä soita...
•  SYNTTÄRIT! Huomasin että senkin aika olisi tässä kuussa, enkä mä oo mukana yhtään! Synttärit ei saa tulla huomaamatta, se on ihan tyhmää, hmph. Kaiken lisäksi vielä autokoulun finaali alkaa sitten samalla lähestymään...

lopuksi vielä se kaiken tiivistävä, eli

• ELÄMÄ !!!

Se tunne kun luulee että on maanantai ja onkin perjantai

Että oeoe vaan, kolmen päivän sairastamisen jälkeen palaaminen tuttuun arkeen tuntuu tylsältä ja varsin ankealta, mutta viikonloppu siihen perään on ihan piristävä lisä. Ainoa huono puoli siinä onkin sitten se, että viikonloppu vaikuttaa täysin tyhjältä. Ei minkäänlaista suunnitelmaa tai ajanvietettä, paitsi illalle. Ja hei, pitäiskö sitä uhrata kaikki päivät rästitehtäville? No way!

Tähän väliin tekis mieli heittää mainosmainen "Vaivaan on myös lääke, piip piip", mutta tällä hetkellä sellaista ei ole näköpiirissä. Olen usein kehunut itseäni yksin viihtyväksi ja itsenäiseksi tyypiksi, joka ei tarvi muita ihmisiä viihtymiseen. Mutta pitää ilmeisesti syödä sanansa ja katsella itkua tiipertäen Poirotin ja Housen dvd-bokseja ja kaipailla kaukaisten kavereiden perään, voi nyyhky :'(

Tämä jääköön tähän, hejdå vaan..

Kysyn vaan...

Kysyisin vaan että miksi kaksi mun kavereista on samana päivänä Lapin Kansassa oikein kuvan kera! Kantsii googletella, myös sinä assisassisson, näet kauniin pidätyskuvasi <3

Ja mitä mä tein tänään ja yleisesti elämässäni? Hengailen yksin kotona ja teen vohveleita, tietysti!

Eikä mun kynsi suostu lakkaantumaan.

Ja hissa meni jotenkin.

Sukka.

PFF!

!

(ei, en oo katkera tai mitään :D)

((ja tykkään teistä, vielä...))

(((voi JUUPELI, nyt tuli morkkis >:( )))

Vika on tietenkin aina minussa

np. PMMP - Matoja

En ole nyt vähään aikaan jaksanut mitään kirjoitella, olen ollut ainakin tämän viikonlopun ihan muualla kuin kotona. Niin tai no, perjantai kyllä meni mähöillessä kotona ilman mitään tekemistä :D Mutta lauantai ja sunnuntai on sitten ihan eri juttu.

Lauantaina oltiin aamusta alkaen Rovaniemellä pukua tsekkailemassa. Piti ostaa liivit ym. sälää sovitusta varten ja kengätkin piti olla, pituudesta otettiinkin vähäsen pois. Ostettiin myös kultaiset hanskat, en oo kyllä vielä ihan varma että tuunko käyttämään niitä... Mutta sen jälkeen kerkesi hyvin shoppailemaan :p Niin tai no, mun ostokset oli lopulta tollaiset pienet ristikorvakorut (alennuksessa 1,75€), tekoripset (3,95€, tansseja ajatellen) ja ranskalainen manikyyri -setti (3,95€). Oon aika tyytyväinen noihin risteihin, mutta eteenkin noihin kynsijuttuihin. Pitkällisen viilauksen jälkeen sitten päätin kokeilla tuota oikeaan peukalonkynteeni (joka on tällä hetkellä parhaimmassa kunnossa) ja ihan kivaltahan se näyttää. Kunhan nuo muut kynnet kasvaa niin sitten niitäkin voi laitella, jei.

Takaisin tultuani lähdin melko heti Sannalle, käytiin saunassa ja värkkäiltiin aika myöhään, joten aamulla ei oikein kirkkoon jaksanut lähteä. Sitten vaan vasta leiriltä saapuneen Juliksen (huomatkaa kehittämäni uusi lempinimi!) tykö aikaa viettämään parien päikkäreiden ja puolikkaan pitsan parissa. Oli muuten eka "kunnon" ateria sitten yli vuorokauteen mulle, olin syönyt 28h aiemmin hesessä kanatortilla-aterian! Eli aika hunningolla oon ollut viikonlopun, shame on me. En edes jaksanut lähteä uimaan uintirästejä pois vaan nukuin :3

Niin ja tarkkasilmäisimmät eivät varmasti huomanneet sanaa "opiskelu" oikein missään, eli sitä paikkailen nyt tässä yöllä vielä. Oon ollut niin laiska :<

PLUS kuunnelkaa PMMP - Se vaikenee joka pelkää suunnilleen neljän minuutin kohdalta eteenpäin, ah <3

Hallitsematonta tuskailua

Nimittäin minulla oli tänään hammaslääkäri.

Joskus ala-asteen hämärissä varmasti kaikilla oli jonkinmoinen hammaslääkäripelko (dentofobia), mutta ainakin mulla se laantui sitten myöhemmin ja nyt voin jo purra hammasta yhteen (kuvainnollisesti) ja kestää sen kuin nainen. Mutta tänään oli kyllä sen luokan kauhunhetkiä, että huhhuh! Jos viisaudenhampaan poisto kuuluu omaan kokemuspiiriisi niin voit varmasti ymmärtää tuskaani...


Mutta se siitä. Nada, zip nothing. Turha levittääb enää yhtään enempää kauhutarinoita kyseeseen aiheeseen liittyen, voin vain sanoa että sattui ihan prkleesti ja olen varsin onnellinen, että se on ohi!


Mutta niin, ei kai mulla muuta... Kuinka tylsä ihminen mä oikeesti oon?

Blogikirjoittamisen sietämätön keveys

Mullapa nyt irtoaa tätä bloggailua, on se jännä :D Mutta terveisiä taas lusmulinnasta, täällä ollaan tiukasti tehty ei-mitään. Mitä nyt turhia rehkimään, samalla linjalla oltu since ´93.

Mutta kiitos Annikan fb-viestittelyn, muistin jo kauan sitten haudatun projektin, joka tunnetaan yleisesti nimellä nuttu. Noin vuosi (vai oliko se kaksi?) sitten innostuimme, kiitos Niinan, nuttujen neulomisesta etiopialaisille vauvoille. Ja tuloksena oli yksi valmis hugenuttu, yksi puolivalmis mininuttu ja yksi epämääräinen nuttu. Jotka tälläkin hetkellä lojuvat tekijöidensä kaapeissa unohdettuina. Itse tunnustan osuuteni toiseen nuttuun, jonka takakappale on edelleenkin aika keskeneräinen. Kaikki kunnia kuitenkin tuolle herättäneelle fb-viestille, jonka takia kaivoin tänään rakkaan nuttuni naftaliinista ja jatkoin sen näpertämistä. Olisi ollut kivaa tehdä sitä nuokkarilal yhdessä muiden kanssa, mutta en sitten päätynytkään sinne, vaikka aluksi se oli suunnitelmissa. Mutta kukapa nyt kylmässä ilmassa haluaisi polkea, en minä ainakaan :p Mutta ohessa kuva keskeneräisestä nutusta (ja meidän vauvasta joka ilmeisesti haluaisi sen itselleen...).

Laiska päivä, olen vätys. Voisin ottaa nyt vihdoin itseäni niskasta ja edetä noiden uskonnon itsenäisten muistiinpanojen kanssa. Eli sayonara vaan, buddhalaisuus, sekä toivottavasti myös japanin & kiinan uskonnot, kutsuvat!

Choloepus didactylus

Tuntuuko tutulta? Ainakin mulla täällä tällä hetkellä, eihän mulla tietenkään ole muuta tekemistä kuin roikkua nettiavaruuden bittipuussa (eli in finska: olla in da fb). Matikkaa ei oo koskaan ollut, siitä mitään läksyjä tule. Ja ei mulla mitään muita kiinnostuksen kohteita ole, muuten vain ostin kaksi lankakerää. Ja nukkuminen, pah. Kuinka yliarvostettua.

Että näin.

PS. tanssiminen on kivaa, kunhan pääsee niistä tuskaisista harjoituksista omiin koloihinsa treenaamaan :3

Haikailua

Huokaus. Mä haikailen kaipailua tällä hetkellä, mulla kun ei ole oikein mitään mitä palavasti haluaisin, tehdä tai kokea. Kaukorakkaus tarkoittaa n. 20 minsan pyörämatkaa (jonka taittaa vielä nopsempaan autolla, liiankin usein...), loma meni ja kouluhommissa ei ajatuksia riitä muuhun kuin laiskotteluun, ja aikakin kuluu ihan tarpeeksi lujaa, hyvä että pysyy vauhdissa. Ja kaiken päälle, mun sormi on kipeä! Musta tuntuu, että tällaisesta elämän tuskattomuudesta ja omien hampaiden aikansaannoksesta ei kantsi valittaa liikaa, tulee muuten oikeasti tyhmä olo. Mutta mitä voi, kun kaikissa kivoissa kirjoissa ja biiseissä ois just nyt sellaista inspiraatiota ilmassa. Mä haluan taiteellista tuskaa ja paloa, yhy :((

Nojoo, en halua. Mä vaan yritän revitellä, olen jotenkin niin tylsän tasainen ja ennen kaikkea LAISKA tällä hetkellä. Kirja on luettu (kiitos pelikaanimies!), mutta kummasti tuo matikka ei irtoa päästä. Noh, onneksi on muitakin läksyjä joita tehdä :) Pitäs vaan saada edes pari plussaa haaviin, en halua joutua Mikon lusmuilijalistalle. Minkä sille voi kun on niin pirun hidas viittaus, sieltä kun tietyt kraakkujat ovat liiankin innokkaita tauluilijoita...

Hmph, tuntuu vähän siltä että tästä on tulossa turhan vinetyksen blogi.

Siivotonta meininkiä

GAAH; täällä ollaan siis siivoamisen merkeissä, mikä ei ole ollenkaan nice! Mun koeviikon aikainen stressini näkyy hyvin vahvasti huoneessani, joka kirjaimellisesti räjähti kun ei jaksanut tehdä oikein mitään. Ja nyt olisi sitten aika korjata jäljet, huoh. No, ainakin sitten kun tulee kotiin takaisin niin pääsee mähöilemään omaan putipuhtaaseen sänkyyn ja vaikka uimaan tuossa lattialla (jota ei yhteen väliin juuri näkynyt, krhm..).

MUTTAS; mä lähden tänään Helsinkiin! Ihihihi, kun on niiiiin jännää. No joo, oon kyllä käynyt siellä monesti, mutta aina vain hujauttanut ohitse, sivulta, yli tai lävitse. Nyt pääsen siis varsinaisesti ekaa kertaa ihan olemaan kys. cityssä, wou! Ja koska olen jo löytänyt ehkä tulevan vanhojentanssipukuni, niin saan rauhan sen etsimisestäkin (mutta ainahan sitä voi katsella :p).

NIIN SIIS; olen tanssimassa vanhojentanssit, pari löytyi, rahaa riittää ja intoa löytyy. Tanssiminen on kivaa (hehehe, ekojen tanssitreenien jälkeen on hyvä sanoa). Ja parihan on aivan perfecto mulle, kunhan ei vain tuskaannuta toisiimme vähän liikaa kun kaikki ei sujukaan kitkattomasti :) Mutta onneksi tämäkin asia järjestyi, mitä parhain päin. Ja ois se ollut tylsää jos olis joutunut katsomaan vierestä kun muut on nätteinä, mä olisin vaan istunut katsomossa ja mässännyt - kuten viime vuonna...

AINIIN; se siivoaminen! :D Au revoir, I'm gone!


// näin myöhemmin voin sanoa, että oli aika siivotonta menoa Helsingissäkin :D PÖLLÖ, KIVIPIIRA, PIIRAS, vai miten se olikaan? :))

Seinäruusu

Tällainen tilannepostaus tällä kertaa eli 'häät'/nimiäiset @ Luusua. En mitenkään vähättele näitä partyja, ne eivät vain tunnu niin virallisilta ja tönköiltä, kuten häät yleensä miellän. Ja hyvä niin. Tunnelma on kotoisa, mutta tällaiselle vähän pidättyväiselle ihmisille (näin ensialkuun ainakin), eivät oikein mitkään sukulaisjuhlat istu mulle. Mutta ei siinä, varmaan sitä sitten vanhempana sekin on helpompaa (argh, lakkiaiset...).

MUTTA TUPLA-ARGH: söin karkkia !!! En edes muistanut orastanutta karkkilakkoa, vasta kun se oli jo liian myöhäistä :(Vedin siis neljä karkkia nassuuni autuaan tietämättömänä petturuudestani. Tästä on seurattava rangaistus, ankara sellainen! Nyt tärkein tavoitteeni on kuitenkin totaalikieltäytyminen jatkossa, sano ei karkille olkoon siis iskulauseeni, sitten jouluna saa vetää konvehteja hyvällä omatunnolla (tällä menolla NAAT!)

Mutta partyista vielä se, että vauva on söpö :) Jos joskus (toivottavasti) saan jälkikasvua, toivon niiden olevan yhtä hiljaisia ja helppoja :P Ei kuitenkaan mitään vauvakuumeilua sen suuremmin ilmassa, sorry!

Saatan vielä jatkaa myöhemmin, mutta nyt pitää lopettaa. En halua että kukaan täti tulee ihmettelemään raapusteluani. Haluan pysyä tällaisena läpinäkyvänä seinäruusuna.