Oih ja voih

Voi syksy ja ihana melankolia, joka jo 1600-luvulla tunnettiin (historian opiskelijan pakollinen huomio!). Tuo n. 6,66 tunnin kestoinen valoisa aika, joka yleensä tulee todistettua luentosalien ikkunoiden läpi, ei riitä pitämään sisäistä suomijurriani pirteänä. Onko siis mikään ihme että Spotify:sta kajahtavat useammin System of a Downin hevijollotukset kuin kesäisen pirteä Maria Gasolina?

Olen huomannut vuosien saatossa kuinka tiettyinä vuodenaikoina musiikkimakuni muuttuu ja esimerkiksi keväisin hakeudun Anna Järvisen tai Olavi Uusivirran pariin. Mitään jyrkkää rajaa (tyyliin huhtikuun vika päivä Zen Cafe ja toukokuun ekana päivänä vaihtuu John Fruscianteen!) ei tietenkään ole, mutta ilmojen vaihtuessa myös oma soundtrack muotoutuu uudenlaiseksi. Voi toki miettiä johtuuko tämä itse musiikista tai sen tyylistä vai siitä, että liitän tiettynä aikana kuuntelemiini biiseihin sen ajan kokemuksia.

Okei, pakko sanoa et heti kun kirjoitin tuon John Fruscianten nimen niin piti tietenkin heti ettiä joku biisi soimaan taustalle :D

Tänä syksynä (tai talveksihan se taitaa jo kääntyä) olen löytänyt uudestaan yläasteen suosikkini SOAD:in, mutta suosittuja ovat olleet mm. Dido, jonka toiseksi uusimmalta levyltä löysin monta uutta suosikkia, sekä ihan viime päivien perusteella Yann Tiersen. Tiersenin instrumentaalibiisit sopivat hyvin etenkin opiskelumusiikiksi ja olenkin esseiden naputtelun ohella kuunnellut hänen musiikkinsa lisäksi ruotsalaista Detektivbyrånia.

Olen huomannut että viime aikoina olen täällä julkaissut postauksissani lähinnä biisejä, ja useimmiten musiikki tuokin minut tänne. Ehkä jonkinlainen musiikkiblogi olisikin passeli, mutta toisaalta se kuulostaa vähän turhan vakavalta: ihan niin kuin pitäisi julkaista jotain viiltäviä syväanalyysejä ja pohtia syntyjä syviä. Kuuntelen musiikkia todella paljon, joka päivä varmaan useammankin tunnin ajan, ja useimmiten haluaisin jakaa niitä tunteita ja tunnelmia, mitä jokin biisi herättää. Tunteiden auki kirjoittamisen sijasta haluaisin kuitenkin että tunteet välittyvät sen biisin kautta.


Tämän kirjoituksen aikana on julmasti hyväksikäyttäen soitettu seuraavia kappaleita:

http://youtu.be/nwqL-wIIkDI
diippiä John Frusciante -kamaa (mukana myös Josh Klinghoffer, nykyinen RHCP-kitaristi)

http://youtu.be/rlj0Pt19fuA
Yann Tiersenin biisi, laulaja on Dominique A (live-versio Spotify:ssa parempi, laulajan soundi viiltävämpi)

http://youtu.be/XFkzRNyygfk
edellisen videon kautta päädyin sitten tähän :D Radiohead ja Creep. Ah tätä melankoliaa.

Älä suomi, sinä norja ja korea!

Ah, tämä jo jonkin aikaa luonnoksissa kellinyt otsikko kaipasikin jo huomiota ja julkaisua! Vitsi lähti liikkeelle jo huhtikuussa jossain Baltian päällä kun matkasimme Marjutin kanssa Istanbulin ihmemaasta kohti (nyt kotoisaa!) Helsinkiä. Eipä silloin tiennyt tyttö että samalla lennolla luettavana ollut Helsingin yliopiston pääsykoekirja olisi jo viiden kuukauden kuluttua uudelleen käsittelyssä, nyt kyseisen opinahjon esseetä varten. Voin sanoa, hieman hajottaa (mutta viikon päästä enemmän, silloin on deadline, ehe ehe).

Koulu krhm, siis yliopisto (joka on Suomen ainoa huippuyliopisto, paras ikinä, briljantti yms. ainakin jos näitä kaikkia kurssien alkuhöpinöitä uskoo...) on alkanut ihan jepasti, mitä nyt asioiden tekeminen tuntuu hieman oudolta n. 8 kuukauden kesäloman jälkeen. Uusia ihmisiä on joka puolella ja nimimuisti alkaa pikku hiljaa selvitä siitä alun ylikuormittumisesta. Olen jo meinannut sotkea itseni moneen hommaan mukaan, mutta onneksi sisäinen laiskurini on hidastellut tahtia sopivasti. Eka hönä lintsauspäiväkin on jo takana kuten myös viime hetken esseenpalautus, mikä osoittaa että joka syksyiset kauniit ajatukset ahkerasta opiskelusta ja omien opiskelumallien uudistamisesta ovat yhtä häilyviä kuin aina muulloinkin. Ah, siellä se sisäinen alisuoriutujani edelleen on ♥ 

Mitäs muuta sitten..? Noh, elämä Helsingissä on aika helppoa ja hämmentävän normaalia eli mitään ihmeempää tajunnanräjäytystä ei sitten tullutkaan (pettymys). Kaiken kaikkiaan elämä täällä 10 kilsan päässä keskustasta on aika samanlaista kuin Kemptonissa. Monen sortin kauppoja, palveluita ja häppeninkejä kyllä löytyy mut silti löhöän kotona ja katson Siltaa (hyvä sarja!) ja vedän herkkuja nassuun. Pleikkarin ja HP nelosen pelaaminen on myös kivaa...

Tähän loputtomaan laiskuuteen ja sen ylistykseen olis varmaan hyvä lopettaa, MUTTA pakko sanoa et taidan aloitella tokan esseen kirjoituksen just nyt. Ihan vain kumotakseni kaiken minkä sanoin aiemmin.

Tajunnanvirtaa lauantailta ja sunnuntailta, jolloin katsottiin yksi tv-sarja (n. 10h), syötiin paljon (∞ kcal) ja käytiin vain lähikaupassa ja kissan kanssa kierros talon ympäri. Sounds like a perfect weekend to me (toim. huomio)

Joidenkin koulupäivien maisema

Kaikki Veneeseen

Kun kaikki ovat veneessä, niin kaikki on hyvin. Onhan se nyt paljon mukavampaa kun kaikki ovat veneessä ja kun kukaan ei jää sen ulkopuolelle. Sitten veneestä käsin voidaan vaikka yhdessä kalastaa tai tehdä jotain muuta mukavaa.
No jätetään veneen spekulointi sikseen, ja keskitytään olennaiseen, eli minuun. Minulla oli tänään niin hullun mahtavat synttäribileet että ei mitään rajaa. Oli mukavaa kun talo täyttyi iloisista ihmistä, joilla vaikutti myös olevan oikein mukavaa. Kohta tämäkin ilo kuitenkin loppui ja vieraat poistuivat kalkonniemeen. Sitten minä aloin tekemään erityisen jänniä juttuja. Mutta niistä ei kerrota nyt. Lopulta tärkeintä oli, että kaikki olivat veneessä ja muurahaiset olivat päällekkäin siellä ladossa.
Jottei tästä tulisi liian sekavaa kerron nyt hieman alkuviikon tapahtumia maanantaista lähtien. Maanantaina ymmärsin, että muumit ovat hyvä sarja. Katsoimme niitä äitimme kanssa ruotsiksi. Tiistaina kävin hieman kirpparilla. Sieltä ostin hienon leningin ja tossut. Tiistaina oli sitten siivouspäivä. Ajattelin siivotessani koko ajan anniinaa, ja ihmettelin hänen käsittämätöntä siivoiusvimmaansa. Torstaina sitten olikin vapaapäivä. Silloin olin juliuksen kanssa. Nyt onkin sitten perjantai, ja minusta elämä on mukavaa.
Noniin ehkä tämä nyt riittää. Ja ainiin Aapo on muuten tosi kiva!

Testing testing

Olen nyt vihdoin päässyt pureutumaan gif-animaatioiden villiin maailmaan, mutta mitään syvällisempää tulosta ei ole vielä syntynyt. Lisää on tulossa, kunhan pääsykokeet ovat ohitse.

Aurinko aurinko blaa blaa

Historian raskas taakka

Kannan maailmanhistorian raskasta taakkaa huomenna noin klo 16-23 aikaan. Puhumattakaan yhteiskuntaopista, englannista, matematiikasta tai äidinkielestä. Jep, lukulomamatkailun ihania kiroja <3

abiabiabiabiabiabiabiabiabiabiabiabi

Keskeneräisyyden mestari

Into aloittaa aina jotain uutta, jonka sitten voi unohtaa kaapin perälle seuraavaksi kuukaudeksi. Yup, sounds familiar.

Tällä hetkellä neljä keskeneräistä neuletyötä (kahdet sukat, yhdet lapaset, yksi huivi). Parhaimmillaan tasolla toinen valmis, toinen aloittamatta. Note to self: hommaa ne toiset puikot ja tee kumpiakin samalla aikaa.

Piirroksista vaiheissa on (edelleen, aina ja ikuisesti) äidinkielen sarjakuva. Kerronta on luokkaa "A syntyi, eli, kävi kaupassa ja kuoli". Mielellään kaikki tuo kahdessa ruudussa, kolmessa jos tekee tiukkaa. Että mestariteos tekeillään. Myös muuan nakertava lintunen jäi kaulasta alaspäin aika alastomaksi, värittäminen on tylsää.

Ei sitten puhuta mitään kirjoituksista, kiitos.

Keskeneräisyys on kaunista, eikö niin? 8)

// tässä muuten pari mun suosikkikuvaa tosta sarjiksesta. Ilmeet on lähes HC-Anniinan tasoisia :DD

Puffins

Sain idean äikän työhön.

puffins and a random white bird (seagul?) - 20.1.2012

Surprising surprises

Olen yllättänyt ja ylittänyt itseäni viime aikoina aika paljonkin.

bird sketch 19.1.2012

Yllätyksellistä on ollut mm. se, että lainasin tänään kirjastosta runokirjan, joka olisi tosin ollut kivempi alkuperäiskielellä (eli på svenska). Olen myös noudattanut lukemisaikataulujani, joita on siis kaksi kipaletta, ja vieläpä aika innoissani. Jännittävää huomata kuinka kiinnostus vaihtelee: viime viikolla luin päivän aikana kokonaisen historian kirjan ja lusmuilin täysin muista aineista, tällä viikolla taas muut aineet innostavat ja historiasta on selvästi saatu pieni yliannostus. Viimeinen yllättävä seikka, joka mieleeni tulee tällä hetkellä (väitän etten ole niin tylsä että vain kolme asiaa olisi tapahtunut, en siis vain muista niitä muita!) on aikaisin herääminen. Tänä aamuna uni loppui jo viisi yli seitsemän, kun esimerkiksi tiistaina herääminen venyi puoleen asti. Kun huomioon ottaa vielä sen, että koulu on alkanut kumpanakin aamuna kahdeksalta, on 25 minuutilla todellakin merkitystä!

blue yellow macaw 19.1.2012

Itseni olen ylittänyt hyvin paljon viime aikoina palaamalla vanhan harrastuksen pariin. Olen nimittäin asettanut itselleni epäviralliseksi uudenvuodenlupaukseksi tavoitteen piirtää joka päivä. Päivittäinen rustailu ei ole ihan onnistunut enkä siihen ole pinnistellyt, mutta A5-kokoiseen luonnoskirjaan on ilmestynyt kuvia ihan lupaavalla tahdilla. Nyt tuskailen skannerin kanssa, haluaisin nimittäin mielelläni laittaa joitain piirroksia tännekin. Mutta eipä vielä onnista, täydellinen neonkeltainen sävy ei vain suostu piirtymään näytölle...  Onneksi olen tykästynyt mustavalkoiseen jälkeenkin, joten jotain näytteitä tänne voin laittaa.

Alituksista ja tylsistä hetkistä ei nyt puhuta, joten taidan jättää tämän kirjoituksen tähän. Puff, olen nopeiden lopetusten mestari. Kuin seinään.

Du som aldrig gått ut ur ditt trädgårdsland

Du som aldrig gått ut ur ditt trädgårdsland,
har du nånsin i längtan vid gallret stått
och sett hur på drömmande stigar
kvällen förtonat i blått?
Var det icke en försmak av ogråtna tårar
som liksom en eld på din tunga brann,
när över vägar du aldrig gått
en blodröd sol försvann?
  
- Edith Södergran, Dikter

Olen toki, sen vain tiedän

Huomasin just että Hassisen kone on ihan jeesiä musaa, mulla ois inspistä vähän kaikkeen, tarvitsen (taas) uudet mustat tussit ja vesi on hyvää <3

Lisäksi löysin taas jotain aivan täydellistä, kierrätän omaa kuvatustani viime joulukuulta välittääkseni sen täydellisyyttä.

Ah.

I used to hate Tuesdays

Kun kello on yksi aamupäivällä ja aurinko paistaa, on tämä biisi vain täydellinen siihen hetkeen. Ah.

 The Velvet Underground - Sunday Morning

Muzik

Tunnen juuri nyt syvää halua harppoa levykauppaan samalla tyylillä kuin toissapäiväinen päivystyslääkärini (eli ensin pää ja sitten vasta jalat) ja lunastaa herkkiä naislaulajia roppakaupalla levyhyllyyni.

Anna Järvinen - Anna själv tredje

Yona - Pilvet liikkuu, minä en

Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet - Vi sålde våra hemman

 Can I haz..?

New look!

Vaihdoin ulkoasua ja täytyy sanoa, että vihdoinkin me likey <3 Mutta kommenttia saa antaa, etenkin jos häiritsee, että oma naama näkyy noin kolmen pikselin kokoisena, hui kauhistus :oo

C'est parfait

Etsi lisää samankaltaisia artisteja kuin Yona Myspace-musiikki -sivustolta

Ilta on täydellinen, etenkin seuraavaa reseptiä noudattaen.

Olen myös saanut hieman inspiraatiota eräästä leffasta. 

(pic)

Tämä ei jää tähän.

Kuvituksia

Kunnianosoitus taskusonnille (RIP wherever you are..) & aivomössöä

Mä tykkään sarjakuvista. Itse asiassa mä tykkään piirtää sarjakuvia, niiden lukeminen on ihan eri juttu (eikä vielä täysin sisäistetty).

Kirjoittaminen ja piirtäminen eivät erikseen ole mulle mitenkään erityisiä taitoja (kun oon vähän kökkö kummassakin), mutta kun ne yhdistää niin onnaa paremmin :)

Annis <3

Yritän jatkossakin piirrellä jotain tänne, kunhan alkaa inspaamaan. Yleisimmiten tietenkin yöaikaan ;)

Sunday morning

Was a nice morning. But the day was even nicer.

especially at evening...

Graur

Miksi en pidä tästä päivästä?

• viisaudenhammas kummittelee poissaolollaan: tiedän kyllä, että et aiheuttanut vaivaa, mutta voisitko antaa leukani olla rauhassa. Kohta kaverisikin lähtee samoille teille, niin et ole yksinäinenkään. Kiitos ja näkemiin, au revoir bon voyage!
• vanhojentanssit: tanssii, ei tanssii, pari, ei paria, innostus, ei innostusta, rahaa, ei rahaa. Mihin tässä nyt lopulta oikein tullaan?
• sosiaalinen ahdistelu: no en nyt tiedä krhmkrhm, mikset kysy vaikka Ullaa tai jotain muuta... Ja ei, en kyllä nyt ihan tiedä minne ne turhat liput voisi laittaa. Uhumhum, kylläkyllä, niinniiin, juujuu, heihei...
• netin lagaus: Happy pets takkuaa :( Ja aivojeni lahoamisen sivutuotteena syntynyt aiempi blogikirjoitus katosi sen sileän tien. Juuri kun oltiin vähän päästy etenemään.

Onneksi löytyy myös ilon aiheita: matikantunnit ("seitsemän lapsen pers... perhe"), vapaa-aika, musiikki, kisut (turvallisesti oven takana :p),  sekä uinuilu lattialla unilelun kanssa :))

---

 Vitsit, tekis pitkästä aikaa mieli tehdä jotain taiteellista. Phyh, kuulostaapa dramaattiselta :D Mutta nyt on sellainen täytenäinen olo, pitää saada tehdä jotain luovaa ja vapauttaa ajatukset. No, sitä ennen ehkä tuo enkun aine kasaan. Sitten voisi kokeilla noiden lautasliinojen kanssa jotain... Ajatus juoksee jo siihen suuntaan, että kohta olenkin ihan muissa maailmoissa, kuin PG:n kirjoitusten parissa. Siispä heti toimeen! ;)