Yleisön pyynnöstä

Möö.

Yleisin tervehdykseni joka osoittaa sitä lämpöä ja rakkautta, jota sosiaalisissa kontakteissani jakelen ah niin antoisasti.

Ei mulla kyllä ihmeempää ole meneillään. Helsinki on oikein kiva paikka, jos unohdetaan se, että koivut yrittävät ei-niin-hiljalleen tukehduttaa mut. Kouluhommat on melkein finaalissa ja enää yksi essee kiusaa minua. Onneksi aihe on kuitenkin jokseenkin rakas ja vie helposti mukaville sivuraiteille, kuten googlen kuvahakuun. Siitä inspiroituneena seuraavat gif-animaatiot. Vivien Leigh ja Clark Cable, ah.

t. FanGirl_93

Oih ja voih

Voi syksy ja ihana melankolia, joka jo 1600-luvulla tunnettiin (historian opiskelijan pakollinen huomio!). Tuo n. 6,66 tunnin kestoinen valoisa aika, joka yleensä tulee todistettua luentosalien ikkunoiden läpi, ei riitä pitämään sisäistä suomijurriani pirteänä. Onko siis mikään ihme että Spotify:sta kajahtavat useammin System of a Downin hevijollotukset kuin kesäisen pirteä Maria Gasolina?

Olen huomannut vuosien saatossa kuinka tiettyinä vuodenaikoina musiikkimakuni muuttuu ja esimerkiksi keväisin hakeudun Anna Järvisen tai Olavi Uusivirran pariin. Mitään jyrkkää rajaa (tyyliin huhtikuun vika päivä Zen Cafe ja toukokuun ekana päivänä vaihtuu John Fruscianteen!) ei tietenkään ole, mutta ilmojen vaihtuessa myös oma soundtrack muotoutuu uudenlaiseksi. Voi toki miettiä johtuuko tämä itse musiikista tai sen tyylistä vai siitä, että liitän tiettynä aikana kuuntelemiini biiseihin sen ajan kokemuksia.

Okei, pakko sanoa et heti kun kirjoitin tuon John Fruscianten nimen niin piti tietenkin heti ettiä joku biisi soimaan taustalle :D

Tänä syksynä (tai talveksihan se taitaa jo kääntyä) olen löytänyt uudestaan yläasteen suosikkini SOAD:in, mutta suosittuja ovat olleet mm. Dido, jonka toiseksi uusimmalta levyltä löysin monta uutta suosikkia, sekä ihan viime päivien perusteella Yann Tiersen. Tiersenin instrumentaalibiisit sopivat hyvin etenkin opiskelumusiikiksi ja olenkin esseiden naputtelun ohella kuunnellut hänen musiikkinsa lisäksi ruotsalaista Detektivbyrånia.

Olen huomannut että viime aikoina olen täällä julkaissut postauksissani lähinnä biisejä, ja useimmiten musiikki tuokin minut tänne. Ehkä jonkinlainen musiikkiblogi olisikin passeli, mutta toisaalta se kuulostaa vähän turhan vakavalta: ihan niin kuin pitäisi julkaista jotain viiltäviä syväanalyysejä ja pohtia syntyjä syviä. Kuuntelen musiikkia todella paljon, joka päivä varmaan useammankin tunnin ajan, ja useimmiten haluaisin jakaa niitä tunteita ja tunnelmia, mitä jokin biisi herättää. Tunteiden auki kirjoittamisen sijasta haluaisin kuitenkin että tunteet välittyvät sen biisin kautta.


Tämän kirjoituksen aikana on julmasti hyväksikäyttäen soitettu seuraavia kappaleita:

http://youtu.be/nwqL-wIIkDI
diippiä John Frusciante -kamaa (mukana myös Josh Klinghoffer, nykyinen RHCP-kitaristi)

http://youtu.be/rlj0Pt19fuA
Yann Tiersenin biisi, laulaja on Dominique A (live-versio Spotify:ssa parempi, laulajan soundi viiltävämpi)

http://youtu.be/XFkzRNyygfk
edellisen videon kautta päädyin sitten tähän :D Radiohead ja Creep. Ah tätä melankoliaa.

Figure this

Muumivoimaa!

Muumivoimalla pääsykokeita kohti!

Muuten vain söpö kissa :3

RANDOM AND I KNOW IT!

Vår vår

AHHHHHH, aurinkoa valoholistille! Inhoan Suomen pimeää talvea, mutta se antaa sangen mahtavan pohjan tälle valon määrän asteittaiselle nousulle. Olo on kuin joulukuussa, sillä suunnilleen lasken päiviä kevätpäiväntasaukseen ja 12 tunnin pituiseen päivään!

Odottamisen ohella voi kuunnella uutta hemppismusiikkia ja herätellä taas kiinnostusta historiaan.

Voisi juoda teetä.

So see you when you're 40, lost and all alone

You think you are complicated, deep mystery to all
Well it's taken me a while to see, you're not so special
All energy no meaning, with a lot of words
So paper thin that one real feeling, could knock you down

Onnellista ateriaa odotellessa (ja muistellessa)

Uh ja ah, joskus on kyllä niin pienestä kiinni mielentila! Musta tuntuu et jos mun pään sisäistä säätilaani ennustaisi joku Aivoilmatieteenlaitos niin se povaisi varmasti sadetta poutapäivänä ja päin vastoin. Aivoni kiihtyvät nollasta sataan, eka ärsyttää kaikki ja kuitenkin pian kaikki on (lähestulkoon) täydellistä.

 Kun on enää viikko H-hetkeen, siihen päivään jolloin rinkat on pakattu ja kaikki vain junan lähtövihellystä vaille valmiina, on tällainen henkinen epätasapainoilu mielestäni kuitenkin sallittua. Jos päivän ainoa juna on täynnä ja yksi matkapäivä menee sittenkin vielä kotikulmilla pyörimiseen, on oikeus masistella. Onneksi pieniin murheisiin löytyy ratkaisu pienten ilojen kautta, kuten halvan hotellin löytäminen sesonkiajan Barcelonasta.

Onnea tuo myös ruoka, joko tulevan ilmaisen hotelliaamiaisen tai sitten menneen muffinssikaakaottelun muodossa. Todellista iloa ei kuitenkaan tuo kaikista mehevinkään croisantti jollei seura ole hyvä :)

It was a happy day :)

Ah

Löysin vanhan musikaalisen rakkauteni <3







hihihi, tunnen olevani jälleen 15-vuotias :D

Mah deiz

Indeed <3

Spring sprang sprung

Mun kevät kuulostaa Anna Järviseltä (jälleen).

Anna Järvinen - En sommardag som stängs av

Anna Järvinen - Lilla Anna

Olen toki, sen vain tiedän

Huomasin just että Hassisen kone on ihan jeesiä musaa, mulla ois inspistä vähän kaikkeen, tarvitsen (taas) uudet mustat tussit ja vesi on hyvää <3

Lisäksi löysin taas jotain aivan täydellistä, kierrätän omaa kuvatustani viime joulukuulta välittääkseni sen täydellisyyttä.

Ah.

Sekavaa sösellystä!

Voisin nyt vähän rikkoa tätä (ah niin ihanaa) pikkupostausten sarjaa ja ehkä ihan oikeesti sanoakin jotain. Wohoo :oo

Mun päivä alkoi kaikinpuolin lupaavasti kun heräsin siinä vartin yli kolme isän puhelinsoittoon, aamu siis venyi vähän pitkäksi. Syytä voi mietiskellä ja osatekijä on ainakin edellisen illan nukkumaanmenoaika (vinkvink, tsekkaa edellisen postauksen ajankohta). Ei siis muuta kuin sängystä ylös ja koneen äärelle, jossa aikaa kului n. 45 minuuttia. Noin kymmentä vaille neljä tajuan, että vartin yli pitäisi olla nuokkarilla ja linja-auton sisäpuolella, matkalla kohti The Roadin keikkaa Sodankylässä. Mission impossible ehkä normi naisihmiselle, mutta ei mulle. Kerkesin itse asiassa käymään kaupassakin :D

Matkalla Sodankylään viihdytin itseäni (en tällä kertaa siis kanssamatkustajia) kirjan lukemisella. HOO, kuinka täydellistä oikeasti on kun voi oikeasti lukea jotain aivan muuta kuin uskontoa ja ruotsia. Matkalukemisena mulla oli Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia, jossa pääsin ihan mukavasti alkuun. Ensin elokuvan katsoneelle kirjan lukeminen on ihan viihdyttävää, mutta onhan se kivempaa lukea eka kirja ja sitten vasta katsoa elokuva. Hieman samanlainen tilanne on True Bloodin kanssa: kahdeksan osaa killuu kyllä jo kirjahyllyssä, mutta mielummin ehkä kuitenkin katson HBO:n täydellistä sarjaa kuin tapailen hieman kömpelöä englantia kirjasta. Tämä on kuitenkin vain yksi poikkeus, edelleen odotan sitä että saan luettua (tai edes aloitettua) Enkelit ja demonit -kirjan ja voin sitten katsoa kys. kirjasta tehdyn elokuvan Jiikkösen kanssa. Sitä odotellessa.

MUTTA NIIN! Keikka oli mitä mainioin ja omena (+ KYLMÄ TONNIKALAPITSA!!!!) piti mut pystyssä keikkariehumisen keskelläkin. Sarastekin oli ihan jees, en kuitenkaan vakuuttunut niin paljon että harkitsisin edes levyn ostoa. Roadin kanssa mietin tovin jos toisenkin, mutta en sitten kuitenkaan lunastanut levyä itselleni. Ehkä joskus toiste. Mieleen jäi kuitenkin rakastavan riehuva fiilis sekä etenkin lyhyenlyhyt raamattuopetus. Kiitos kuuluu siis ennen kaikkea Jumalalle, kiitti niinku kaikesta, etenkin niistä ylikivoista kanssariehujoista ♥

Huhhuh, kirjallista sösellystä ja aivopuuroa tässä tuli vyörytettyä netin syövereihin. Nyt voi laittaa nukkumaan hyvillä mielin, saa nähdä heräänkö kirkkoon ://

Jalka ja kirja noin Pelkosenniemen kohdalla

Lopuksi yksi kuva noin viidestä, joita otin tämän päivän reissun aikana. Ei sitten tullut parempia otettua, ikävä kyllä.

Miratisuuu!

Det smakade gott! <3 Nyt toivutaan ylikivasta viikonlopusta, suurista ruokamääristä ja hellyydenkipeydestä, rohtona toimikoon uskonnon arkki vol. 3&4 ja seuraava kuvakooste. Senkin suppilovahvero!

This night you go home alone

Mä tykkään teistä paljon ♥

Oikeaa keskiviikkomusaa. Mä muistan kun mä rakastin tätä biisiä, siitä on kulunut aikaa :)

// mä en tiiä mitä mä teen

Feeling twenty-two, acting seventeen

Kuvia selailemalla huomaa kuinka kivoja ihmisiä ympärillä pyörii, ootte kivoja <3

There are six BILLION people in the world
More or less
and it makes me feel quite small
But you're the ones I love the most of all 

Krhm, jokainen tarvitsee oman pienen Katie Melua hetkensä... :)

!

Vaikka en päässytkään kesällä Provinssiin katsomaan SOAD'n keikkaa (sniff), on se kuitenkin taas päässyt kuunteluun. Syksy ♥ SOAD

Gotta love my blog

eli kuinka liityin Bloglovin'iin :)

Follow my blog with Bloglovin

Sulut poissa, laskut aukeaa-aa-aa...

mitä logaritmi on, sitä kauan hain / hetkenko huumaa, valhettako vain / mitä logaritmi on, logaritmi ikuinen / vain luota MAOLin löydät vastauksen...

<3

New look!

Vaihdoin ulkoasua ja täytyy sanoa, että vihdoinkin me likey <3 Mutta kommenttia saa antaa, etenkin jos häiritsee, että oma naama näkyy noin kolmen pikselin kokoisena, hui kauhistus :oo

Hemma

♥

♥

♥

♥

♥

♥♥♥