How you doin'?

Njoo, anteeksi vain kaikki epileptikot ja migreeniin taipuvaiset edellisestä "kirjoituksesta": yritän jatkossa ilmaista itseäni ihan sanallisesti ja liikkumattomin kuvin noiden (ah niin jännittävien!) gif-animaatioiden sijasta. Muttas muttas, mitä voidaankaan päätellä noista triumfaalisista virtuaalituuletuksista? Kyllä, usean kuukauden urakka on ohi ja tuotti hyvin hedelmää, sillä ensi syksynä aukeavat Helsingin yliopiston ovet (huom, Porthanian pyöröovista puikkelehtiminen on yllättävän hankalaa, totesin pääsykokeeseen mennessäni – kielikuvalla on siis myös käytännöllinen aspekti!), ja maalaishiiri toivottavasti oppii kaupunkilaisen elkeitä ja muuttuu kosmpoliitiksi cityrotaksi.

Pääsykokeiden tulosten jännäämisen ohella olen raatanut enemmän ja vähemmän kesätöissä: kaiken kaikkiaan tänä kesänä työskentelen kahdessa työpaikassa yhteensä 10 viikkoa. Koululaisen kesälomat olisivat kai siinä ajassa hurahtaneet täysin, mutta tällaiselle kevään ajan lusmuilleelle tyypille, jolle pääsykoekirjojen lukeminen ei ikävä kyllä useinkaan käynyt työstä, on töiden tekeminen ihan hyödyllistä. Aikatauluihin tottuminen on hyvästä ensi syksyä ajatellen ja niin myös raha: isoon pahaan pääkaupunkiin muuttaminen pelottaa jo valmiiksi lompakkoani. Kaikki raha ei kuitenkaan ole sujahtanut kiltisti pankkitilille haudottavaksi vaan ostin taimitarhassa todellakin raadetuilla ja ansaituilla rahoilla itselleni uuden MacBook Airin. Tälläkin hetkellä teksti soljuu näppäimistölle kuin unelma ja iltapäivän hiljaiset tunnit kirkolla kuluvat mukavasti HIMYM:in parissa.

Tällä hetkellä siis olen töissä kirkon oppaana, mikä on ihan kivaa. Paikka ja työ ovat tuttuja, sillä olen ollut kahtena kesänä aiemminkin töissä täällä. Työ on mukavaa ja koostuu lähinnä turistien kanssa asioimisesta, mutta miinuksena on pitkä työaika (klo 10-18) ja tuhottoman runsas luppoaika. Kirjat ja tietokone ovatkin ehdottomia viihdykkeitä! Huomisen jälkeen olen ollut jo kolme viikkoa täällä ja tarkoituksena olisi jatkaa vielä neljä viikkoa lisää: elokuun alussa fiilis voi siis olla eri, sillä seitsemän viikkoa on todellakin kova sana. Onneksi yliopisto alkaa vasta elokuun viimeisellä viikolla, joten minäkin voin edes pari viikkoa nauttia kesästä. Muutto tosin taitaa jo painaa siinä vaiheessa kovaa päälle eli jää nähtäväksi kuinka paljon maltankaan vain olla...

Kappas, viimeinen tunti on jo alkanut ja taitaa olla aika katsoa päivän ensimmäinen HIMYM-jakso! Kova sana, sillä esim. eilen katsoin valehtelematta varmasti reilut kymmenen jaksoa, ainakin... :) Tällä vauhdilla neloskausi on pian katsottu – vapiskaa A&A, otan teidät pian kiinni!

Tuska.

ARGH, ärsyttää ja väsyttää samalla kerralla. Olo on kuin kastemadolla ja homma ei todellakaan toimi. Työpäivä pitkästä aikaa, mutta olen alkanut epäillä kaikkea: kannattaako historian opiskelu, olisiko minusta mihinkään muuhun kuin opettajaksi ja onko opettajan työ näin TYLSÄÄ. Tuntuu inhottavalta olla sijaisena kun tekee perus sijaishommia eli teettää itsenäistä työtä koneen tai kirjan ääressä. Puuduttavaa, tiedän, ja se ärsyttää suunnattomasti. Toisaalta en voi muutakaan, sillä oma tieto ei riitä filosofian tunneille ja Suomen sodat ovat autuaasti unohdettuja. Inhottaa tehdä hommat huonosti ja ennen kaikkea oppilaiden kannalta tylsästi, mutta ei ole muuta mahdollisuutta.

Pääsykokeisiin lukeminenkin laahaa ja olen hyvin usein ollut lähellä luovuttamista. Mitä turhia enää yrittämään kun peli on jo menetetty, eikä mulla muutenkaan mitään mahkuja olisi? Ei näin! Motivaatiota on pitänyt haravoida vähän sieltä sun täältä viime aikoina, mutta onneksi on vielä aikaa. Pitäisi vain saada raahattua itsensä useammin kirjastoon tai nuokkarille, sillä ne ovat sopivan virikkeettömiä paikkoja. Kotona kiinnostavat enemmän tv-sarjat, käsityöt tai muuten vain laiskottelu.

Korkeasaari keväällä, karhut heräilevät

Kesä kuluu ja lyhenee lyhenemistään, melkein yhtä nopeasti kuin tiimalasin hiekka Aliaksen tiimellyksessä. Päivämäärät, joita on pyöritelty kalenterissa ja mielessä ovatkin jo historiaa. Kohta koittaa the Trip, reissu joka on ajatuksissa ollut hamassa tulevaisuudessa, mutta Stenvallin ankkakalenterin mukaan koittaa jo kolmen viikon päästä (!!!!!). Nyt kyllä hämmentää ja sekoittaa päätä ihan järjettömän iso kauha!

 Noh, eipäs taas aloiteta tuosta reilistä pälättämistä vaan siirrytään vaihteeksi kirjoihin. Tai siis töihin: olen nimittäin aloittanut kesätyöpaikka no. kakkosessa eli kirkkoesitelijänä Kempan kirkolla. Työnkuva on leppoisa, mutta ei pelkkää tyhjänpanttina istuskelua. Ensimmäisenä päivänä kävijöitä oli huikeasti, melkein yksi seurue per tunti ja aamulla jopa bussillinen saksalaisia. Kirkkokierrokselle ja nippelitiedoillani pätemään en kuitenkaan päässyt kuin yhdelle suomalaiselle pariskunnalle. Oli mukava huomata, että en unohtanut tärkeitä faktoja tai munannut muutenkaan pahasti. Työ on siis kivaa, mutta vapaa-aikaa jää paljon ja se ärsyttää kovasti, jollei ole tekemistä. Mulle mahtava ajantappokeino on kirjojen lukeminen, mistä päästään siis ihan alkuperäiseen pointtiini.

Ajattelin siis koota listan kirjoista, jotka haluaisin lukea. Aikarajaa en halua asettaa, mutta kirjojen määrän asetan viiteenkymmeneen. Lisäilen varmaan listan omalle sivulleen tohon otsikon alle, sillä muokkailen sitä sitten ajan myötä kun olen kirjan saanut luettua.

Blah, iski väsymys. Pahoittelen. zzzZZZzzZZZzzz..

ps. uudella pmmp:n levyllä on pari täysosumaa. Kuunnelkaa.

Step out from the boat

  Ihme ja kumma tää oli mun päivän biisi, huolimatta taimisväsymyksestä. Hämmentävää, minäkin olen joskus ihan pakosta väsynyt. Hohoo, nii varmaa! (eiku oikeesti...)