Virtaavia ajatuksia eikä todellakaan niitä parhaita selkäpaloja

Hiljaisuus. Täällä vaan ei täällä. Blogi kuorsaa kuin vanhus nojatuolissaan, mutta Helsinki kuhisee. Elämää ja kiirettään. Samoin on vähän minullakin: aikaa vie opiskelujen mukana raahautuminen sekä typerä ylikuormituskykyni. Kaikki tänne vain joo! Teen minä, ihan varmasti! Ja miten käykään, niin...

Noh, yksi suuri muutos tapahtui kuitenkin tässä vuodessa, sillä sain vihdoin oman kämppäni. Koti, luukku, läävä, oma pesä. Vähän kaikkea sekaisin, mutta pidän silti. Voisi ottaa jopa muutaman kuvatuksen jossain vaiheessa. Ehkä.

Aloitin blogin syksyllä vuonna 2010, jolloin kävin ensimmäistä kertaa kunnolla Helsingissä. Siis ihan sillä tavalla että tallustelin katuja ja yövyin hotellissa, oma sukupiiri kun asustelee lähellä mutta silti niin kaukana, että Helsinki on jäänyt aiemmin etäiseksi. Asustettiin yksi yö Cumulus-hotellissa Kaisaniemessä ja reissusta on jäänyt parhaiten mieleen pöllöleffa, kanariankeltainen yö ja hotellin katon pilvikoristeet. Aika psykedeelinen reissu, pakko sanoa. Helsinki-kuva sen jälkeen oli yhtä hajanainen kuin ennekin ja kaupunki oli outo. Hauskaa että yli kolme vuotta myöhemmin kuljen kyseisen hotellin ohi joka päivä ja se todellakin on arkea.

Helsingin kevät on antanut pieniä tirkistelymahdollisuuksia ja kiusannut niin, että uskalsin laittaa jopa kevättakin. Virhe. Iltasella viima iski ja lujaa, mutta onneksi oli auto ja lämmin vierustoveri.  Un voisin. Sydäntä lämmitti kuitenkin enemmän illan musikaalinen nautinto eli tunnelmallinen Simojoen Pekan "olohuonekeikka". Läsnäolo ja lämmin yleistunnelma iskivät, mutta samoin sanoma. Tuli seurakuntaikävä, jota ajattelin alkaa parantaa tässä myös.

Silmiä väsyttää, hämmentävää. Itsekuria pitäisi kyllä kehittää, sillä uni olisi tervetullut kaveri, ainakin aamu-minän mielestä. Hämmentävää tämä "vähän vielä" -fiilis, joka iskee aina iltaisin... Siksipä: puff. Olen poissa.

Älä suomi, sinä norja ja korea!

Ah, tämä jo jonkin aikaa luonnoksissa kellinyt otsikko kaipasikin jo huomiota ja julkaisua! Vitsi lähti liikkeelle jo huhtikuussa jossain Baltian päällä kun matkasimme Marjutin kanssa Istanbulin ihmemaasta kohti (nyt kotoisaa!) Helsinkiä. Eipä silloin tiennyt tyttö että samalla lennolla luettavana ollut Helsingin yliopiston pääsykoekirja olisi jo viiden kuukauden kuluttua uudelleen käsittelyssä, nyt kyseisen opinahjon esseetä varten. Voin sanoa, hieman hajottaa (mutta viikon päästä enemmän, silloin on deadline, ehe ehe).

Koulu krhm, siis yliopisto (joka on Suomen ainoa huippuyliopisto, paras ikinä, briljantti yms. ainakin jos näitä kaikkia kurssien alkuhöpinöitä uskoo...) on alkanut ihan jepasti, mitä nyt asioiden tekeminen tuntuu hieman oudolta n. 8 kuukauden kesäloman jälkeen. Uusia ihmisiä on joka puolella ja nimimuisti alkaa pikku hiljaa selvitä siitä alun ylikuormittumisesta. Olen jo meinannut sotkea itseni moneen hommaan mukaan, mutta onneksi sisäinen laiskurini on hidastellut tahtia sopivasti. Eka hönä lintsauspäiväkin on jo takana kuten myös viime hetken esseenpalautus, mikä osoittaa että joka syksyiset kauniit ajatukset ahkerasta opiskelusta ja omien opiskelumallien uudistamisesta ovat yhtä häilyviä kuin aina muulloinkin. Ah, siellä se sisäinen alisuoriutujani edelleen on ♥ 

Mitäs muuta sitten..? Noh, elämä Helsingissä on aika helppoa ja hämmentävän normaalia eli mitään ihmeempää tajunnanräjäytystä ei sitten tullutkaan (pettymys). Kaiken kaikkiaan elämä täällä 10 kilsan päässä keskustasta on aika samanlaista kuin Kemptonissa. Monen sortin kauppoja, palveluita ja häppeninkejä kyllä löytyy mut silti löhöän kotona ja katson Siltaa (hyvä sarja!) ja vedän herkkuja nassuun. Pleikkarin ja HP nelosen pelaaminen on myös kivaa...

Tähän loputtomaan laiskuuteen ja sen ylistykseen olis varmaan hyvä lopettaa, MUTTA pakko sanoa et taidan aloitella tokan esseen kirjoituksen just nyt. Ihan vain kumotakseni kaiken minkä sanoin aiemmin.

Tajunnanvirtaa lauantailta ja sunnuntailta, jolloin katsottiin yksi tv-sarja (n. 10h), syötiin paljon (∞ kcal) ja käytiin vain lähikaupassa ja kissan kanssa kierros talon ympäri. Sounds like a perfect weekend to me (toim. huomio)

Joidenkin koulupäivien maisema

Normipäivä

Tämä päivä tuntui aivan sunnuntailta mutta kappas, sehän olikin maanantai! Syynä on lukujärjestykseni, joka vaihtelee siten että joko maanatai tai keskiviikko on vapaapäivä täst'edes. Mahtavaa! Täysin yliopistovapaata päivää en kuitenkaan saanut sillä meillä oli alumni-ilta.

Almuni-ilta oli tosi mukava kokemus, vaikka: a) en aio jatkaa ruotsin opintoja, b) se alkoi klo 16 ja kesti kuuteen saakka. Käytännössä saimme siis kuulla neljän entisen pohjoismaisen filologian opiskelijan kokemuksista valmistumisen jälkeen ja etenkin työelämästä. Tällaiselle tulevaisuudestaan epävarmalle oli todella hyödyllistä kuulla ihan käytännön kokemuksia ja ennen kaikkea se oli mielenkiintoista. Hauska kuulla miten elämä vie eikä noudata omia suunnitelmia ja miten asiat kuitenkin rullaavat kohdalleen. Sattumaa vai johdatusta..? Niin ja tietenkin, tärkeimpänä kaikesta: saatiin eväitä (hedelmiä, mehuja, karkkia)! :D

Hämmentävää (ja ikävää) on muuten se, miten vähän olen tänne viime aikoina kirjoitellut! Vaikka elämässä tapahtuu (noh, ei kauheasti mutta jotain kuitenkin) ja muutoksia on tapahtunut ei kirjoittaminen tunnu niin luontevalta. Ehkä syy on ajanpuute tai inspiraation puute, yhdessä vaiheessa se ainakin oli kameran puute. Nyt olen kuitenkin aivan tarkoituksellisesti pyrkinyt kuvaamaan paljon "jotta voisi sitten blogiinkin laittaa jotain", mutta ei, ei se vain onnistu. Pitäisi varmaan siis haastaa itsensä ja ryhdistää tätä blogia pikkuhiljaa. Nooh, pitää katsoa jaksaako... ;)

Seuraavaksi fiiliksiä lokakuulta (ja hitusen marraskuultakin), ihan kuvamuodossa. Enemmän kuin sata sanaa ja sillai! ;)

Käytiin Ruotsissa! (Haaparannalla, krhm...)

Perhepotretti :)

Kitty on viikon ajan mun vieraana ♥

Torttuhirviö (pikkujoulut vol.1!)

Pikkujoulut vol.1

Requiem

Hei hei mitä kuuluu?

(jotain joka on ollut varmaan jo viikon hautomossa)

Kaikkien korvissa pitäisi alkaa heti soimaan takavuosien klassikkobiisi, jos ei teille niin ainakin mulle. Rakkaita lapsuusmuistoja♥

Niin mutta ei tämän nyt tällai pitänyt mennä, ei siis läksitä yhtään pidemmälle tuollaisen nostalgisoinnin kanssa! Idea olisi vähän kertoa mun menoista nykyaikana. Olen työstänyt mietintämyssyssäni ideoita siitä asti kun huomasin jonkun huligaanin kommentin, joka penäsi minulta tietoja elämästäni täällä Oulussa, elämän koulussa (ei muuten kuultu nuokkarilla viime viikonloppuna vuosittaista oulukoulu-tsoukkia, sukkaa!).

alkuviikkojen kalenterinäkymä - it's a bit crowded!

Muutin siis Ouluun ihan elokuun viimeisinä päivinä, viikko reilin jälkeen. Fiilis oli hämmenytynyt, sillä olin ollut edellisen kuukauden ihan muissa ma(ailmo)issa ja kierrellyt ympäri Eurooppaa. Kotiin tullessa pitikin jo sitten pakata kamoja ja hyvästellä kära Kemppa&kumppanit. Viimeinen Kemijärvi-iltani huipentui näkötornilla, jossa tiirailin Jiikkösen kanssa tulevaa entistä kotikaupunkia. Sniif, silmäthän siinä vallan vetistyivät, jos eivät ihan liikutuksesta niin ainakin siitä jäätävästä viimasta.

Oulussa sain hengailla jonkun aikaa vapaasti ennen kuin opiskeluni varsinaisesti alkoivat, mutta en jäänyt turhia laiskottelemaan vaan järjestin pienen yllärin tuolle y-kromosomisemmalle puoliskolleni ja päätin kosia sipsillä (kyllä, se onnistuu erittäin helposti!). Myöhemmin nämä jo syödyt rinkulat korvattiin ihan kultaisilla versioilla, mutta juttu säilyi silti syyskuun loppupuolelle asti salaisuutena.

etsi pyöreä ja kellertävä esine

 Koulu alkoi myös hyvin, eka tenttikin häämöttää jo parin viikon päässä. Ruotsin kielen opiskelu on ihan mielenkiintoista, mutta mun oikeasta kiinostuksesta kertoo jotain se, että parhaat kurssit tällä hetkellä ovat yleiset kielten kurssit (esim. yleinen kielitiede) tai vähänkin historiaa käsittelevät kurssit t(esim. Nordistik). Ruotsi alkaa luonnistua koko ajan paremmin ja tulee jo englanninkin yli, mutta parantaa voi vielä paljon,

Vapaa-aikaa täällä vievät paljolti ruuan laitto, pyykin pesemin ym. kotiaskareet (köh, siivoamiseen voisi tietysti panostaa hieman enemmän), mutta myös erinäiset fuksitapahtumat jotka ajoittuvat varsin vahvasti viikolle. Aika haukkaa myös erään sarjan tiiraileminen, se vain on niin sopivan kevyt ja kasuaali ajanviettotapa. Liikunta, siitä olen kuullut vain villejä legendoja enkä järin paljon ole sitä siis kerennyt harrastamaan. Ainiin, koulu, sekin vie ihan kivasti aikaa mutta voisihan siihen keskittyä vähän enemmän.

tehtiin kerran hyvää ruokaa :))

Öämm, mitäs muuta täällä... Noh, olen tutustunut jo kirppareihin ja tehnyt löytäjäkin. Olen myös käynyt Oulun EO:lla pari kertaa, tehnyt hyvää ruokaa, valvonut itsekseni kuunnellen vain musiikkia, viettänyt yksinäisen viikonlopun, polkenut melkein parikymmentä kilometriä päivässä ja käynyt Nokialla testissä. Niin ja pilkkinyt hyvin monella luennolla. Yksin asuminen ja opiskelijaelämä on päällisin puolin varsin mukavaa.

Loppuun vielä kuva Nellistä ja valaasta, njau! :)

Toinen on kämppikseni

Jumijumitusta

Onko niheämpää asiaa kuin olla sairaana kesällä? Joo, ei todellakaan. Ärsyttää kun pitäisi huhkia huoneen siivoamisen, kirpparitavaroiden ja reilisuunnittelemisen parissa ja päässä tuntuu siltä että se on täynnä sahanpurua. Onneksi vaivaan löytyy myös lääke: jäätelö! Saa nähdä pureeko tämä ihmetroppi flunssaan vai täytyykö turvautua toiseen melkein yhtä ihmeelliseen lääkkeeseen eli buranaan.

Noh, olo on mitä on. Tärkeintä on kuitenkin se, että interrail-reissu näyttää koko ajan lupaavammalta! Varasimme eilen hotellihuoneen kahdeksi yöksi Pariisista ja suunnittelimme muutenkin reissua taas hieman. Blogikin on jo tehty ja täydessä toiminnassa, mutta toistaiseksi se pysyy meidän neljän suunnittelupäiväkirjana. Heinäkuun 29.päivä osoite julkaistaan kuitenkin viimeistään!

Ei mulla sen ihmeempiä, nautiskelen täällä kauniista kesäpäivästä sujuvasti koneen ääressä kissojen kanssa. Kohta pitäisi suhautella kaupungille.

It's allright

Löysin uuden aamupalasuosikin: valion luomujogurtti (rasvaton ja maustamaton), viinirypälesiivuja, maustamatonta mysliä ja vähän hunajaa. C'est parfait, tai pikemminkin para-para-paradise!

Tässä lauantaissa on siis vielä toivoa!

Jälleen yksi teiniankka enemmän kulkemassa kaduilla. Beware.

If I had the chance I'd ask the world to dance

Itsenäisyyspäivä on tänä vuonna ollut varsin syömispainoitteinen, olen vetänyt nassuuni taatelikakusta paistettuun loheen ja tehnyt kolme pullapitkoa. Pullantuoksuinen päivä siis.

Todella outoa että on tällainen vapaapäivä keskellä viikkoa, jopa niin randomina päivänä kuin tiistai. Huomenna on onneksi vain 4 tuntia koulua, mutta niille tunneille pitäisi tehdä juttuja, ikävä kyllä...

MUTTA, ihan sama :D Nyt Gleetä!

Glee Cast - Dancing With Myself

ALLA DRICKER GLÖGG NU

Noheva kodinhengetär on leiponut tänään ensimmäisen satsin piparitaikinaa (I♥Rutiga kokboken), katsonut joulukalenteria (Toljanteri done, Bärtil kohta) ja suunnitellut huomisia ex tempore pikkujouluja, jonne on kutsuttu vaan tr00kaverit (eli ne jotka haluaa viettää viikonloppuiltaa glögin, riisipuuron ja Grammar Rules!in kanssa...).

Mutta niiiiin! Mulla oli tässä pari päivää sitten ajatuksena tehdä jotain jännää tänne blogiin, niinku joulukalenteriksi mutta eeen jaksa :p Saattaa tänne kyllä tulla jotain, sitä en kiellä, mutta ehdottomasti ehkä. Mielummin bailaan ankarasti seuraavan biisin tahtiin... ;))



Ps. Varoituksen sana ainozkulle: tätä biisiä saat kuunnella huomenna repeatilla, hähähää (>:3D) omg, it's mr.puarrooo!

I'm not a morning person

Otsikon lause on lukenut mun lemppariyöhousuissa jo ties kuinka monta vuotta ja yleensä olen allekirjoittanut sen täysin, mutta tämä aamu oli poikkeus. Festariväsymyksen vuoksi en voinut olla hyppäämättä eilen suoraan sängynpohjalle kun kello näytti sopivaa lukemaa. Aamulla sitten nousin puoli kahdeksan maissa vain voidakseni viettää vapaapäivää koulusta. Ah, koeviikko. Jag tycker om dig jättemycket ♥

Nyt olen jo ehtinyt katsomaan kaksi jaksoa epätoivoisia kotirouvia, melkein keittämään puuron pohjaan, dataamaan ja ihan vaan hengailemaan. Kuinka_täydellistä_oikeesti.

Tulin siis tänne vain lesoilemaan mahtavalla aamullani, hähähä. Ja laittamaan kivaa musaa, naturligtvis!

Minne katosi päivät (tunnit oikeastaan)

do I really have to say something..?

Meillä on käynnissä hunajabroilerisota, älkää kysykö miksi. Nyt yritän väsätä esitelmää huomiselle enkun tunnille vaikka mun silmät tekis mieluusti lakon justhetinyt. Ugh, ei mene nyt hommat oikein.

Pullat onnistu kuitenkin, omnoms.

PS. Spotify'sta löytyy uusi Ipanapa-kokoelma, c'est parfait ♥
PPS. Huomenna on matikan uusinta ja mulla ei kiinnosta tai huoleta niinku yhtään :))
PPPS. Paapon sukat edistyy. Hitaasti mutta varmasti.

Doesn't really feel like Christmas at all

I'm home! Tuskaisen junataipaleen jälkeen (yksi junavaihto ja vammattava linkkamatka tonnin painoisen laukun + muiden kamojen kanssa ♥) pääsin siis vihdoin kotiin ja mamman karppipatojen ääreen. Ja ennen kaikkea WILMAN ääreen, edistystä on havaittavissa Kemptonin lukiossa!

Nappasin Ainon mukaani ja vietimme viihtyisän pikkujouluillan glögin, pöllöleffan ja piparisuklaan seurassa. Leffalta huomion veivät kuitenkin molempien kutomiset, mutta kyllähän sitä viime vuotisten tapahtumien kunniaksi piti sekin leffa tiirailla (englanniksi dubattuna kun ei ollut valittavia pikkuveljiä, niin Daapo!).

Nyt hifistelen vielä viimeisissä lomatunnelmissa, mutta kohta läksyjä ja sitten off to bed!

oon aina handlannu teinipeilauksen <3

Vauvakuvia ja orjakauppaa

eli tämän illan saldo.

Lueskelen huomista historian (hi06) koetta varten ja olen jumittanut viimeiset puoli tuntia varmaan samalla sivulla, joka kertoo afrikkalaisesta kulttuurista ja orjakaupasta. Huisin jännää, isn't it?

Ima riz womanz

Vauvakuvat taas tuli silmien eteen kun äiti katseli illalla vanhoja hiustyylejään historian takaa ja erehtyi meidän lapsuuskuviin. Sainkin nähdä monta kuvaa pikku-Karoliinasta, sellaisena taaperoikäisenä. Mikäs siinä, pitäähän sitä kohta valikoida se vauvakuva lukion seinällekin, tosin se tietty kuva on jo valittu aikoja sitten... ;) Voisin ehkä laittaa sen tännekin joskus.

Mutta joo, ei mulla asiaa ole, aattelin vain että olis taas kivan absurdi otsikon ainesta. Kohtapian luovutan tän hissan suhteen ja avaan kolmannen tuottiksen House-boksin, viimeisiä jaksoja viedään. Onneksi on neljäs tuottarikin hallussa, mutta sen vuoro koittaa joskus myöhemmin...

// huomaako näissä (muka) jotain yhteistä näköä?

Oi ihana huhtikuu

Tämä kuukausi on kyllä siitä jännä, että oon ollut sairaana ihan hullun pitkään. Nimittäin nyt vaikuttais siltä että kuumeen selätettyäni olis väijymässä vielä muitakin kivoja juttuja. Tämä timanttinen trio, eli silmä-, korva- ja poskiontelon tulehdus. Akuuteinpina tällä hetkellä silmät.

Tein muuten tänään (joo, sairaana) hyvää tonnikalapastaa :) Se oli tositosi namia, täytyy tunnustaa. Ohjetta ja kuvaa voisin pukata tulevaisuudessa, sillä tätä kokataan varmana useasti tulevaisuudessa. Uutena ohjeena kiinnostaisi tortillalasagne ja pääsiäiseksi voisin leipasta juustokakun tai useammankin, kun spesiaalimenoa kaivattaisiin. Ja juustokakku on hyvää, namsk.

Joo, eikä syöty tänään Aino-jätskiä. I deny! (joo peba vaan leviää hyvää tahtia näillä sapuskoilla...)

Se tunne kun luulee että on maanantai ja onkin perjantai

Että oeoe vaan, kolmen päivän sairastamisen jälkeen palaaminen tuttuun arkeen tuntuu tylsältä ja varsin ankealta, mutta viikonloppu siihen perään on ihan piristävä lisä. Ainoa huono puoli siinä onkin sitten se, että viikonloppu vaikuttaa täysin tyhjältä. Ei minkäänlaista suunnitelmaa tai ajanvietettä, paitsi illalle. Ja hei, pitäiskö sitä uhrata kaikki päivät rästitehtäville? No way!

Tähän väliin tekis mieli heittää mainosmainen "Vaivaan on myös lääke, piip piip", mutta tällä hetkellä sellaista ei ole näköpiirissä. Olen usein kehunut itseäni yksin viihtyväksi ja itsenäiseksi tyypiksi, joka ei tarvi muita ihmisiä viihtymiseen. Mutta pitää ilmeisesti syödä sanansa ja katsella itkua tiipertäen Poirotin ja Housen dvd-bokseja ja kaipailla kaukaisten kavereiden perään, voi nyyhky :'(

Tämä jääköön tähän, hejdå vaan..

It's a hideous day

Äff, täytyy kyllä vähän nostaa itseään niskasta ja raahautua koneen äärelle, vaikka olo onkin aika tällainen. Eli ilmeisesti mun villi pyöräilyviikonloppu ei mennytkään ihan putkeen, ainakaan seuraamusten kannalta... Ehkä pitäisi etsiä se pipo ja käyttää sitä mukisematta toukokuun loppuun, kiitos Lapin kevään. No, nyt kärsin taas pitkästä aikaa sohvan pohjalla. Kuumetta oli parhaimmillaan 37.8 astetta, eikä olo ollut häävi, mutta onneksi on ihana miekkonen (joka tuo keksejä!) ja ihan kiva kissa (joka maukui itsensä lopulta uneen siinä parin tunnin jälkeen).

Aamulla heräsin tähän kivaan tiistaipäivään siinä kahdeksan aikaan, ihan tukossa ja kiiruhdin sitten lukion vaalitenttiin. Ehdokkaita oli kuusi, kaikista suurista puolueista Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Olin itse ollut mukana keksimässä kysymyksiä ja ihan muutenkin oli mielenkiintoista tutkailla ehdokkaita muualtakin kuin lehtien sivuilta, vaikka itse ei ole vielä ihan äänestysiässä. Keskivaiheilla meininki meni kyllä sitten tylsäksi, sillä ehdokkaat vastasivat todella pyöreästi ja pitkäveteisesti, niiden rinnalla lyhyiden ja ytimekkäiden pointtien arvostus nousi kyllä heti. Toisaalta lyhyt miettimisaika ei anna armoa ja jotkut eivät vain pysy mukana. Sanavalmius on pop.

Mutta jos pelkästään näiden ehdokkaiden luoman mielikuvan ja esiintymisen perusteella, eikä puolueeseen liittyen, olisi äänestettäväksi varmaan itsellä valikoitunut perussuomalainen tai kristillisdemokraatti. Etenkin persujen edustaja onnistui vakuuttamaan minut pelkillä pointeillaan ja olemuksellaan, nuori nainen kun ei vastaa kuvaa keski-ikäisistä pönöttäjämiehistä, millaisiksi persut kuitenkin yleensä mielletään. Mutta hyvä etten saa äänestää vielä, valitsisin ehdokkaani varmaan väärillä perusteilla. Ja mielikuvani puolueista eivät ole vielä niin vankalla pohjalla, että voisin kohdistaa ääneni myös koko puoleelle.

Mutta niin, vielä tästä päivästä. Voin sanoa, että sairaana telkkarin katsominen on kyllä niin pop, sillä aivot kiehuu jo niin paljon valmiiksi ja äo on miinuksen puolella, että kaikki lifestyle-ohjelmat uppoa kyllä syvimpiin sopukoihin. Niinpä olen tänään nähnyt viidet eri häät, sekä tsiljoonittain hääpukuja à la America. Että juu, on tekemistä. Niissä voi kuitenkin välissä lepuuttaa silmiäänkin, sillä ne ohjelmat ei ole ihan kaikkein naulitsevimpia. Eli välissä saattoi torkahtaa ja herätä vieläkin pahempaan oloon. Kaikinpuolin siis kovin ihanaa, eikö totta? ;)

// Mutta viime sunnuntain aamupäivä oli kyllä such a beautiful day, U2 kera tottakai. Kirkkokahvien sijasta kirkkokruisailut, jej!

Den var ju bra kvällen

(anteeksi jo valmiiksi olematon ruotsin taitoni, jolla yritän muka päteä mm. tässä otsikossa, yhyy)

Tehtiin hyvää pizzaa med Eino <3 Aloiteltiin myös yhteiskuntaopin raporttia, jonka aiheena on "yläasteikäisten nuorten alkoholin käyttö". Voin sanoa, että oli tosi jännää, välissä kerkesi mm. vetämään yhdet ripaskat HB:n tahtiin ja laulamaan kohtalokkaasti (ja varmaan vieläkin kauniimmin...).

Mutta pizza oli hyvääää ja laittasin reseptinkin jos jaksaisin :P Kuva kelvatkoon.

C'est parfait

Etsi lisää samankaltaisia artisteja kuin Yona Myspace-musiikki -sivustolta

Ilta on täydellinen, etenkin seuraavaa reseptiä noudattaen.

Olen myös saanut hieman inspiraatiota eräästä leffasta. 

(pic)

Tämä ei jää tähän.

Vika on tietenkin aina minussa

np. PMMP - Matoja

En ole nyt vähään aikaan jaksanut mitään kirjoitella, olen ollut ainakin tämän viikonlopun ihan muualla kuin kotona. Niin tai no, perjantai kyllä meni mähöillessä kotona ilman mitään tekemistä :D Mutta lauantai ja sunnuntai on sitten ihan eri juttu.

Lauantaina oltiin aamusta alkaen Rovaniemellä pukua tsekkailemassa. Piti ostaa liivit ym. sälää sovitusta varten ja kengätkin piti olla, pituudesta otettiinkin vähäsen pois. Ostettiin myös kultaiset hanskat, en oo kyllä vielä ihan varma että tuunko käyttämään niitä... Mutta sen jälkeen kerkesi hyvin shoppailemaan :p Niin tai no, mun ostokset oli lopulta tollaiset pienet ristikorvakorut (alennuksessa 1,75€), tekoripset (3,95€, tansseja ajatellen) ja ranskalainen manikyyri -setti (3,95€). Oon aika tyytyväinen noihin risteihin, mutta eteenkin noihin kynsijuttuihin. Pitkällisen viilauksen jälkeen sitten päätin kokeilla tuota oikeaan peukalonkynteeni (joka on tällä hetkellä parhaimmassa kunnossa) ja ihan kivaltahan se näyttää. Kunhan nuo muut kynnet kasvaa niin sitten niitäkin voi laitella, jei.

Takaisin tultuani lähdin melko heti Sannalle, käytiin saunassa ja värkkäiltiin aika myöhään, joten aamulla ei oikein kirkkoon jaksanut lähteä. Sitten vaan vasta leiriltä saapuneen Juliksen (huomatkaa kehittämäni uusi lempinimi!) tykö aikaa viettämään parien päikkäreiden ja puolikkaan pitsan parissa. Oli muuten eka "kunnon" ateria sitten yli vuorokauteen mulle, olin syönyt 28h aiemmin hesessä kanatortilla-aterian! Eli aika hunningolla oon ollut viikonlopun, shame on me. En edes jaksanut lähteä uimaan uintirästejä pois vaan nukuin :3

Niin ja tarkkasilmäisimmät eivät varmasti huomanneet sanaa "opiskelu" oikein missään, eli sitä paikkailen nyt tässä yöllä vielä. Oon ollut niin laiska :<

PLUS kuunnelkaa PMMP - Se vaikenee joka pelkää suunnilleen neljän minuutin kohdalta eteenpäin, ah <3

Haloo haloo marsilainen

Niinjuu, pitihän mun lukea matikan kokeeseen...
Psst, laittakaa spotify'ihin Maria Gasolina niin löydätte vastauksen...