Nyyhkypyyhky

Liian monta syytä turhautua, vain yksi päivä

- liikaa tenttejä (viisi!) kolmessa päivässä

- yksi essee, yksi luentopäiväkirja, 0 mielenkiintoa

- enemmän tunteja koulussa kuin yöunia

- liikaa vammasia ajoissa olevia bussikuskeja

- liikaa sosiaalista aktiviteettia ja ahdistavia hetkiä

Karvinen puhuu harvinaisen totta, mutta voisin liittää tuohon aika monta päivää kaveriksi.

Tämä viikko tulee oleman yksi elämäni hirveimmistä, trust me…

Älä suomi, sinä norja ja korea!

Ah, tämä jo jonkin aikaa luonnoksissa kellinyt otsikko kaipasikin jo huomiota ja julkaisua! Vitsi lähti liikkeelle jo huhtikuussa jossain Baltian päällä kun matkasimme Marjutin kanssa Istanbulin ihmemaasta kohti (nyt kotoisaa!) Helsinkiä. Eipä silloin tiennyt tyttö että samalla lennolla luettavana ollut Helsingin yliopiston pääsykoekirja olisi jo viiden kuukauden kuluttua uudelleen käsittelyssä, nyt kyseisen opinahjon esseetä varten. Voin sanoa, hieman hajottaa (mutta viikon päästä enemmän, silloin on deadline, ehe ehe).

Koulu krhm, siis yliopisto (joka on Suomen ainoa huippuyliopisto, paras ikinä, briljantti yms. ainakin jos näitä kaikkia kurssien alkuhöpinöitä uskoo...) on alkanut ihan jepasti, mitä nyt asioiden tekeminen tuntuu hieman oudolta n. 8 kuukauden kesäloman jälkeen. Uusia ihmisiä on joka puolella ja nimimuisti alkaa pikku hiljaa selvitä siitä alun ylikuormittumisesta. Olen jo meinannut sotkea itseni moneen hommaan mukaan, mutta onneksi sisäinen laiskurini on hidastellut tahtia sopivasti. Eka hönä lintsauspäiväkin on jo takana kuten myös viime hetken esseenpalautus, mikä osoittaa että joka syksyiset kauniit ajatukset ahkerasta opiskelusta ja omien opiskelumallien uudistamisesta ovat yhtä häilyviä kuin aina muulloinkin. Ah, siellä se sisäinen alisuoriutujani edelleen on ♥ 

Mitäs muuta sitten..? Noh, elämä Helsingissä on aika helppoa ja hämmentävän normaalia eli mitään ihmeempää tajunnanräjäytystä ei sitten tullutkaan (pettymys). Kaiken kaikkiaan elämä täällä 10 kilsan päässä keskustasta on aika samanlaista kuin Kemptonissa. Monen sortin kauppoja, palveluita ja häppeninkejä kyllä löytyy mut silti löhöän kotona ja katson Siltaa (hyvä sarja!) ja vedän herkkuja nassuun. Pleikkarin ja HP nelosen pelaaminen on myös kivaa...

Tähän loputtomaan laiskuuteen ja sen ylistykseen olis varmaan hyvä lopettaa, MUTTA pakko sanoa et taidan aloitella tokan esseen kirjoituksen just nyt. Ihan vain kumotakseni kaiken minkä sanoin aiemmin.

Tajunnanvirtaa lauantailta ja sunnuntailta, jolloin katsottiin yksi tv-sarja (n. 10h), syötiin paljon (∞ kcal) ja käytiin vain lähikaupassa ja kissan kanssa kierros talon ympäri. Sounds like a perfect weekend to me (toim. huomio)

Joidenkin koulupäivien maisema

Syysviisuja, villasukkia ja teetä

(anteeksi, olen selvästi tylsä ihminen kun haluan puhua vain säästä ja vuodenajoista...)

Kyllä, syksy on saapunut niin mieleen kuin maahan. Ulkona hämärtyy kiihtyvään tahtiin, ilmassa on kolea tuulahdus ja jalat hakeutuvat (pienellä käsien avustuksella) villasukkiin kuin itsestään. Jollain tavalla se on haikeaa, mutta lopulta kuitenkin helpoitus. Kesä on lämpöä ja valoa, joita pitäisi imeä itseensä kaikin voimin, sekä niiden asioiden tekemistä, mitä talvella kaihoten kaipaa. Äh, en mä jaksaisi. Kun koko kesän ajan on ollut töissä, niin ne vähäiset tunnit kotona viettäisi mieluiten koneen ääressä ja neljän seinän sisällä eikä hilluen ulkona. Poikkeuksia toki on, mutta pääsääntöisesti huomaa kokevansa pientä kesämorkkista hienojen säiden tuhlaamisesta. Siksi syksy onkin niin mahtavaa aikaa: on enemmänkin kuin sallittua lämmitellä viltin sisällä teetä juoden ja polttaa kynttilöitä. Niin ja datailla.

Syksyssä on myös aina mukana ripaus uutta alkua, vähän niin kuin uuden vuoden alussa. Yhdistävä tekijä on takana oleva rilluttelu (vrt. kesän grilliherkut ja joulun suklaamättö), mutta koulutuksen suossa tarpovalle syksy on kuitenkin aina tuntunut merkittävämmältä. Itselleni varsinkin muutto isoon cityyn on sangen mullistava uudistus, joka tuntuu mukavan kutkuttavalta (ja öisin peiton alla liiankin jännittävältä, nyyhpyyh). On itse asiassa ihan mukavaa että muutin viime vuonna Ouluun, sillä olisi todella outoa muuttaa Kempan lintukodosta suoraan suureen Helsinkiin. Oulussa asuminen opetti ainakin sen että a) mamman apua saa helposti myös puhelimitse, b) hunajaa on todella hankalaa saada irti matosta ja c) että  pitää yrittää tutustua uusiin ihmisiin ettei ihan mökkihöperöidy. Näillä siis mennään ja varmasti hyvin pärjätään!

Lopuksi vielä syksyn tavoitelista:

• juo teetä
• polta kynttilöitä
• tee lapaset
• hengaile
• koeta olla jäämättä auton/bussin/junan/metron/hullun pyöräilijän alle

Syksyjä, hyvät ystävät!

Figure this

Tuska.

ARGH, ärsyttää ja väsyttää samalla kerralla. Olo on kuin kastemadolla ja homma ei todellakaan toimi. Työpäivä pitkästä aikaa, mutta olen alkanut epäillä kaikkea: kannattaako historian opiskelu, olisiko minusta mihinkään muuhun kuin opettajaksi ja onko opettajan työ näin TYLSÄÄ. Tuntuu inhottavalta olla sijaisena kun tekee perus sijaishommia eli teettää itsenäistä työtä koneen tai kirjan ääressä. Puuduttavaa, tiedän, ja se ärsyttää suunnattomasti. Toisaalta en voi muutakaan, sillä oma tieto ei riitä filosofian tunneille ja Suomen sodat ovat autuaasti unohdettuja. Inhottaa tehdä hommat huonosti ja ennen kaikkea oppilaiden kannalta tylsästi, mutta ei ole muuta mahdollisuutta.

Pääsykokeisiin lukeminenkin laahaa ja olen hyvin usein ollut lähellä luovuttamista. Mitä turhia enää yrittämään kun peli on jo menetetty, eikä mulla muutenkaan mitään mahkuja olisi? Ei näin! Motivaatiota on pitänyt haravoida vähän sieltä sun täältä viime aikoina, mutta onneksi on vielä aikaa. Pitäisi vain saada raahattua itsensä useammin kirjastoon tai nuokkarille, sillä ne ovat sopivan virikkeettömiä paikkoja. Kotona kiinnostavat enemmän tv-sarjat, käsityöt tai muuten vain laiskottelu.

Kerran kuussa on aivan hyvä

Näinpä (ah, taas moukkamainen viittaus otsikkoon, when do I learn these things...)

Huomisaamuna tekstitaidon koe, toinen kerta eikä suoraan sanottuna huoleta kuin n. 3%. Viime vuonna tuohon perään olis varmaan voinut laittaa ainakin yhden nollan, mutta fiilis oli silloinkin aika kevyt. Tosin enemmän sen takia että ei kiinnostanut, nyt ehkä siksi että tiedän että osaankin jotain. Tai no, sen näkee sitten  kun Heiska antaa tuomionsa.

Tällä viikolla olen alkanut noudattaa aika orjallista aikataulua, nimittäin lukuaikataulua... Pelkkä sana levittää ympärilleen kalman hajua ja pyörrytystä, ainakin mulle. Hämmentävän kivutonta tämä on kuitenkin ollut, sillä olen saanut ihan kivasti tehtyä muistiinpanoja (sivuja yhteensä nyt 22, kirjasta tahkottu 71 sivua). Hyvä tosin sanoa jälkeenpäin, sillä fiilis vaihtelee "mielummin kuin selkäänsä ottais":in ja "¤%#¤#¤%":n välillä. Silti sitä jaksaa ja yhden pomodoron aikana huomaa jopa saavuttavansa jonkinlaisen flow-tilan. Silti joskus tuntee aivan vastustamatonta halua imuroida koko huoneensa tai lähteä salille rääkkäämään itseänsä, kummasti.

Liikkumisen suhteenkin on pientä edistystä, tähän päivään mennessä (torstai) olen käynyt jo kolmesti liikkumassa (kahdesti jumpassa ja yhdesti salilla). Hyvän päivän takaa aikainen herääminen, salilla käynti aamupäivällä ja salaatti (kanan tai lohen kera, omnom). Pikkukivinä matkalla taas ovat herkkujen syönti (kalevisuklaata ja runebergintorttuja, OMNOMSS<3>) ja mielikuvituksettomat ruotsalaishallitsijoiden nimet (esmes eerik eerikinpoika, maunu eerikinpoika, erik maununpoika ETC...) 

Muttas muttas, pitäs varmaan nukkumaan laittaa. Aamulla eväsretkelle, jee! <3>

Flight of the conchords, löysin sinut jälleen<3>

"No bro, she had her eye on me

She had her eye on me

Well how could she have her eye on both of us?

Wait a minute, you talkin' bout the girl with the lazy eye?

I think she might have had a slight little lazy eye

We're both in love with a sexy lady with an eye thats lazy"

:DDD

Normipäivä

Tämä päivä tuntui aivan sunnuntailta mutta kappas, sehän olikin maanantai! Syynä on lukujärjestykseni, joka vaihtelee siten että joko maanatai tai keskiviikko on vapaapäivä täst'edes. Mahtavaa! Täysin yliopistovapaata päivää en kuitenkaan saanut sillä meillä oli alumni-ilta.

Almuni-ilta oli tosi mukava kokemus, vaikka: a) en aio jatkaa ruotsin opintoja, b) se alkoi klo 16 ja kesti kuuteen saakka. Käytännössä saimme siis kuulla neljän entisen pohjoismaisen filologian opiskelijan kokemuksista valmistumisen jälkeen ja etenkin työelämästä. Tällaiselle tulevaisuudestaan epävarmalle oli todella hyödyllistä kuulla ihan käytännön kokemuksia ja ennen kaikkea se oli mielenkiintoista. Hauska kuulla miten elämä vie eikä noudata omia suunnitelmia ja miten asiat kuitenkin rullaavat kohdalleen. Sattumaa vai johdatusta..? Niin ja tietenkin, tärkeimpänä kaikesta: saatiin eväitä (hedelmiä, mehuja, karkkia)! :D

Hämmentävää (ja ikävää) on muuten se, miten vähän olen tänne viime aikoina kirjoitellut! Vaikka elämässä tapahtuu (noh, ei kauheasti mutta jotain kuitenkin) ja muutoksia on tapahtunut ei kirjoittaminen tunnu niin luontevalta. Ehkä syy on ajanpuute tai inspiraation puute, yhdessä vaiheessa se ainakin oli kameran puute. Nyt olen kuitenkin aivan tarkoituksellisesti pyrkinyt kuvaamaan paljon "jotta voisi sitten blogiinkin laittaa jotain", mutta ei, ei se vain onnistu. Pitäisi varmaan siis haastaa itsensä ja ryhdistää tätä blogia pikkuhiljaa. Nooh, pitää katsoa jaksaako... ;)

Seuraavaksi fiiliksiä lokakuulta (ja hitusen marraskuultakin), ihan kuvamuodossa. Enemmän kuin sata sanaa ja sillai! ;)

Käytiin Ruotsissa! (Haaparannalla, krhm...)

Perhepotretti :)

Kitty on viikon ajan mun vieraana ♥

Torttuhirviö (pikkujoulut vol.1!)

Pikkujoulut vol.1

Requiem

Sain kipinän tähän blogitekstiin eräästä jännittävästä faktasta, jonka huomasin sanakirjaa selatessani: "Sinä on sanan se essiivi. ". WHAAT, mitä jumpea, kuulostaa oudolta mutta on totta kun miettii tarkemmin! Jännä homma tämä kieli... Turha kuitenkaan odottaa minusta mitään kielineroa, suomen kielen rakenne nipin napin läpi :)

Noh, miksei huono tenttitulos haittaa? Siihen löytyy syy Helsingin yliopiston sivuilta, tarkalleen ottaen humanistisen tiedekunnan puolelta. Olen pitänyt silmällä vuoden 2013 valintakokeita käsittelevää sivua ja huomasin eilen että historian osuus oli päivittynyt! Aiheena olivat Suomen ja Pohjoismaiden historia 1100-1600 luvuilla (eli suunnilleen Suomen ristiretkistä Sigismundiin) ja yleinen historia 500-1500 luvuilla (varhaisesta keskiajasta renessanssiin). Täytyy sanoa, että mulle tämä on aika paha nakki, sillä keskiaika ei ole koskaan ollut mikään suosikkini, mutta eipä se haittaa! Pitäähän nämä asiat kuitenkin vaiheessa opiskella ja mulla on paljon uutta opittavaa. Positiivinen asenne on kunniassa vielä tällä hetkellä, katsotaan uudelleen sitten parin kuukauden kuluttua kun tuskailen keskiajan taloushistorian parissa...

Historian lisäksi minulla on myös paljon muuta tehtävää: skönlitteraturiin pitäisi lukea romaani, nordistiikan tehtävät pitäisi saada lähestulkoon valmiiksi ja skriftligin kriittinen essee pitäisi korkata. Onneksi ensi viikolla on perioditauko, joka myös syyslomaksi kutsutaan. Vaikka lomasta tulee varmasti työntäyteinen, voin ottaa iisisti ja reissata taas vaihteeksi (kuukauden sisällä olen käynyt jo kerran Kempassa, Tampereella ja Tervolassa - eri kertoina). Noh, matkailu avartaa (ainakin lompakkoa!) ja junailu on kivaa! :)

Hyh, olenpas ällöttävän positiivinen tänään. Kenties syy on se, että tänään mulla oli vain yksi luento♥

Hei hei mitä kuuluu?

(jotain joka on ollut varmaan jo viikon hautomossa)

Kaikkien korvissa pitäisi alkaa heti soimaan takavuosien klassikkobiisi, jos ei teille niin ainakin mulle. Rakkaita lapsuusmuistoja♥

Niin mutta ei tämän nyt tällai pitänyt mennä, ei siis läksitä yhtään pidemmälle tuollaisen nostalgisoinnin kanssa! Idea olisi vähän kertoa mun menoista nykyaikana. Olen työstänyt mietintämyssyssäni ideoita siitä asti kun huomasin jonkun huligaanin kommentin, joka penäsi minulta tietoja elämästäni täällä Oulussa, elämän koulussa (ei muuten kuultu nuokkarilla viime viikonloppuna vuosittaista oulukoulu-tsoukkia, sukkaa!).

alkuviikkojen kalenterinäkymä - it's a bit crowded!

Muutin siis Ouluun ihan elokuun viimeisinä päivinä, viikko reilin jälkeen. Fiilis oli hämmenytynyt, sillä olin ollut edellisen kuukauden ihan muissa ma(ailmo)issa ja kierrellyt ympäri Eurooppaa. Kotiin tullessa pitikin jo sitten pakata kamoja ja hyvästellä kära Kemppa&kumppanit. Viimeinen Kemijärvi-iltani huipentui näkötornilla, jossa tiirailin Jiikkösen kanssa tulevaa entistä kotikaupunkia. Sniif, silmäthän siinä vallan vetistyivät, jos eivät ihan liikutuksesta niin ainakin siitä jäätävästä viimasta.

Oulussa sain hengailla jonkun aikaa vapaasti ennen kuin opiskeluni varsinaisesti alkoivat, mutta en jäänyt turhia laiskottelemaan vaan järjestin pienen yllärin tuolle y-kromosomisemmalle puoliskolleni ja päätin kosia sipsillä (kyllä, se onnistuu erittäin helposti!). Myöhemmin nämä jo syödyt rinkulat korvattiin ihan kultaisilla versioilla, mutta juttu säilyi silti syyskuun loppupuolelle asti salaisuutena.

etsi pyöreä ja kellertävä esine

 Koulu alkoi myös hyvin, eka tenttikin häämöttää jo parin viikon päässä. Ruotsin kielen opiskelu on ihan mielenkiintoista, mutta mun oikeasta kiinostuksesta kertoo jotain se, että parhaat kurssit tällä hetkellä ovat yleiset kielten kurssit (esim. yleinen kielitiede) tai vähänkin historiaa käsittelevät kurssit t(esim. Nordistik). Ruotsi alkaa luonnistua koko ajan paremmin ja tulee jo englanninkin yli, mutta parantaa voi vielä paljon,

Vapaa-aikaa täällä vievät paljolti ruuan laitto, pyykin pesemin ym. kotiaskareet (köh, siivoamiseen voisi tietysti panostaa hieman enemmän), mutta myös erinäiset fuksitapahtumat jotka ajoittuvat varsin vahvasti viikolle. Aika haukkaa myös erään sarjan tiiraileminen, se vain on niin sopivan kevyt ja kasuaali ajanviettotapa. Liikunta, siitä olen kuullut vain villejä legendoja enkä järin paljon ole sitä siis kerennyt harrastamaan. Ainiin, koulu, sekin vie ihan kivasti aikaa mutta voisihan siihen keskittyä vähän enemmän.

tehtiin kerran hyvää ruokaa :))

Öämm, mitäs muuta täällä... Noh, olen tutustunut jo kirppareihin ja tehnyt löytäjäkin. Olen myös käynyt Oulun EO:lla pari kertaa, tehnyt hyvää ruokaa, valvonut itsekseni kuunnellen vain musiikkia, viettänyt yksinäisen viikonlopun, polkenut melkein parikymmentä kilometriä päivässä ja käynyt Nokialla testissä. Niin ja pilkkinyt hyvin monella luennolla. Yksin asuminen ja opiskelijaelämä on päällisin puolin varsin mukavaa.

Loppuun vielä kuva Nellistä ja valaasta, njau! :)

Toinen on kämppikseni

Yellow submarines and pink funiculars

Näin tänä aamuna ilmeisesti niin jännittävää unta sukellusveneistä (jotka eivät kyllä olleet ihan pääosassa) että päätin alitajuntaisesti koisailla tunnin enemmän kuin pitäisi. Seurauksena tietenkin (taas) myöhästyminen Kultur och samhälle -tunnilta, mulla ei oo ollut järin hyvä tuuri tuon kurssin kanssa missään vaiheessa.

Noh, ei siinä muuta kuin aamupalaa nassuun ja tottakai koneelle. Netin pyörteissä huomasin kuitenkin jotain ihan oikeasti kiinnostavaa: John Frusciantelta on tullut uusi levy. Nimeltään albumi on PBX Funicular Intaglio Zone, väriltään marjapuuromaisen vaaleanpunainen ja sisällöltään ilmeisen elektronisvaikutteinen. Varsin kiinnostava tapaus siis. Kokeilin tässä jo koetilata levyä jäbän sivujen nettikaupasta, mutta täytyy pitää mielessä että koskaan ei kannata tehdä mitään leivän voitelemista vakavampaa ennen kello kahtatoista. Sama pätee myös yöaikaan, käänteisesti vain.



Mistakes from Record Collection on Vimeo.

Armas päivä

Jos ette vielä tähän mennessä ole vakuuttuneet mun oudosta musiikkimausta niin tulette toteamaan sen viimeistään tänään.

Niin ja seuraavat ∞ vuotta tulette tuntemaan mut myös "yhyy sain pistettä vaille ällän hissasta" -tyyppinä. Kehoitankin siis oman terveytenne vuoksi: älkää kysykö miten kirjoitukset meni tai varautukaa puolen tunnin mittaiseen katkeraan monologiin aiheesta. Tieto lisää tuskaa, trust me.

Kukko sanoi: "Hui kauhistus!"

Äikkä oli ja meni, nyt olen helpottunut. Pahin on silti vielä edessä, ylihuomenna tiedossa yhteiskunnallista soopaa (ainakin mun konseptilla...).

Historiaan on kuitenkin onneksi vielä aikaa, kirjoja ja kiinnostusta on nimittäin vielä jäljellä!

Ei mitään järkevämpää, I'm in the middle of KIRJOITUKSET atm, älkää odottako mitään muuta!

Niin! (kolmas huutomerkki toden sanoo)

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä

Totuus löytyy puhuvien sarjakuvakoirien suusta.

Maailmankirjat ovat totisesti sekaisin, sillä huomaan nauttivani lakitiedon pänttäämisestä. Kenties se imeytyy päähän jotenkin normaalia helpommin, sillä koko aamu- ja iltapäivän ajan olen tankannut toisen maailmansodan päivämääriä. Lakikäsitteiden kryptinen kielikin tuntuu akuankkamaisen soljuvalta tuollaisen jälkeen.

Avittajana saatta kuitenkin toimia myös eräs klassikoalbumi, joka sointuu varsin sopivasti lukemismusaksi. Taloustiedollekin löytyy oma nimikkobiisi, jee.

Nyt kuitenkin siirryn taas toviksi oikeushenkilöiden, tasinkojen ja direktiivien maailmaan, puff.

Enjoy the silence

Kun pitää saada äidinkielen essee aikaan alle kolmessa tunnissa, on aika kirjoitella blogia. Olen lahjakas kiertämään asioita sivuilta, edestä ja takaa, mutta yleensä päädyn sinne maaliin lopulta. Vaikka sitten viisi minuuttia myöhässä.

Lukulomalla on turha odottaa mitään kovin järkeviä ajatuksia, mielessä pyörivät lähinnä finanssitalous ja neoliittinen vallankumous, unohtamatta englannin epäsäännöllisiä verbejä, todennäköisyyslaskentaa tai kaiken maailman pohjatekstejä. Kyllä tästä vielä yli ryömitään.

Puffins

Sain idean äikän työhön.

puffins and a random white bird (seagul?) - 20.1.2012

Groovy hour

Keskiviikkoa vaan teillekin, hissan parissa menee mun päivä nyt. Musaa joka piristää ja saa vipaatamaan seuraavaksi.

Niks naks

sanoi jotkut muutkin aivojen lisäksi tässä eilen, mutta mitkä? ;)

Nojoo, oon siis sluibaillut huoletta nyt jo pari viikkoa ja pikku hiljaa pieniä harmaita pilviä alkaa kerääntymään pääni ylle... MUTTA EI SE HAITTAA 8D Nojoo, kirjoituksiin lukeminen on tuskaista ja läksyjen tekeminen väkinäistä. Huomasin myös sen tänään, että on oikeasti hankalaa puhua jostain muusta kuin koulusta. Se on aina että mikexin tunnilla sitä ja tätä ja kokeesta tuli tuota ja blaablaaliibalaabaa... Eäff, eikö ole muita aiheita?

Onneksi koulu loppuu taas kohta ja tulee loma ♥ Osa ajasta kyllä menee siihen, että luen pohjoismaiden historiaa, jotta voin uusia mun hissavitosen ysin kymppiin. Tiedän, olen joissakin asioissa niuho perfektionisti ;)

Annie - Anniemal

If I had the chance I'd ask the world to dance

Itsenäisyyspäivä on tänä vuonna ollut varsin syömispainoitteinen, olen vetänyt nassuuni taatelikakusta paistettuun loheen ja tehnyt kolme pullapitkoa. Pullantuoksuinen päivä siis.

Todella outoa että on tällainen vapaapäivä keskellä viikkoa, jopa niin randomina päivänä kuin tiistai. Huomenna on onneksi vain 4 tuntia koulua, mutta niille tunneille pitäisi tehdä juttuja, ikävä kyllä...

MUTTA, ihan sama :D Nyt Gleetä!

Glee Cast - Dancing With Myself

Tomatoes

Yksi juttu lukiossa on aina ollut mun mielestä yli muiden: jaksottaminen. Uuden jakson ensimmäisenä päivänä on melkein yhtä freessiä kuin ekassa koulupäivässä vaikka kesän jälkeen (niin, melkein). Tuntuu tosi mukavalta aloittaa uudet kurssit ja yrittää tehdä enemmän töitä kuin viime jaksossa. Joskus onnistuu, joskus ei.

POMODORO-TAUKO!

Olen siis todellakin alkanut opiskella tuolla Pomodoro-tekniikalla ja pakko sanoa, että tällaiselle ylilusmulle todellakin toimii! Olen siis tässä jo kohta kolme tuntia vain lukenut hi01-kirjaa ja tehnyt muistiinpanoja ja jopa yhden esseerungon. Ongelmana on vain hitaus, sillä olin ajatellut lukevani hissaa vain yhden kerran viikossa (tosin reilut neljä tuntia), mutta jos aion todellakin lukea kirjat vähintään kaksi kertaa olen ihan auttamattoman myöhässä. Taitaa mennä sitten ylityön puolelle tämä historia, muuten ei oikein varmaan onnistu, sillä mulla on neljä muuta ainetta panostettavana. Huoh.

Mutta olen ajatellut katsoa tänä vuonna paria joulukalenteria, saa nähdä onnaako.

Apua, kohta taas Pomodoro!

Ahahaa

Nyt kyllä tiedän mitä tuun kuuntelemaan kun luen yyhoon kokeisiin ja kirjoituksiin.



Nyt yllätän itseni ja alan tehdä grammaria ahkerasti! OHHOH! nii varmaa