Kylven ilossa, asun Voikilossa

Jännä huomio kerrostaloelämästä: kuulin eteisen suunnasta puhelimen värinähälytysääntä, joten menin tsekkaamaan onko puhelin siellä suunnassa. Ei ollut, ilmeisesti naapurista kantautui. Hämmentävän ohuet seinät.

Siitä tulikin mieleheni seuraava klassikkobiisi. Just like my life.

Päätä tai häntää

Ei löydy täältä. Siksi onkin aivan hyvä kirjoittaa mitä sattuu ihan vain siksi, että saisi laittaa seuraavan kappaleen tänne. Huterana aasinsiltana voi toimia vaikkapa tuo uusi ulkoasu, joka oikeastaan vaihtui jo pari kuukautta sitten. Se ei varmaan kuvaa Saimaata, mutta onneksi on mielikuvitusta.

Jouluja

Mä oon aina myöhässä, niinhän se meni.

Ristiriitaista vai ei?

Tällä hetkellä tuntuu siltä että Kempton kutsuu jo vahvasti, mutta uskon että kuukauden kestävän joululoman aikana myös Helsinki vetää puoleensa. Fiilikset vaihtelevat siis varmasti molempien seuraavien biisien suuntaan.

On helppo tarttuu kiinni ja kohta päästää menemään

Jag är igen kär i den här herrens musik. From the bottom of my heart to the tip of my toes.

http://youtu.be/ajx3EXby25s
http://youtu.be/CaEOpIjeduk
http://youtu.be/_FSEEeQOrio

Muuten sitten en ehkä olekaan niin hyvää tahtoa puhkuva, onneksi sosiaaliset taitoni saavat uinua ainakin viikon kun valmistaudun tähän tenttihelvettiinkoetukseen.

Seuraavien viikkojen sisään tieni käy meksikolaisiin pikkujouluihin, kahviloimaan, tuskailemaan kirjastoon ja lopulta kotiin ♥

Oih ja voih

Voi syksy ja ihana melankolia, joka jo 1600-luvulla tunnettiin (historian opiskelijan pakollinen huomio!). Tuo n. 6,66 tunnin kestoinen valoisa aika, joka yleensä tulee todistettua luentosalien ikkunoiden läpi, ei riitä pitämään sisäistä suomijurriani pirteänä. Onko siis mikään ihme että Spotify:sta kajahtavat useammin System of a Downin hevijollotukset kuin kesäisen pirteä Maria Gasolina?

Olen huomannut vuosien saatossa kuinka tiettyinä vuodenaikoina musiikkimakuni muuttuu ja esimerkiksi keväisin hakeudun Anna Järvisen tai Olavi Uusivirran pariin. Mitään jyrkkää rajaa (tyyliin huhtikuun vika päivä Zen Cafe ja toukokuun ekana päivänä vaihtuu John Fruscianteen!) ei tietenkään ole, mutta ilmojen vaihtuessa myös oma soundtrack muotoutuu uudenlaiseksi. Voi toki miettiä johtuuko tämä itse musiikista tai sen tyylistä vai siitä, että liitän tiettynä aikana kuuntelemiini biiseihin sen ajan kokemuksia.

Okei, pakko sanoa et heti kun kirjoitin tuon John Fruscianten nimen niin piti tietenkin heti ettiä joku biisi soimaan taustalle :D

Tänä syksynä (tai talveksihan se taitaa jo kääntyä) olen löytänyt uudestaan yläasteen suosikkini SOAD:in, mutta suosittuja ovat olleet mm. Dido, jonka toiseksi uusimmalta levyltä löysin monta uutta suosikkia, sekä ihan viime päivien perusteella Yann Tiersen. Tiersenin instrumentaalibiisit sopivat hyvin etenkin opiskelumusiikiksi ja olenkin esseiden naputtelun ohella kuunnellut hänen musiikkinsa lisäksi ruotsalaista Detektivbyrånia.

Olen huomannut että viime aikoina olen täällä julkaissut postauksissani lähinnä biisejä, ja useimmiten musiikki tuokin minut tänne. Ehkä jonkinlainen musiikkiblogi olisikin passeli, mutta toisaalta se kuulostaa vähän turhan vakavalta: ihan niin kuin pitäisi julkaista jotain viiltäviä syväanalyysejä ja pohtia syntyjä syviä. Kuuntelen musiikkia todella paljon, joka päivä varmaan useammankin tunnin ajan, ja useimmiten haluaisin jakaa niitä tunteita ja tunnelmia, mitä jokin biisi herättää. Tunteiden auki kirjoittamisen sijasta haluaisin kuitenkin että tunteet välittyvät sen biisin kautta.


Tämän kirjoituksen aikana on julmasti hyväksikäyttäen soitettu seuraavia kappaleita:

http://youtu.be/nwqL-wIIkDI
diippiä John Frusciante -kamaa (mukana myös Josh Klinghoffer, nykyinen RHCP-kitaristi)

http://youtu.be/rlj0Pt19fuA
Yann Tiersenin biisi, laulaja on Dominique A (live-versio Spotify:ssa parempi, laulajan soundi viiltävämpi)

http://youtu.be/XFkzRNyygfk
edellisen videon kautta päädyin sitten tähän :D Radiohead ja Creep. Ah tätä melankoliaa.

Is this the end?

Mietityttää.

Kirjoitukset ohi

Vår vår

AHHHHHH, aurinkoa valoholistille! Inhoan Suomen pimeää talvea, mutta se antaa sangen mahtavan pohjan tälle valon määrän asteittaiselle nousulle. Olo on kuin joulukuussa, sillä suunnilleen lasken päiviä kevätpäiväntasaukseen ja 12 tunnin pituiseen päivään!

Odottamisen ohella voi kuunnella uutta hemppismusiikkia ja herätellä taas kiinnostusta historiaan.

Voisi juoda teetä.

Kerran kuussa on aivan hyvä

Näinpä (ah, taas moukkamainen viittaus otsikkoon, when do I learn these things...)

Huomisaamuna tekstitaidon koe, toinen kerta eikä suoraan sanottuna huoleta kuin n. 3%. Viime vuonna tuohon perään olis varmaan voinut laittaa ainakin yhden nollan, mutta fiilis oli silloinkin aika kevyt. Tosin enemmän sen takia että ei kiinnostanut, nyt ehkä siksi että tiedän että osaankin jotain. Tai no, sen näkee sitten  kun Heiska antaa tuomionsa.

Tällä viikolla olen alkanut noudattaa aika orjallista aikataulua, nimittäin lukuaikataulua... Pelkkä sana levittää ympärilleen kalman hajua ja pyörrytystä, ainakin mulle. Hämmentävän kivutonta tämä on kuitenkin ollut, sillä olen saanut ihan kivasti tehtyä muistiinpanoja (sivuja yhteensä nyt 22, kirjasta tahkottu 71 sivua). Hyvä tosin sanoa jälkeenpäin, sillä fiilis vaihtelee "mielummin kuin selkäänsä ottais":in ja "¤%#¤#¤%":n välillä. Silti sitä jaksaa ja yhden pomodoron aikana huomaa jopa saavuttavansa jonkinlaisen flow-tilan. Silti joskus tuntee aivan vastustamatonta halua imuroida koko huoneensa tai lähteä salille rääkkäämään itseänsä, kummasti.

Liikkumisen suhteenkin on pientä edistystä, tähän päivään mennessä (torstai) olen käynyt jo kolmesti liikkumassa (kahdesti jumpassa ja yhdesti salilla). Hyvän päivän takaa aikainen herääminen, salilla käynti aamupäivällä ja salaatti (kanan tai lohen kera, omnom). Pikkukivinä matkalla taas ovat herkkujen syönti (kalevisuklaata ja runebergintorttuja, OMNOMSS<3>) ja mielikuvituksettomat ruotsalaishallitsijoiden nimet (esmes eerik eerikinpoika, maunu eerikinpoika, erik maununpoika ETC...) 

Muttas muttas, pitäs varmaan nukkumaan laittaa. Aamulla eväsretkelle, jee! <3>

Flight of the conchords, löysin sinut jälleen<3>

"No bro, she had her eye on me

She had her eye on me

Well how could she have her eye on both of us?

Wait a minute, you talkin' bout the girl with the lazy eye?

I think she might have had a slight little lazy eye

We're both in love with a sexy lady with an eye thats lazy"

:DDD

Yellow submarines and pink funiculars

Näin tänä aamuna ilmeisesti niin jännittävää unta sukellusveneistä (jotka eivät kyllä olleet ihan pääosassa) että päätin alitajuntaisesti koisailla tunnin enemmän kuin pitäisi. Seurauksena tietenkin (taas) myöhästyminen Kultur och samhälle -tunnilta, mulla ei oo ollut järin hyvä tuuri tuon kurssin kanssa missään vaiheessa.

Noh, ei siinä muuta kuin aamupalaa nassuun ja tottakai koneelle. Netin pyörteissä huomasin kuitenkin jotain ihan oikeasti kiinnostavaa: John Frusciantelta on tullut uusi levy. Nimeltään albumi on PBX Funicular Intaglio Zone, väriltään marjapuuromaisen vaaleanpunainen ja sisällöltään ilmeisen elektronisvaikutteinen. Varsin kiinnostava tapaus siis. Kokeilin tässä jo koetilata levyä jäbän sivujen nettikaupasta, mutta täytyy pitää mielessä että koskaan ei kannata tehdä mitään leivän voitelemista vakavampaa ennen kello kahtatoista. Sama pätee myös yöaikaan, käänteisesti vain.



Mistakes from Record Collection on Vimeo.

Snart är den blommande sommaren slut

Tämä päivä, oikeastaan koko viikko, on mennyt hetkessä. Olen vain ollut, syönyt, käynyt pyörähtämässä yliopistolla, tehnyt ruokaa, kastunut sateessa, syönyt vähän lisää, kastunut vielä enemmän yyämäs. Tänään kuitenkin riehaannuin ja tein sen mitä aioinkin: menin leffaan!

Huomasin jo aiemmin että keskiviikkoisin Finnikinossa pääsee ilmaiseksi leffaan plussaseteliä vastaan. Mahtavaa, sanoin ja tilasin samantien kotipuolesta pari seteliä. Yksi meni jo parempiin suihin (piti tehdä pitsaa viikonloppuna!), mutta onneksi jäljellä oli vielä yksi, jonka vaihdoin tänään klo 17:35 leffalippuun. Tavoitteeni oli tsekata Wes Andersonin uusin, Moonrise Kingdom, jonka trailerin näin viimeksi leffassa ollessani (tuolloin katsoin Matkalla/On the Road- nimisen pätkän, joka oli myös vallan hyvä elokuvakokemus). Värikäs traileri jäi mieleen ja päätin joku päivä nähdä elokuvan ihan kokonaisuudessaan.

Leffa lunasti oletukseni ja oli todella piristävä, niin 60-lukulaisen ulkomuotonsa kuin tarinansa puolesta. Harmittavaa että näinkin mainiota leffaa oli katsomassa lisäkseni vain neljä ihmistä vaikka leffa on tullut vasta viikko sitten. Menkääpä siis korjaamaan virheenne ja käykää katsomassa leffa. Joko teatterissa nyt tai sitten kotisohvalla myöhemmin. Itse luultavasti korjaan leffan talteen dvd:nä kunhan sellainen vain ilmestyy.

Huomasin muuten että on syksy, sillä koko ajan sataa ja tuulee. Osansa saattaa olla tietenkin maantieteellisellä sijainnillani, olen huomannut että Oulussa todellakin tuulee koko ajan. Ainakin noilla silloilla. Harkitsen piakoin siirtymistä villakangastakkiini, hrrrr.

Niin ja voin sanoa, on aika tympeää kirjoittaa ruotsiksi mitään. Tälläkin hetkellä minun pitäisi rustailla sångrecensionia, mutta homma tökkii aika pahasti. Sisäinen perfektionistini ei vain suostu kirjoittamaan tönkköistä päälausemössöä. Onneksi tein eilen keksejä, niitä todellakin tarvitaan tänä iltana (kenties yölläkin...).

Onneksi on kaunistakin ruotsinkieltä, seuraava biisi on mainio esimerkki sellaisesta. Lyssna och njut!

So see you when you're 40, lost and all alone

You think you are complicated, deep mystery to all
Well it's taken me a while to see, you're not so special
All energy no meaning, with a lot of words
So paper thin that one real feeling, could knock you down

Korkeasaari keväällä, karhut heräilevät

Kesä kuluu ja lyhenee lyhenemistään, melkein yhtä nopeasti kuin tiimalasin hiekka Aliaksen tiimellyksessä. Päivämäärät, joita on pyöritelty kalenterissa ja mielessä ovatkin jo historiaa. Kohta koittaa the Trip, reissu joka on ajatuksissa ollut hamassa tulevaisuudessa, mutta Stenvallin ankkakalenterin mukaan koittaa jo kolmen viikon päästä (!!!!!). Nyt kyllä hämmentää ja sekoittaa päätä ihan järjettömän iso kauha!

 Noh, eipäs taas aloiteta tuosta reilistä pälättämistä vaan siirrytään vaihteeksi kirjoihin. Tai siis töihin: olen nimittäin aloittanut kesätyöpaikka no. kakkosessa eli kirkkoesitelijänä Kempan kirkolla. Työnkuva on leppoisa, mutta ei pelkkää tyhjänpanttina istuskelua. Ensimmäisenä päivänä kävijöitä oli huikeasti, melkein yksi seurue per tunti ja aamulla jopa bussillinen saksalaisia. Kirkkokierrokselle ja nippelitiedoillani pätemään en kuitenkaan päässyt kuin yhdelle suomalaiselle pariskunnalle. Oli mukava huomata, että en unohtanut tärkeitä faktoja tai munannut muutenkaan pahasti. Työ on siis kivaa, mutta vapaa-aikaa jää paljon ja se ärsyttää kovasti, jollei ole tekemistä. Mulle mahtava ajantappokeino on kirjojen lukeminen, mistä päästään siis ihan alkuperäiseen pointtiini.

Ajattelin siis koota listan kirjoista, jotka haluaisin lukea. Aikarajaa en halua asettaa, mutta kirjojen määrän asetan viiteenkymmeneen. Lisäilen varmaan listan omalle sivulleen tohon otsikon alle, sillä muokkailen sitä sitten ajan myötä kun olen kirjan saanut luettua.

Blah, iski väsymys. Pahoittelen. zzzZZZzzZZZzzz..

ps. uudella pmmp:n levyllä on pari täysosumaa. Kuunnelkaa.

Step out from the boat

  Ihme ja kumma tää oli mun päivän biisi, huolimatta taimisväsymyksestä. Hämmentävää, minäkin olen joskus ihan pakosta väsynyt. Hohoo, nii varmaa! (eiku oikeesti...)

Ah

Löysin vanhan musikaalisen rakkauteni <3







hihihi, tunnen olevani jälleen 15-vuotias :D

We never fail to do whats right

Päivän tarttuvin korvamato, mutta ihan hyvä sellainen. Mahtava leffa!

Tänään lähti myös crlinen oma pieni keksitehdas pyörimään, vähän yli kuukauden päästä häämöttäviä lakkiaisia (?!!!?!) varten pitäisi saada itsetehtyjä keksejä aikaan juhlapöytää varten. Voisin laittaa myöhemmin kuvia ja ehkä reseptinkin, on nimittäin aika hyviä! Pitäkää kuitenkin huoli siitä, että olette täällä Kankaan hoodeilla niitä itse ahmimassa toinen kesäkuuta, niin rakkaudella mä niitä tehtailen ;)

Nyt kuitenkin taas leffan (the rescuersin jatko-osa itse asiassa!) ja neulepuikkojen pariin!

Me elämme viimeistä kesää

Iskee aika kovaa tällä hetkellä.

Armas päivä

Jos ette vielä tähän mennessä ole vakuuttuneet mun oudosta musiikkimausta niin tulette toteamaan sen viimeistään tänään.

Niin ja seuraavat ∞ vuotta tulette tuntemaan mut myös "yhyy sain pistettä vaille ällän hissasta" -tyyppinä. Kehoitankin siis oman terveytenne vuoksi: älkää kysykö miten kirjoitukset meni tai varautukaa puolen tunnin mittaiseen katkeraan monologiin aiheesta. Tieto lisää tuskaa, trust me.

Senkin nurkkapatriootti!

Hohohoo, rikon normeja ja laitan päivän toisen postauksen. Oon aika rebellious chick! >:D

Toisaalta, aina löytyy keinoja välttää (itse asiassa kerrankin hieman mielenkiintoista) yhteiskuntaopin lukemista. Kyseessä siis vika kurssi, Euroopan unioniin littyen. Alkupuoli on kivaa, sillä se on historiaa. Jotenkin mun tutkaan vaan jää ne vuosiluvut, nimet ja valtapolitiikan pragmaattiset syyt eikä suinkaan ne kauppakirjan solmimisen perusteet. Hu oh, voin sanoa vielä kerran että inhoan, vihaan, epätykkään ja loathaan tätä ainetta niiiin täysillä (pakko päästää tällaisia epäsuomen kielisiä paineita pois esseen jälkeen, puuh). Onneksi viikon ja kahden päivän päästä historia.

Mutta nyt musaiikkia kirjoittajille...

...kun tuntuu siltä että pää räjähtää, kuuntele seuraavat biisit ja nyrkkeile tyynyä vastaan. VINKKI! Vielä tehokkaampaa on jos kirjoitat kangastussilla kyseiseen säkkiin maagisen kirjainyhdistelmän Y, T ja L. ARGH!





...kun kaikki kaatuu päälle, kuuntele seuraavat biisit ja ota pala kakkua. Kyllä se siitä. VINKKI! Nämä biisit soveltuvat hienosti etenkin kirjoitusaamuun, jopa kymmenen minaa ennen h-hetkeä. Dermatologisesti testattu!





...silloin kun ei kiinnosta mikään, ihan sama vaikka äikkä/matikka/kemia/hissa/ruotsi/(insert random oppiaine here) menis ihan penkin alle.





...sitten kun kaikki on ohi. Oih sitä autuutta!



Lopuksi hieno ylijäämäbiisi (vain tähän listaukseen), kivan lyhytelokuvan taustalla.