Sekavaa sösellystä!

Voisin nyt vähän rikkoa tätä (ah niin ihanaa) pikkupostausten sarjaa ja ehkä ihan oikeesti sanoakin jotain. Wohoo :oo

Mun päivä alkoi kaikinpuolin lupaavasti kun heräsin siinä vartin yli kolme isän puhelinsoittoon, aamu siis venyi vähän pitkäksi. Syytä voi mietiskellä ja osatekijä on ainakin edellisen illan nukkumaanmenoaika (vinkvink, tsekkaa edellisen postauksen ajankohta). Ei siis muuta kuin sängystä ylös ja koneen äärelle, jossa aikaa kului n. 45 minuuttia. Noin kymmentä vaille neljä tajuan, että vartin yli pitäisi olla nuokkarilla ja linja-auton sisäpuolella, matkalla kohti The Roadin keikkaa Sodankylässä. Mission impossible ehkä normi naisihmiselle, mutta ei mulle. Kerkesin itse asiassa käymään kaupassakin :D

Matkalla Sodankylään viihdytin itseäni (en tällä kertaa siis kanssamatkustajia) kirjan lukemisella. HOO, kuinka täydellistä oikeasti on kun voi oikeasti lukea jotain aivan muuta kuin uskontoa ja ruotsia. Matkalukemisena mulla oli Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia, jossa pääsin ihan mukavasti alkuun. Ensin elokuvan katsoneelle kirjan lukeminen on ihan viihdyttävää, mutta onhan se kivempaa lukea eka kirja ja sitten vasta katsoa elokuva. Hieman samanlainen tilanne on True Bloodin kanssa: kahdeksan osaa killuu kyllä jo kirjahyllyssä, mutta mielummin ehkä kuitenkin katson HBO:n täydellistä sarjaa kuin tapailen hieman kömpelöä englantia kirjasta. Tämä on kuitenkin vain yksi poikkeus, edelleen odotan sitä että saan luettua (tai edes aloitettua) Enkelit ja demonit -kirjan ja voin sitten katsoa kys. kirjasta tehdyn elokuvan Jiikkösen kanssa. Sitä odotellessa.

MUTTA NIIN! Keikka oli mitä mainioin ja omena (+ KYLMÄ TONNIKALAPITSA!!!!) piti mut pystyssä keikkariehumisen keskelläkin. Sarastekin oli ihan jees, en kuitenkaan vakuuttunut niin paljon että harkitsisin edes levyn ostoa. Roadin kanssa mietin tovin jos toisenkin, mutta en sitten kuitenkaan lunastanut levyä itselleni. Ehkä joskus toiste. Mieleen jäi kuitenkin rakastavan riehuva fiilis sekä etenkin lyhyenlyhyt raamattuopetus. Kiitos kuuluu siis ennen kaikkea Jumalalle, kiitti niinku kaikesta, etenkin niistä ylikivoista kanssariehujoista ♥

Huhhuh, kirjallista sösellystä ja aivopuuroa tässä tuli vyörytettyä netin syövereihin. Nyt voi laittaa nukkumaan hyvillä mielin, saa nähdä heräänkö kirkkoon ://

Jalka ja kirja noin Pelkosenniemen kohdalla

Lopuksi yksi kuva noin viidestä, joita otin tämän päivän reissun aikana. Ei sitten tullut parempia otettua, ikävä kyllä.