Let the sunshine in!

Otsikko on jokseenkin ironinen, sillä nyt on YÖ ja talvi (aurinko heittää heipat jo ennen neljää päivällä), mutta minkäs sille voin että viljelen tuollaista lausetta t-paidassani näinä aikoina?

Tänään mm. survottiin kurdeja ja katottiin starbawars'sia. Oli jo aikakin saada aikaiseksi katsoa nuo elokuvamaailman kaksinkertaiset avaruusräiskintätrilogiat ihan peräkanaa. Samalla saattoi kutoa kalajokea eteenpäin, vain huomatakseen että taas se kavennus tuli liian aikaisin. Höh, ihan sukka tulossa, sanon mitä sanon! >:(

Nyt kello on jo ihan liian paljon ja uni silti kaukana, kattikin jo mulkoilee mua sillä ilmeellä että pitäisi jo painua pehkuihin. Hähhää, enpäs mene. Ainakaan hetkeen, tai toiseen, jumittelen blogimaailmassa ja tutkiskelen uusia jänniä löytöjä. Pitkästä aikaa osui kohdille sellainen pientä kaunokirjallisuudellista helmeä vastaava yksilö ja oli pakko lukea se melkein läpikotaisin. Mietin myös samalla (tai oikeastaan vessassa meikkejä putsaillessani, vessatauot on mulle aina suuria oivallushetkiä!) mikä tekee blogista oikeastaan niin mielenkiintoisen, että se kiinnittää jopa satojen ihmisten mielenkiinnon. Tällainen loistotapaus koostuu mielestäni sopivasta ja kiinnostavasta kuvamäärästä ja -kokonaisuudesta, hauskoista ja ajatuksellisista teksteistä ja ennen kaikkea siitä ihmisestä joka niitä ajatuksiaan naputtelee esiteltäväksi. Se on se persoona, joka paistaa sieltä kaiken alta ja kannattelee koko komeutta.

Hmph, oon todellakin viettänyt hiljaiseloa ihan huomaamattakin viime aikoina ja etenkin tässä viimeisen kuukauden sisällä. Jotenkin nuo kirjoitukset vain ulottavat limaiset lonkeronsa kaikkialle tai ainakin pään sisälle (plus ovat oiva syyllinen kaikkiin mun ongelmiin muutenkin) ja silloin kun ei ole kirjassa kiinni tulee suuri omantunnontuska jos yrittääkin tehdä muuta. Joten pian sitä huomaakin katsovansa jo päivän kolmatta Täykkäri-jaksoa ja kellon olevan jo sen verran että aamulla tuskin kerkeää edes syödä ennen heräämistä. Sellaista kokopäiväkoomailua vaan, josta ei todellakaan ole mitään sanottavaa, puhumattakaan siitä että jotain kiinnostaisi lukea sellaisesta. Nyt olen kuitenkin saanut latailla vähän poiskulunutta puhtia ja samalla tehtyä jopa jotain hyödyllistäkin. HI01 on jo kaluttu aikalailla, enää viisi vastaavaa jäljellä (tällaisen kylmän faktan kirjoittaminen saikin kaiken innon ja energian häipymään taas talviteloille...).

Huomenna, jos luoja suo ja vr myy liput, olen matkalla kohti kotoista kotia, jota ihmeekseni vähän ikävöin. Ekana ehkä todellakin halaan ihanaa Helmi-kattia ja kaipailen kummallista kyllä hiihtoladulle (näen itseni sivakoimassa sitä kolmen kilsan latua termari täynnä kuumaa kaakaota ja itsetehtyä pullapitkoa selässäni repussa kiikkuen, mmm....) Mukanani tuttuun ja turvalliseen Kemppatowniin tuon ainakin yhden täyteen ahdetun kassin ja luultavasti pari enemmänkin, mutta myös jotain yllättävää ja varsin kivaa. Siellä pohjoisemmassa päässä majapaikkaansa vielä pitävät voivat siis valmistautua henkisesti lauantaista eteenpäin, tykkäätte varmaan tekin tästä... ;)

Nyt. Sänkyyn. Mars. Must. Sleep. Zzzzz...


// niin ja ei kuvia, mä ja ÄksönMacson ei tulla vielä toimeen niin hyvin.