Nimittäin minulla oli tänään hammaslääkäri.
Joskus ala-asteen hämärissä varmasti kaikilla oli jonkinmoinen hammaslääkäripelko (dentofobia), mutta ainakin mulla se laantui sitten myöhemmin ja nyt voin jo purra hammasta yhteen (kuvainnollisesti) ja kestää sen kuin nainen. Mutta tänään oli kyllä sen luokan kauhunhetkiä, että huhhuh! Jos viisaudenhampaan poisto kuuluu omaan kokemuspiiriisi niin voit varmasti ymmärtää tuskaani...
Mutta se siitä. Nada, zip nothing. Turha levittääb enää yhtään enempää kauhutarinoita kyseeseen aiheeseen liittyen, voin vain sanoa että sattui ihan prkleesti ja olen varsin onnellinen, että se on ohi!
Mutta niin, ei kai mulla muuta... Kuinka tylsä ihminen mä oikeesti oon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti