Aattoni meni siis aika kehnosti, en oikein ollut sillä fiiliksellä liikkeellä, että rauhallinen perhejoulu istuisi minulle. Tai pikemminkin sitä olisin juuri kaivannut, mutta muilla tuntui olevan eri meininki. Noh, suurin syy oli kuitenkin oma rauhattomuus ja tyytymättömyys, joka jatkui ihan aattoillan loppuun. Yöllä hiivin pesuhuoneen nukkumapaikastani noin puolentoista tunnin puhelun (ei oo mitään verrattuna viime joulun 5h puheluun :D) olohuoneeseen, jossa viimeiset valvovat yksilöt, eli äiti, veljet sekä eno, juttelivat erinäisistä asioista. Jäin kuuntelemaan siihen asti että äiti ja eno laittoivat nukkumaan, mutta jäin sitten juttelemaan veljien kanssa.
Juteltiin aika laajalla skaalalla, lapsuusjutuista, uskonnosta, perheestä, sukulaisista, omista elämistämme yms. Ja se oli jotain niin uutta! Mä en ole koskaan jutellut noin paljoa mun veljen kanssa (toinen laittoi nukkumaan varhaisessa vaiheessa) ja sain ajatuksen aihetta etenkin perhettä koskeviin juttuihin. Puhuttiin myös aika pitkään mun uskosta ja uskonnoista yleensä, mikä oli vähän epämääräistä, mutta mielenkiintoista ihan molemmin puolin varmasti.
Me aloitettiin jutteleminen joskus kolmen aikaan ja lopetettiin puoli seitsemältä. Sen jälkeen oli aika sekavaa laittaa nukkumaan. Soitin vielä tyypille, joka oli just menossa joulukirkkoon (jonne itsekin olisin mennyt jos olisi ollut kyyti).
Mun lopputulos oli se, että elämä on ihan hemmetin vaikeaa. Ja sit nukahdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti